Niinpä niin. Vuotaa jo. Ihan vähän, melkeen vaaleanpunaista, varmaan limakalvoilta, mutta stressaa silti niin paljon, etten osaa sitä kirjottaa. Näin viime yönä jo painajaisia huomisesta ultrasta, vuoroin ei näkynyt elämää ja vuoroin jopa näkyi. Oon vaan ollut niin varma, että kaikki ei oo kunnossa, etten osaa odottaa siellä näkyvän sykettä.
Pahoinvointi on muuttunut kyllä aika hurjaksi. Makaan sohvalla ja koko ajan on sellanen olo, että kohta tulee oksennus. Sen perusteella ei kyllä vois uskoa keskenmenoon, mutta eipä sitä tiedä. Muita oireita ei ole.
Vielä 26 tuntia ultraan, miten jaksaa odottaa? Oon kyllä nyt jo ihan henkisesti rikki, miten sitten huomenna kun ei löydy sykettä? Vaikka toisaalta se kai helpottaa, ei tarvi olla enää epätietoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti