Rv 32+6 ja vaivanen olo

En enää ikinä lähde kaupungille! Ainakaan tämän mahan kans, tai ainakaan en kävele niin paljo ku eilen. On nimittäin ihan sikamaisen hakattu olo. Selkä on poikki, liitokset on hajalla, väsyttää, kun ei saanut säryiltä nukuttua. Ja arvatkaa vaan, onko taapero nukkunut hyvin ja nyt virkeänä? Taaperon omin sanoin: Kyllä! :/ Onneks se nyt just tällä hetkellä leikkii itsekseen tuolla omassa huoneessaan. Harvinaista nykyään. Tuntuu, että sitä pitää koko ajan viihdyttää, ettei kitise. Ehkä sillä on hyvä mieli, kun mumma oli illalla hoitamassa ja laittoi nukkumaan. Aamullakin ensimmäisenä se kysyi missä mumma on. Että terveisiä vaan mummalle!

Mitähän muuta tänne kuuluis? Diabeteshoitajalle soittelin tällä viikolla ja sain taas kovasti kehuja hyvin hoidetusta rd:sta.:D Sitähän siis hoidetaan syömällä karkkia ja herkkuja... Mulla ei nouse nuo sokerit millään, vaikka söisin mitä, joten en kauheasti jaksa huolehtia. Aamuarvotkin on ollut ihan järkiään alle 5, kun se raja-arvo kotimittauksissa on 5.5. Ja tuo paastoarvohan oli se, josta jäin kiinni. Toinen kokoarvioultrakin varattiin, se on jo kolmen viikon päästä! Vähän jänskättää, onko Sisu pysynyt käyrillänsä. Aika outoa kyllä, jos on ottanut jonkun kasvupyrähdyksen, kun nuo sokerit on ollut ihan mallillaan kuitenkin. Samalla kai tehdään joku synnytystapa-arvio taas, kai siinä vähän keskustellaan edellisestäkin synnytyksestä. Mielenkiintosta kyllä saada kuulla, onko tuolla alakerrassa tapahtunut mitään, kun kuitenkin aika paljon jo supistelee. Toki sellasia kivuttomia, jotka ei varmaan mitään saa aikaseksi, mutta kyllä niitä vaan eilenkin kävellessä tuli koko ajan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään, joten tää vähän herättelee toiveita...

Sandyn blogissa oli joku aika sitten juttua rinta- ja kantoreppujen eroista. Tuli vaan mieleen, kun näin fb:ssa tämän kuvan:

En voi sille mitään, että mun mielestä tuo vasemmanpuolimmainen näyttää aika karmivalta... Ei mulla siis mitään oo sitä vastaan, että toiset kantaa noilla rintarepuilla, mutta itse en lastani tuommoseen laittais. Tuli vain mieleen, kun noista oli puhetta.

Monessa kanssaodottajan blogissa on viime aikoina pohdittu blogin jatkoa synnytyksen jälkeen. Tämä mun blogi on alunperinkin ihan puhdas odotusblogi ja sellaiseksi se saa jäädäkin, en aio tätä jatkaa enää kun Sisu syntyy. Mulla on suunnitelmissa uus blogi, josta tulee molempien lasten (ja mun!) yhteinen, kun kahta erillistä on niin vaivalloista päivittää. :D Kuulumiset on kuitenkin jotakuinkin samat molemmilla. Jos on kiinnostusta saada kutsua, niin voipi laittaa sähköpostia. Laitan kyllä varmaan vielä erillisen ilmotuksen tänne, kun oon blogin saanut aikaseksi.

Nyt pitää kai lähteä lyllertämään Hukan kans ulos. Ehkä.

31+0

Enää kuus viikkoa täysaikasuuteen! Ja 11 viikkoa todennäkösimpään syntymäajankohtaan...

Alan olla aika kypsä jo tähän raskauteen. Tai kyllähän tämän pelkän raskauden jaksais, mutta jotenkin nyt niin väsyttää touhuta tuon taaperon kans. Lattialta nouseminen alkaa olla välillä aika tuskasta noiden liitoskipujen kans, ja miten muutenkaan voi venkoilevan ja rimpuilevan taaperon pukea? Ja kun tuonne ulos saa jo ihan tosissaan pukea. Odotan innolla talvea... No toisaalta, ei se pukeminen tästä kummemmaksi muutu enää, sitten vain vaihdetaan välikausihaalari toppahaalariin ja kumpparit talvikenkiin (jotka pitäis käydä ostamassa sekä äitille että pojalle).

Mies alkaa vissiin vähitellen hoksata kans, että ei tässä nyt enää ikuisuuksia oo vauvan tuloon. Se eilen multa kyseli, että joko alan olla valmis synnyttämään, kun näytin vissiin vähän vaivaselta. Tulipa sitten iltapalaa laittaessa keskusteltua hetki kivunlievityksestäkin. Sampon synnytyksessähän mulla oli kohdunkaulanpuudute ja ilokaasu, jotka toimikin vallan hyvin, mutta jälkikäteen harmitti hitusen, etten kokeillut ensin pelkkää ilokaasua. Ei sitä itse siinä kipujen keskellä tajunnut, halusin vaan saada ne kivut pois. Nyt täytynee tuo mies valmentaa paremmin, että se voi sitten ehdotella jotain, kun en enää itse tajua. Epiduraali tuntuu nytkin ajatuksenakin tosi epämiellyttävältä, joten toivon ja uskon pärjääväni ilman. Suurin toive edelleen on kyllä se, että tää lähtis syntymään itsekseen. Tällä hetkellä oon vielä ihan valmis kärvistelemään sinne 42+ viikoille, jos kaikki on mahassa ok. Voihan se olla, että sitten LA:n jälkeen mieli muuttuu ja toivon käynnistystä. Ois kyllä kiva, kun sitten vielä muistais, että kyse on kuitenkin vain muutamista päivistä siinä vaiheessa, että siinä ei paljoa voita. Siis olettaen, että istukka näyttää toimivan hyvin. No, sitä ei tarvi vielä miettiä ja siitä keskustellaan sitten yliaikaiskontrollissa lääkärin kans.

Jotain hankintojakin pitäis kai vähitellen tehdä. Makuupussin sain ommeltua eilen, siitä kuva vieressä. Toppahaalari on tulossa, sen ostan käytettynä yhdeltä tutulta. Pieniä vaatteitakin on tulossa vielä muutamat käytettynä, kun oli niin ihania. :) Pitää toivoa, että tälle mahtuu sitten ne 50-kokoset bodyt edes hetken aikaa. Mahtuhan ne Sampollekin muutaman viikon ainakin. No, eipä ollu kalliita, niin ei harmita vaikka jäis käyttämättä. Ostoslistalla on vielä ainakin Aventin sähköinen rintapumppu, josko se olis vähän tehokkaampi ku se manuaalikäyttönen, joka mulla oli aiemmin. Tuttipullon tutit pitäis ostaa ja ne lutkutintutit kans. Mulle tuli toissapäivänä postissa Aventin tutti, jostain sen vissiin sai ilmaseks, mutta en yhtään muista mistä ja miks. Se oli ihan näppärän näköinen, siinä oli sellanen suojus sen imuosan päällä, niin sen voi lykätä vaikka taskuun. Onhan niissä Ainunkin mam-tuteissa se kotelo, mutta sitä ei oikeen taskuun voi tunkea. Että ostelen siis ehkä Aventin tutteja, näyttivät ihan yhtä hyviltä ku mikä tahansa muukin. :) Ja yks pikkuostos ois se vaunukoppa! Unohtuukohan se kuulkaa kokonaan? Kai se pitää viimestään marraskuussa tilailla. Sen pitäis kyllä tulla nopsasti, jos ei sitten just lopu varastosta. Mun tuurilla tietty ihan mahdollista...

Mahassa on ollut kyllä suhteellisen vilkasta viime aikoina. Eilen oli ihan kyljet kipeinä, kun tuo viaton vauveli vähän kääntyili ja vääntyili. Kylkiluut alkaa olla kovilla kohta, jos se tuolta meinaa vielä paljonkin nousta ylemmäs. Sais kasvaa vaihteeksi ulospäinkin, sillä kun tuntuu olevan nyt sellanen "kasvan vain ylös- ja sisäänpäin" -vaihe menossa. Maha ei tunnu kasvavan, mutta olo muuttuu koko ajan ahistavammaksi.

No ei kai tänään tämän enempää. Jospa lähtis törsäämään viimesen kotihoidontuen, tänään on palkkapäivä! Vois käydä vaikka ne tutit ostamassa varastoon.

Neuvola rv 26+3

Rv 26+3
Paino +1063g/vko (Yht. +5,7kg)
Turvotus +
RR 124/77
Pissa puhdas
Hb 120
Sf-mitta 25
Lapsivettä normaalisti
Syke 140
Liikkeet ++
Kohdunsuu kiinteä, kiinni, 3cm

Sellaset lukemat tänään. Tuo tässä neuvoloiden välissä tullut paino on kyllä ainakin puolet turvotusta, sen verran paljon sitä on kertynyt. Ei Sampoa odottaessa ollut ollenkaan tämmöstä turvotusta, edes lopussa! Ei vissiin ehdi lepäilemään tarpeeksi ja juominenkin tahtoo unohtua. :/ Pitäis ryhdistäytyä.

En muista, joko oon valittanut meidän neuvolalääkäristä. Se on yleensä ollut tosi ankea ja tympeä, mutta tänään se yllätti ja oli ihan inhimillinen! Se jopa katso silmiin ja kyseli kuulumiset. Vau! Muistihan se taas toki mainita esikoisen suuresta koosta (3,92kg, vanhemmat 3,77kg ja 3,98kg, edelleen ihmettelen, että miten se ois voinu kovin paljo pienempi olla!) ja edellisen raskauden diabeteksesta. Mutta kaipa ne sitten kuuluu sen hommiin. Ja sano se, että onhan se koko geeneissäkin, kun mainitsin että on oltu itsekin tuota kokoluokkaa syntyessämme. Niin, ja että eihän sitä rd:ta välttämättä tässä raskaudessa tule. Että on se jotain oppinu! Veikkaan, että on saanu palautetta.

Ylihuomenna ois sitten se sokerirasitus taas. Ärsyttää ja ahistaa ja kaikkea. Toivon niin, että ei tulis sitä kökködiagnoosia tällä kertaa. Jospa mun kroppa jotenkin mystisesti ois oppinu toimimaan niinku pitää! (Aina sopii toivoa.)


Uusia rattaitakin on jo testailtu ahkerasti. Ainakin yhdellä kyytiläisellä ne on hyvät. :) Noissa on kyllä ihan törkeen hyvä tavarakori, ei oo missään rattaissa meillä tähän mennessä oo ollut noin tilavaa ja helppopääsyistä koria. Ja noissa on Sampon hyvä istua, asento on tosi ryhdikäs ja tukeva. Nukkuminenkin onnistuu, vaikka vähän epäilin, kun se istuin on sellanen, että jalat nousee samalla kun selkä laskee, eli jalat on koukussa nukkuessakin. Se asento on tosi rennonnäköinen ja hyvin Sampo on siinä nukkunutkin. :) Uskoisin, että nuo on pienemmällekin käyttäjälle ihan passelit. Pitäis joskus testata se kaukaloadapterikin, kunhan saadaan kaukalo takas kotiin lainasta.

Kävin läpi ne Sampon vanhat vaatteet. Pieniä vaatteita oli tosi vähän! Ihanaa! :D Pääsen ostelemaan edes jotain. 62-senttisiä olikin sitten pilvin pimein, ostin Sampoa odottaessa itse niitä eniten ja niitä tuli lahjaksikin paljon. (Siinäpä muuten vinkki ekaa odottaville, sitä kokoa ei siis kannata ostaa kovin paljon, kun meille ainakin just niitä tuli eniten lahjana...) 50-senttisiä en aio ostaakaan, ne menee päälle niin tosi lyhyen aikaa, jos ollenkaan. 56-senttisiä vois vähän ostaa. Taidan mennä Halpa-Halliin tällä viikolla, niillä on hyviä ja halpoja vauvanvaatteita tarjolla. Ainakin aiemmin oon tykännyt niiden laadusta.

Nyt pitäis jaksaa nousta tästä sohvalta ja laittaa pyykit kuivumaan. Kotihommat on ihan hunningolla... ei vaan aina jaksais. Jalat on tosiaan niin väsyneet kaikesta touhuamisesta ja turvotuksesta. Enää reilu kolme kuukautta...

Sokerirasituksen tulokset

Sain tänään kuulla ne tulokset. Paastoarvo oli ku oliki noussu aika paljon siitä pikamittauksesta, joka oli 4.8. Laskimoverestä oli tullu tulos 5.2, eli alle rajan kuitenkin! :D :D JEE!!! Ne muut arvot ei sitten jäänytkään mieleen, kun ne oli hyvät. 1h arvo oli 6 pilikku jotain ja 2h arvo 5 ja jotain. Tai ainakin sinnepäin. Mutta siis ei tartte vielä mittailla sokereita! Vois olettaa, että sitten seuraavan rasituksen jälkeen tuo paasto nousee sinne rajalle tai yli, ja musta tulee taas raskausdiabeetikko. Mutta enpä murehdi sitä vielä, vaan oon onnellinen kun ei vielä tartte pistellä sormenpäitä verille.

Kysyinpä neuvolasta myös tukivyön lainamahdollisuutta. Sellasta ei kuulemma oo, vaan ihan itse pitää hankkia. Muutama vuosi sitten kuulemma lopetettu täältä tämä palvelu. Kiva. Eipä tartte tässä(kään) kuussa miettiä mitään ylimäärästä, kun melkeen koko kotihoidontuki menee raskausvaivojen hoitoon ja ehkäsyyn. Mua niin ahistaa ja ärsyttää tää ainanen kituuttaminen. Taidan käydä huomenna ostamassa Ässä-arvan.

No nyt ne jo alko...

... raskausvaivat nimittäin. :( Liitoskivut on saapuneet ystäväkseni nyt jo. Sampostakinhan alkoi jo joskus puolenvälin paikkeilla, että kaipa tämä oli ihan odotettavaa. Nyt ei oo (vielä?) sitä häpyliitoksen vihlontaa tavaittavissa, mutta oletettavasti SI-nivel oikuttelee. Se kipu sitten säteilee vasempaan jalkaan kävellessä. Säikähdin ensin, että tää on taas sitä välilevysäteilyä, mutta totesin parin päivän kipuilun jälkeen, että on ihan eriluonteista kipua. Tämä alkaa aina vasta hetken seisoskelun tai kävelyn jälkeen ja pahenee mitä enemmän on jalkeilla. Välilevysäteily oli pahimmillaan aamuisin ja helpotti kun liikkui hetken. Nyt ei muutenkaan ole mitään selkäoireita, lihakset on ihan hyvässä kunnossa eikä jumita ollenkaan. Yleensähän mulla selkä on oireillut mm. sillä, että toiselle sivulle ei oo voinut kallistaa ollenkaan. Pitänee joku tukivyö kokeilla, josko auttais. Oisko asiantuntijaystävillä mitään vinkkiä? :D Nuo nettikauppojen (tämä ja tämä) tukivyöt näyttää kyllä siltä, että niistä ei oo mitään apua. Tuntuis, että se tuki pitäis saada nimenomaan lantion alueelle, eikä tuohon ristiselkään. Mutta en sitten tiedä, kyllä niissä mainostetaan että myös lantiokipuihin. Täytynee soittaa neuvolaa ja kysäistä, oisko siellä vinkkiä. Ärsyttää vaan tuo keskitetty ajanvaraus, kun sinne pitää jättää soittopyyntö ja sitten odotella sitä soittoa....

Muuten kaikki ihan mallillaan. Huomenna sokerirasitukseen. Mulla on nyt vähän semmonen kutina, että se paastoarvo pomppaa taas yli rajan. No, eipä siinä mitään, sitten taas mittaillaan. Ärsyttää vaan se kyttäys ja se, että oletetaan vauvan olevan ihan jättikokoinen. (No, mun mielestä 3,9kg vauva ei oo vielä jättiläinen, varsinkaan, kun se tulee näistä geeneistä.) Pitää kai nyt koittaa syödä oikein urakalla, kun puoli kahdeksan jälkeen pitää olla kuivin suin.