tiistai 27. joulukuuta 2011
Blogin loppu
Nyt on aika päättää tämä blogi. Kiitos seurasta ja vertaistuesta! Jatkot hoituu sitten Terveisiä naapureille -blogissa, jonne edelleen saa kutsun lähettämällä mulle sähköpostia osotteeseen veeraleena@gmail.com.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Synnytys
Osaiskohan sitä kirjoittaa jotain synnytyksestä? Siitä on nyt nelisen vuorokautta aikaa...
Keskiviikkona 14.12 (rv 41+5) käytiin tosiaan siellä yliaikaiskontrollissa ja lääkäri pyöritteli taas kohdunsuuta ja irrotteli kalvoja, jos sillä sais synnytyksen käynnistymään. Iltapäivästä alkoikin tuntua kipeähköjä supistuksia, jopa niin paljon, että viriteltiin TENS-laite paikoilleen. Vähitellen ne supistukset kuitenkin laantui ja iltaa kohti loppui kokonaan. Ihan muutamia supistuksia tuli illalla. Siinäpä se, ei käynnistynyt silläkään pyörittelyllä! Yöllä supisteli harvakseltaan, just sillain mukavasti ettei saanut nukuttua kunnolla. Kipeitä ne ei olleet, kiristeli vaan epämukavasti. Aamuviideltä tuli ensimmäinen oikeasti kipeä supistus, niin että siihen piti oikein keskittyä. Seuraava tuli kymmenen minuutin päästä ja sitä seuraava kahdeksan ja sitten neljän ja sittenpä ne tulikin kahden-kolmen minuutin välein. Aika pian otin TENSin avuksi, kun supistukset tuntui olevan ihan varmasti niitä oikeita. Istuskelin jumppapallolla ja konsultoin kätilöystävää Facebookissa (kiitos Riikka! :D) että millon pitää lähteä sairaalaan. Kuuden aikaan herätin Villen ja joskus ennen seitsemää lähdettiin ajelemaan. Autossa supistukset tietty hiipui vähän, tulivat enää neljän minuutin välein. Sairaalaan tullessa ei kohdunsuulla ollut tapahtunut juuri mitään edellispäivään verrattuna, mutta jäin kuitenkin synnyttämään. Mentiin salin puolelle ja kätilö kävi juttelemassa mun toiveista synnytyksen suhteen. En osannut mitään kummempia toivoa, kuin että ilokaasua voisin kokeilla tälläkin kertaa, jos pelkkä TENS ei riitä. Ponnistusasennoista kätilö kyseli, että onko toiveita, mutta en osannut vielä sanoa mitään ja sovittiin, että jutellaan niistä sitten vielä myöhemmin.
Vähitellen supistukset tuli taas kahden minuutin välein, TENSin ja rauhallisen hengittelyn kans selvisin kuitenkin ihan hyvin. Jossain vaiheessa tuntui, että pitää päästä lepäämään hetkeksi ja meninkin sängylle makoilemaan, kohdunsuu auki 6cm. Vähitellen kivut koveni kuitenkin sen verran, että makoileminen ei tuntunut enää hyvältä. Siirryin keinutuoliin ja sain TENSin kaveriksi ilokaasun. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli auki 7cm, parissa tunnissa ei siis paljon mitään edistystä! (Paitsi vauva oli tullut paljon alemmas, kun se aiemmin lillui vielä varsin ylhäällä.) Kätilö kysyi, haluanko että kalvot puhkaistaan, silloin olis varmasti tullut edistystä ripeästi. En kuitenkaan halunnut, ja kätilö sanoikin että olis itse tehnyt saman päätöksen. :) Reilun tunnin päästä tuntui tosi kovaa kipua tai ponnistamisen tarvetta, en oikein itsekään tiennyt mitä. Mies soitti kätilön paikalle ja nousin sängylle tutkimista varten. Heti sängylle päästyä tuli supistus, meni vedet ja lapsi melkein siinä mukana. :D Ei auttanut kuin ponnistaa, en olis voinut pidätelläkään. Ei sitten ehditty puhua niistä ponnistusasennoistakaan... Poika syntyi klo 12.21, 7 tunnin ja 19 minuutin avautumisvaiheen ja 2 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Sain pojan heti rinnalle ja ihmeteltiin siinä sitten toisiamme jonkun aikaa. Istukka syntyi tällä kertaa helposti, mutta vuotoa oli nytkin niin paljon, että sitä piti enemmän seurailla. Vuoto kuitenkin asettui oksitosiinitipalla ja imetyksellä. Poika imikin tehokkaasti molemmat rinnat, ja on siitä asti halunnut asua tissillä...Mulle ei tullut tällä kertaa tikin tikkiä, mahtavaa! Taisin saada niitä tarpeeksi yhden ihmisen synnytysten edestä viime kerralla. (Vertailun vuoksi Sampon synnytyksestä täällä.)
Osastolla oltiin sunnuntai-iltapäivään. Pojalta seurattiin sokereita mun raskausdiabeteksen takia. Pari arvoa oli matalahkoja ja sen takia sai jonkun verran lisämaitoa. Kotona ei kuitenkaan ole tarvinnut enää lisämaitoja, kun maitoa kyllä tulee riittävästi. Tälleen toisella kerralla osastolla sai olla aika rauhassa, ei paljoa neuvottu eikä hötkyilty. Sopii mulle, tuntui tulevan vielä jostain takaraivosta nuo vauvanhoitohommat. Kyllähän tuo oma nelikiloinen näytti sellasten alle kolmikiloisten rinnalla ihan jättiläiseltä, ja muutenkin helppohoitoisemmalta. Että ihan kiva, ettei oo kovin pieni. Oma vointi oli ekana iltana vielä vähän pöhkö, kun verta menetin kuitenkin vähän normaalia enemmän. Hb oli kuitenkin seuraavana päivänä 108, eli ei kovin huono. Vointi kohenikin nopeasti ja lauantaina olo oli jo ihan niinku ei olis koskaan ollutkaan raskaana ja synnyttänyt. Ainoa, mistä tietää synnyttäneensä, on jälkivuoto, joka sekin on jo aivan minimaalista. Oon kyllä superonnellinen tästä olotilasta. Tiedän, mitä se toinenkin ääripää on...
Eilen tosiaan tultiin kotiin. Sampokin on ottanut vauvan mukavasti vastaan. Käy silittämässä päätä ja katsomassa, kun vauva syö. Se ei varmaan oo vielä hoksannut, että vauva jää tänne pitemmäksikin aikaa... Sisu on kyllä jatkanut mahan ulkopuolella mahansisäistä elämäänsä, siis nukkuu päivät ja kukkuu yöt. Tai ainakin nyt kaks yötä on herännyt kahden maissa katselemaan ympärilleen ja vaatimaan tissiä suuhunsa. (Siis ei syödäkseen, vaan ihan huvikseen vaan.) Viime yönä nousin kolmen aikaan olohuoneeseen pojan kans ja pääsin takas nukkumaan puoli viiden aikaan. Sampo heräs joskus kuuden aikaan, mutta onneks mun ei tarvinnut nousta! Nukuttiinkin sitten vaavin kans yli kahdeksaan. Tämä päivä on mennyt sitten itkeskellessä mahavaivoja. Ei vissiin sais äiti syödä joulusuklaita. Ja niitä niin säästeltiin tälle jouluviikolle! Olis pitänyt muistaa Sampon vauva-ajalta, että pikkuvauvan maha ei välttämättä kestä suklaata. No, täytyy syödä muita herkkuja ja säästää nuo suklaat vielä jonnekin tulevaisuuteen. Ehkä kestän tämän takaiskun.
Täytyy vielä loppuun mainita, että se mun uni tummatukkaisesta tytöstä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa! Tällä tyypillä on aivan täysin vaalea tukka, siis melkeen valkonen. :D
Keskiviikkona 14.12 (rv 41+5) käytiin tosiaan siellä yliaikaiskontrollissa ja lääkäri pyöritteli taas kohdunsuuta ja irrotteli kalvoja, jos sillä sais synnytyksen käynnistymään. Iltapäivästä alkoikin tuntua kipeähköjä supistuksia, jopa niin paljon, että viriteltiin TENS-laite paikoilleen. Vähitellen ne supistukset kuitenkin laantui ja iltaa kohti loppui kokonaan. Ihan muutamia supistuksia tuli illalla. Siinäpä se, ei käynnistynyt silläkään pyörittelyllä! Yöllä supisteli harvakseltaan, just sillain mukavasti ettei saanut nukuttua kunnolla. Kipeitä ne ei olleet, kiristeli vaan epämukavasti. Aamuviideltä tuli ensimmäinen oikeasti kipeä supistus, niin että siihen piti oikein keskittyä. Seuraava tuli kymmenen minuutin päästä ja sitä seuraava kahdeksan ja sitten neljän ja sittenpä ne tulikin kahden-kolmen minuutin välein. Aika pian otin TENSin avuksi, kun supistukset tuntui olevan ihan varmasti niitä oikeita. Istuskelin jumppapallolla ja konsultoin kätilöystävää Facebookissa (kiitos Riikka! :D) että millon pitää lähteä sairaalaan. Kuuden aikaan herätin Villen ja joskus ennen seitsemää lähdettiin ajelemaan. Autossa supistukset tietty hiipui vähän, tulivat enää neljän minuutin välein. Sairaalaan tullessa ei kohdunsuulla ollut tapahtunut juuri mitään edellispäivään verrattuna, mutta jäin kuitenkin synnyttämään. Mentiin salin puolelle ja kätilö kävi juttelemassa mun toiveista synnytyksen suhteen. En osannut mitään kummempia toivoa, kuin että ilokaasua voisin kokeilla tälläkin kertaa, jos pelkkä TENS ei riitä. Ponnistusasennoista kätilö kyseli, että onko toiveita, mutta en osannut vielä sanoa mitään ja sovittiin, että jutellaan niistä sitten vielä myöhemmin.
Vähitellen supistukset tuli taas kahden minuutin välein, TENSin ja rauhallisen hengittelyn kans selvisin kuitenkin ihan hyvin. Jossain vaiheessa tuntui, että pitää päästä lepäämään hetkeksi ja meninkin sängylle makoilemaan, kohdunsuu auki 6cm. Vähitellen kivut koveni kuitenkin sen verran, että makoileminen ei tuntunut enää hyvältä. Siirryin keinutuoliin ja sain TENSin kaveriksi ilokaasun. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli auki 7cm, parissa tunnissa ei siis paljon mitään edistystä! (Paitsi vauva oli tullut paljon alemmas, kun se aiemmin lillui vielä varsin ylhäällä.) Kätilö kysyi, haluanko että kalvot puhkaistaan, silloin olis varmasti tullut edistystä ripeästi. En kuitenkaan halunnut, ja kätilö sanoikin että olis itse tehnyt saman päätöksen. :) Reilun tunnin päästä tuntui tosi kovaa kipua tai ponnistamisen tarvetta, en oikein itsekään tiennyt mitä. Mies soitti kätilön paikalle ja nousin sängylle tutkimista varten. Heti sängylle päästyä tuli supistus, meni vedet ja lapsi melkein siinä mukana. :D Ei auttanut kuin ponnistaa, en olis voinut pidätelläkään. Ei sitten ehditty puhua niistä ponnistusasennoistakaan... Poika syntyi klo 12.21, 7 tunnin ja 19 minuutin avautumisvaiheen ja 2 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Sain pojan heti rinnalle ja ihmeteltiin siinä sitten toisiamme jonkun aikaa. Istukka syntyi tällä kertaa helposti, mutta vuotoa oli nytkin niin paljon, että sitä piti enemmän seurailla. Vuoto kuitenkin asettui oksitosiinitipalla ja imetyksellä. Poika imikin tehokkaasti molemmat rinnat, ja on siitä asti halunnut asua tissillä...Mulle ei tullut tällä kertaa tikin tikkiä, mahtavaa! Taisin saada niitä tarpeeksi yhden ihmisen synnytysten edestä viime kerralla. (Vertailun vuoksi Sampon synnytyksestä täällä.)
Osastolla oltiin sunnuntai-iltapäivään. Pojalta seurattiin sokereita mun raskausdiabeteksen takia. Pari arvoa oli matalahkoja ja sen takia sai jonkun verran lisämaitoa. Kotona ei kuitenkaan ole tarvinnut enää lisämaitoja, kun maitoa kyllä tulee riittävästi. Tälleen toisella kerralla osastolla sai olla aika rauhassa, ei paljoa neuvottu eikä hötkyilty. Sopii mulle, tuntui tulevan vielä jostain takaraivosta nuo vauvanhoitohommat. Kyllähän tuo oma nelikiloinen näytti sellasten alle kolmikiloisten rinnalla ihan jättiläiseltä, ja muutenkin helppohoitoisemmalta. Että ihan kiva, ettei oo kovin pieni. Oma vointi oli ekana iltana vielä vähän pöhkö, kun verta menetin kuitenkin vähän normaalia enemmän. Hb oli kuitenkin seuraavana päivänä 108, eli ei kovin huono. Vointi kohenikin nopeasti ja lauantaina olo oli jo ihan niinku ei olis koskaan ollutkaan raskaana ja synnyttänyt. Ainoa, mistä tietää synnyttäneensä, on jälkivuoto, joka sekin on jo aivan minimaalista. Oon kyllä superonnellinen tästä olotilasta. Tiedän, mitä se toinenkin ääripää on...
Eilen tosiaan tultiin kotiin. Sampokin on ottanut vauvan mukavasti vastaan. Käy silittämässä päätä ja katsomassa, kun vauva syö. Se ei varmaan oo vielä hoksannut, että vauva jää tänne pitemmäksikin aikaa... Sisu on kyllä jatkanut mahan ulkopuolella mahansisäistä elämäänsä, siis nukkuu päivät ja kukkuu yöt. Tai ainakin nyt kaks yötä on herännyt kahden maissa katselemaan ympärilleen ja vaatimaan tissiä suuhunsa. (Siis ei syödäkseen, vaan ihan huvikseen vaan.) Viime yönä nousin kolmen aikaan olohuoneeseen pojan kans ja pääsin takas nukkumaan puoli viiden aikaan. Sampo heräs joskus kuuden aikaan, mutta onneks mun ei tarvinnut nousta! Nukuttiinkin sitten vaavin kans yli kahdeksaan. Tämä päivä on mennyt sitten itkeskellessä mahavaivoja. Ei vissiin sais äiti syödä joulusuklaita. Ja niitä niin säästeltiin tälle jouluviikolle! Olis pitänyt muistaa Sampon vauva-ajalta, että pikkuvauvan maha ei välttämättä kestä suklaata. No, täytyy syödä muita herkkuja ja säästää nuo suklaat vielä jonnekin tulevaisuuteen. Ehkä kestän tämän takaiskun.
Täytyy vielä loppuun mainita, että se mun uni tummatukkaisesta tytöstä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa! Tällä tyypillä on aivan täysin vaalea tukka, siis melkeen valkonen. :D
lauantai 17. joulukuuta 2011
Sisu syntyi!
Meille syntyi poika 15.12 klo 12.21. Mitat 3985g ja 51cm. Synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin itsekseen. :) Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja huomenna päästään kotiin, mikäli pojalla on lääkärintarkastuksessa kaikki kunnossa. Synnytyksestä enemmän myöhemmin.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Ei vielä tänään!
Mahassa oli kaikki hyvin, vettä edelleen reilusti, napavirtaukset hyvät ja sykkeet mainiot. Lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistämiselle ei ole mitään varsinaista syytä, mutta olis käynnistetty jos olisin halunnut. Kokoa ei tällä kertaa sen kummemmin katsottu, kun viime viikolla mittailtiin, mutta kuulemma ei koon takia kannata tänään käynnistää, kun ei se parissa päivässä kasva niin merkittävästi. Kohdunsuu oli neljä (!) senttiä auki ja kanavaa vielä jäljellä, mutta kuulemma tosi pehmeä. Perjantaina käynnistetään kalvojen puhkaisulla, jos ei sitä ennen synny itsekseen. Katsotaan nyt sitten. :) Tänä aamuna supisteli kipeästi tunnin verran, mutta ne taas hiipui kun nousin ylös. Yksittäisiä kipeitä supistuksia on tullut päivän mittaan, toivottavasti tuo nyt tajuais syntyä viimestään perjantaina aamuyöstä! :)
tiistai 13. joulukuuta 2011
Jokohan se huomenna syntyy?
Huomenna aamulla on sitten yliaikaiskontrolli. Mitä todennäköisimmin synnytys käynnistetään, en usko että jäädään enää odottelemaan. Itsellä on vähän ristiriitaiset tunteet, toisaalta on ihana että raskaus viimein päättyy ja pääsee näkemään pienen, jota on mahassa kasvattanut niin monta kuukautta, mutta toisaalta olisin niin kovasti toivonut sitä itsestään käynnistyvää synnytystä. Tuntuu niin kovin epäonnistuneelta, kun ei edes synnytystä saa itsekseen käyntiin! Vaikka eipä se äitiys kai siitä olekaan kiinni. Nyt on vaan niin herätellyt toiveita, kun on supistellut ja muutenkin tuntunut siltä, että se synnytys on ihan just käynnistymässä, mutta ei sitten kuitenkaan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan, ensimmäinen supistus tuntui kolme tuntia käynnistyslääkkeen saamisesta.
Oon yrittänyt pakkailla Sampolle tarvittavia kamoja, kun se menee hoitoon. Kurja kyllä jättää se, kun sillä menee tällä hetkellä neljää lääkettä korvatulehduksen takia... (Antibiootti, korvatipat, särkylääke ja maitohappobakteerit.) Koitin äiti kirjottaa sulle hyvät ohjeet! :D Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Sampokin pääsee kotiin nukkumaan illalla.
Vaan eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä yöllä pääsis synnyttämään! Niinhän ne vauvat tapaa syntyä, yöllä just ennen yliaikaiskontrollia. Hehheh.... (Ja tähän joku erittäin ärsyyntynyt hymiö.)
Oon yrittänyt pakkailla Sampolle tarvittavia kamoja, kun se menee hoitoon. Kurja kyllä jättää se, kun sillä menee tällä hetkellä neljää lääkettä korvatulehduksen takia... (Antibiootti, korvatipat, särkylääke ja maitohappobakteerit.) Koitin äiti kirjottaa sulle hyvät ohjeet! :D Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Sampokin pääsee kotiin nukkumaan illalla.
Vaan eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä yöllä pääsis synnyttämään! Niinhän ne vauvat tapaa syntyä, yöllä just ennen yliaikaiskontrollia. Hehheh.... (Ja tähän joku erittäin ärsyyntynyt hymiö.)
maanantai 12. joulukuuta 2011
41+3
Nyt alkaa olla jo sellanen lukema, jota en toivonut tällä kertaa kirjottavani. Vaan minkäpä sille mahtaa, ku on tämmönen pitkän kaavan kantaja.
Haluatteko listan, millä ei ainakaan saa synnytystä alkamaan? Ai ette? No kerron silti.
Haluatteko listan, millä ei ainakaan saa synnytystä alkamaan? Ai ette? No kerron silti.
- Vyöhyketerapia
- Kolme S:ää
- Reipas kävely
- Rauhallinen kävely
- Liukkaalla tiellä kävely vetävän ja nykivän koiran kans
- Taaperon kanniskelu
- Lumityöt
- Suunnitelmien tekeminen
- Elokuvissa käynti
- Herkuttelu
- Sohvalla makoilu ja muu rentoutuminen
- Ronski sisätutkimus lääkärin toimesta
perjantai 9. joulukuuta 2011
41+0
Tasan kaks vuotta sitten jännättiin, että käynnistetäänkö synnytys vai ei. Käynnistettiinhän se ja samana päivänä musta tuli äiti. Mun pienenpieni esikoisvauvani täyttää tänään jo 2 vuotta! <3 Tänään olis siis hyvä päivä pyöräyttää Sampolle pikkusisko tai -veli. :)
Supistuksia ei oo näkynyt sitten toissapäivän, jolloin supisteli parhaimmillaan neljän minuutin välein. Tai no yksittäisiä supistuksia toki, mutta ei mitään sarjoja. On tuo kohtu kyllä nyt jo herkempi supistamaan, kun aina yöllä kylkeä kääntäessä ja tuolista ylösnoustessa yms supistaa välillä kipeästikin, mutta ne jää aina yhteen tai kahteen.
Tänään meen vielä käymään neuvolassa äitipolin suosituksesta. Mullahan oli verenpaineet taivaissa siellä käydessä, niin haluavat kaiketi sen takia että käyn vielä tarkistuksessa. Kotona mitatessa paineet on ollut kyllä ihan normaalit, niin en osaa huolestua. Siellä oli ehkä jotain pientä jännityksen poikasta ilmassa... Pulssikin oli 112. :D Turvotusta on nyt tullut ihan hulluna, naamakin on turvonnut. :/ Käsiä ei kohta saa enää nyrkkiin ja tänään tuli vastaan se raja, jossa en enää tunge sormuksia sormeen. Yleensähän ne on siis niin löysät, että ne meinaa tippua kun vähän kättä heilauttaa. Jospa tää ennakois vähitellen sitä synnytystä. :)
Nyt se mun synttärisankariesikoinenkin suvaitsee herätä. Lahjansa raukka saa vasta illalla, kun iskäkin on paikalla. Jos olis heränny yhtä aikasin ku yleensä, niin ois saanut jo aamulla, mutta nukkui onnensa ohi. :) Jospa se oiskin sitten hyvällä tuulella, kun on kerrankin nukkunut näin pitkään!
Supistuksia ei oo näkynyt sitten toissapäivän, jolloin supisteli parhaimmillaan neljän minuutin välein. Tai no yksittäisiä supistuksia toki, mutta ei mitään sarjoja. On tuo kohtu kyllä nyt jo herkempi supistamaan, kun aina yöllä kylkeä kääntäessä ja tuolista ylösnoustessa yms supistaa välillä kipeästikin, mutta ne jää aina yhteen tai kahteen.
Tänään meen vielä käymään neuvolassa äitipolin suosituksesta. Mullahan oli verenpaineet taivaissa siellä käydessä, niin haluavat kaiketi sen takia että käyn vielä tarkistuksessa. Kotona mitatessa paineet on ollut kyllä ihan normaalit, niin en osaa huolestua. Siellä oli ehkä jotain pientä jännityksen poikasta ilmassa... Pulssikin oli 112. :D Turvotusta on nyt tullut ihan hulluna, naamakin on turvonnut. :/ Käsiä ei kohta saa enää nyrkkiin ja tänään tuli vastaan se raja, jossa en enää tunge sormuksia sormeen. Yleensähän ne on siis niin löysät, että ne meinaa tippua kun vähän kättä heilauttaa. Jospa tää ennakois vähitellen sitä synnytystä. :)
Nyt se mun synttärisankariesikoinenkin suvaitsee herätä. Lahjansa raukka saa vasta illalla, kun iskäkin on paikalla. Jos olis heränny yhtä aikasin ku yleensä, niin ois saanut jo aamulla, mutta nukkui onnensa ohi. :) Jospa se oiskin sitten hyvällä tuulella, kun on kerrankin nukkunut näin pitkään!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Äitipolilla käyty
Ei käynnistetty. :) Tai olis ne käynnistäny, jos oisin halunnu, mutta kun kaikki näytti olevan ok, niin en halunnu. Vettä oli sopivasti ja istukka toimi. Painoarvio oli tällä hetkellä 3,7-3,8kg. Lääkärin mukaan viikossa ehtii tulla lisää painoa 300g, joten viikon päästä kun käynnistetään, saankin synnyttää yli nelikiloista. :D Kohdunsuu oli nyt samassa tilassa ku Sampoa käynnistettäessä, kahdelle sormelle auki ja kanavaakin jäljellä kai melkeen pari senttiä. Lääkäri teki sellasen astetta ronskimman sisätutkimuksen siinä toivossa, että synnytys sais siitä vähän vauhtia. (Epäilen suuresti!)
Mutta että sellaset kuulumiset.
Mutta että sellaset kuulumiset.
Tänään äitipolille!
Puolenpäivän aikaan pitäis päästä kuulemaan, mitä mahaan kuuluu. Toivottavasti Sisu on maltillisen kokoinen, ettei tarvi jäädä tänään käynnistelemään. Uskoisin kyllä, että kotiin vielä tullaan. :) Elättelen edelleen toiveita itsekseen käynnistyvästä synnytyksestä, vaikka kaipa se päivä päivältä on epätodennäköisempi. Nyt ei ole supistellutkaan sen jälkeen ku viimeksi kirjotin. :/
No, tänään ainakin kuulee, onko siellä kohdunsuulla tapahtunut mitään. Jos musta ei kuulu iltaan mennessä mitään, niin oon varmaankin jäänyt käynnistykseen, mutta todennäkösesti tuun raportoimaan kuulumiset iltapäivällä.
No, tänään ainakin kuulee, onko siellä kohdunsuulla tapahtunut mitään. Jos musta ei kuulu iltaan mennessä mitään, niin oon varmaankin jäänyt käynnistykseen, mutta todennäkösesti tuun raportoimaan kuulumiset iltapäivällä.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Vielä täällä! Rv 40+3
Ei oo edelleenkään päästy synnyttämään. Muutamana yönä on kyllä supistellut, viime yönäkin kaks tuntia ihan oikeasti kipeitä supistuksia, mutta kovin epäsäännöllisiä. Ja niinhän ne loppui aamulla. Elättelen kuitenkin toiveita, että ne jotain olis tehnyt ja että pian päästäis ihan tositoimiin. :) (Siis ihan varmasti käynnistetään reilun viikon päästä. :D)
Viikonloppuna mulla oli joku ihme hormonipuuska, sain tehtyä vaikka mitä hommia. Ompelin ja järjestelin ja siivosin. Toissapäivänä tein joulukortitkin! :D Ehkä se on jotain alkukantaista pesänrakennusviettiä, joka mulla tosin nyt kanavoituu noihin tekemättömiin jouluhommiin. Tänään on tarkoitus tehdä piparitaikina, että päästään Sampon kans huomenna leipomaan. Jospa sitä vielä ne ehtis ennen synnytystä. :) Jouluompeluksia on kans vielä tekemättä, mutta kankaatkin on vasta matkalla. Ja uskon kyllä, että ehdin ne tekemään sitten kun Sisu on syntynyt. Onhan mulla täällä mies apuna! (Siis lastenhoitoapuna, ei ompelu-.)
Viikonloppuna mulla oli joku ihme hormonipuuska, sain tehtyä vaikka mitä hommia. Ompelin ja järjestelin ja siivosin. Toissapäivänä tein joulukortitkin! :D Ehkä se on jotain alkukantaista pesänrakennusviettiä, joka mulla tosin nyt kanavoituu noihin tekemättömiin jouluhommiin. Tänään on tarkoitus tehdä piparitaikina, että päästään Sampon kans huomenna leipomaan. Jospa sitä vielä ne ehtis ennen synnytystä. :) Jouluompeluksia on kans vielä tekemättä, mutta kankaatkin on vasta matkalla. Ja uskon kyllä, että ehdin ne tekemään sitten kun Sisu on syntynyt. Onhan mulla täällä mies apuna! (Siis lastenhoitoapuna, ei ompelu-.)
perjantai 2. joulukuuta 2011
40+0 (mahakuva lisätty klo 16.15)
Täällä edelleen. :) Muut kanssaodottajat alkaa jo jakaantua, mutta minä vielä haudon... Pingu ja Sandyhan on siis jo poikasensa saaneet, suuret onnittelut siis heille! :)
Eilen kävin pistäytymässä viimestä kertaa neuvolassa mahan kans. Seuraava kerta on sitten vasta kun vaavi on syntynyt. Terveydenhoitaja laittoi lähetteen äitipolille, ajan pitäis tulla ens viikon alussa.
Rv 39+6
Paino +100g/vko
Turvotus ++
RR 133/81
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Syke 135
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki ihan hyvin siis mahassa. Hiljainen tuo tahtoo olla välillä, saa ihan miettiä, onko se liikkunut koko päivänä. Eilenkin oltiin koko päivä mun vanhempien luona eikä siellä tullut ajateltua noita liikkeitä, niin piti illalla kuulostella tosissaan, että tulee ne vaadittavat kymmenen liikettä tuntiin. Yöllä sitten vaihdeltiin taas asentoa mahassa ja aamullakin se melskas kiitettävästi. Sillä taitaa olla jalat mun selkää vasten enimmäkseen, niin ei ne jalkojen liikkeet niin tunnu. Yöllä heräsin muuten muutaman kerran supistukseen, erikoista! En oo aiemmin ainakaan huomannut, että ois yöllä supistellut. Kivuttomiahan nuokin oli, mutta aiemmin niitä on tullut lähinnä kävellessä tai muuten pystyssä ollessa. Jospa siellä vähitellen tapahtuis jotain. :) Toivoa ainakin sopii!
Me ollaan Sampon kans molemmat flunssassa ja Sampolla on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Kurjaan aikaan sattui, mutta eiköhän me tästä selvitä. Sampo ainakin tuntuu olevan jo ihan suht hyvässä kunnossa.
Vielä loppuun lasketun ajan mahakuva:
Eilen kävin pistäytymässä viimestä kertaa neuvolassa mahan kans. Seuraava kerta on sitten vasta kun vaavi on syntynyt. Terveydenhoitaja laittoi lähetteen äitipolille, ajan pitäis tulla ens viikon alussa.
Rv 39+6
Paino +100g/vko
Turvotus ++
RR 133/81
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Syke 135
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki ihan hyvin siis mahassa. Hiljainen tuo tahtoo olla välillä, saa ihan miettiä, onko se liikkunut koko päivänä. Eilenkin oltiin koko päivä mun vanhempien luona eikä siellä tullut ajateltua noita liikkeitä, niin piti illalla kuulostella tosissaan, että tulee ne vaadittavat kymmenen liikettä tuntiin. Yöllä sitten vaihdeltiin taas asentoa mahassa ja aamullakin se melskas kiitettävästi. Sillä taitaa olla jalat mun selkää vasten enimmäkseen, niin ei ne jalkojen liikkeet niin tunnu. Yöllä heräsin muuten muutaman kerran supistukseen, erikoista! En oo aiemmin ainakaan huomannut, että ois yöllä supistellut. Kivuttomiahan nuokin oli, mutta aiemmin niitä on tullut lähinnä kävellessä tai muuten pystyssä ollessa. Jospa siellä vähitellen tapahtuis jotain. :) Toivoa ainakin sopii!
Me ollaan Sampon kans molemmat flunssassa ja Sampolla on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Kurjaan aikaan sattui, mutta eiköhän me tästä selvitä. Sampo ainakin tuntuu olevan jo ihan suht hyvässä kunnossa.
Vielä loppuun lasketun ajan mahakuva:
tiistai 29. marraskuuta 2011
Ei kummempaa raportoitavaa
Edelleen yhdessä koossa, kuten arvata saattoikin. :) Lapsi odottelee varmaan, että saan tehtyä joulukortit ja -lahjat valmiiksi ennen ku putkahtaa maailmaan. Ja minä ku oon aatellut, että hoidan ne hommat sitten ilman mahaa...
Melkein mua jänskättää, että miten se synnytys alkaa. Käynnistys ei jännitä yhtään, jos sinne joudutaan, mutta mikäli tämä suvaitsee tulla itsekseen ulos, niin mulla ei oo mitään käsitystä, missä vaiheessa pitäis lähteä sairaalaan. Tai soittaa lapsenvahtia. :D Tänään olin jo tuntevinani pari ihan oikeaa supistusta, mutta en sitten tiiä, kun se jäi siihen muutamaan. Jospa se kuitenkin tarkottais sitä, ettei tarvis enää viikkoa kauempaa odotella! :) Ylihuomenna on viimeinen neuvola-aika, sitten lähtee lähete äitipolille. Saapa nähdä mitä siellä meinataan, käynnistetäänkö vai odotellaanko vielä. (Toivottavasti kaikki on ok ja odotellaan, ellei oo poksahdettu.)
Täytynee vielä loppuun mainita, että nyt meillä alkais olla valmistakin vauvan tulla. Viime viikolla järjestin makuuhuoneen uusiksi, on sängyt ja hoitopöydät paikoillaan. Vaipatkin on melkein kaikki jo pestynä ja villahousut on lanoliinitettu. Voiskin käydä heittämässä ne loput vaipat koneeseen, niin ois sekin sitten tehty.
Melkein mua jänskättää, että miten se synnytys alkaa. Käynnistys ei jännitä yhtään, jos sinne joudutaan, mutta mikäli tämä suvaitsee tulla itsekseen ulos, niin mulla ei oo mitään käsitystä, missä vaiheessa pitäis lähteä sairaalaan. Tai soittaa lapsenvahtia. :D Tänään olin jo tuntevinani pari ihan oikeaa supistusta, mutta en sitten tiiä, kun se jäi siihen muutamaan. Jospa se kuitenkin tarkottais sitä, ettei tarvis enää viikkoa kauempaa odotella! :) Ylihuomenna on viimeinen neuvola-aika, sitten lähtee lähete äitipolille. Saapa nähdä mitä siellä meinataan, käynnistetäänkö vai odotellaanko vielä. (Toivottavasti kaikki on ok ja odotellaan, ellei oo poksahdettu.)
Täytynee vielä loppuun mainita, että nyt meillä alkais olla valmistakin vauvan tulla. Viime viikolla järjestin makuuhuoneen uusiksi, on sängyt ja hoitopöydät paikoillaan. Vaipatkin on melkein kaikki jo pestynä ja villahousut on lanoliinitettu. Voiskin käydä heittämässä ne loput vaipat koneeseen, niin ois sekin sitten tehty.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Neuvola rv 38+6, mahakuva 39+0
Ja taas on neuvoloitu. Tällä kertaa olikin kaks yhdellä kertaa, kun oli Samponkin neuvola. Kaikki hyvin, kaikilla kolmella. Sisukin oli armollinen ja antoi kuunnella sydänääniä. :)
Rv 38+6
Paino +600g/vko
Turvotus ++
RR 122/80
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Syke 130
Liikkeet ++
Raivotarjonta, laskeutunut, mutta ei vielä kiinni
Kauhistelin taas itse tuota painolukemaa, mutta terveydenhoitaja lohdutteli mua sillä, että se on todennäkösesti pelkkää nestettä. Ja niin kai se onkin. Vaikka onhan tuota suklaatakin kieltämättä tullut vähän syötyä... Ja viikonlopun aikana mässätään lisää, tiedossa on kahdet synttärit, jee! Toiset on Sampon, joten tulee kyllä touhuttuakin. Tänäänkin oon koko päivän leiponut ja häärännyt, mummu on ystävällisesti ollut Sampon seurana.
Otin nyt taas mahakuvan, kun eihän sitä tiedä jos tää on vaikka viimenen tasaviikkokuva. :D (No ei varmaan oo...) Musta itestä näyttää, että tuo on hitusen laskeutunutkin, vaikka tuossa ylhäällähän se edelleen pönöttää. Koko ei oo kyllä muuttunu miksikään viikossa, onneksi. :) Riittäis jo tuo kasvu! (Huomatkaa myös hellyydenkipeä Hukka.)
Tällä viikolla ei enää millään ehtis synnyttää, joten Sisu saa odotella ainakin ens viikkoon. Viikonlopun yli pidän jalat ristissä! Maanantaina saa sitten jo syntyä. Tiistai ei käy, ku miehellä on hammaslääkäri (:D), keskiviikko on taas sitten ihan ok. Torstai ei kuulemma passaa, ku miehellä on sillon työpaikan pikkujoulut, mutta loppuviikko käy. Katotaan noudattaako Sisu äitin ja isän toiveita vai tuleeko just sillon ku ei pitäs. :D
Rv 38+6
Paino +600g/vko
Turvotus ++
RR 122/80
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Syke 130
Liikkeet ++
Raivotarjonta, laskeutunut, mutta ei vielä kiinni
Kauhistelin taas itse tuota painolukemaa, mutta terveydenhoitaja lohdutteli mua sillä, että se on todennäkösesti pelkkää nestettä. Ja niin kai se onkin. Vaikka onhan tuota suklaatakin kieltämättä tullut vähän syötyä... Ja viikonlopun aikana mässätään lisää, tiedossa on kahdet synttärit, jee! Toiset on Sampon, joten tulee kyllä touhuttuakin. Tänäänkin oon koko päivän leiponut ja häärännyt, mummu on ystävällisesti ollut Sampon seurana.
Tällä viikolla ei enää millään ehtis synnyttää, joten Sisu saa odotella ainakin ens viikkoon. Viikonlopun yli pidän jalat ristissä! Maanantaina saa sitten jo syntyä. Tiistai ei käy, ku miehellä on hammaslääkäri (:D), keskiviikko on taas sitten ihan ok. Torstai ei kuulemma passaa, ku miehellä on sillon työpaikan pikkujoulut, mutta loppuviikko käy. Katotaan noudattaako Sisu äitin ja isän toiveita vai tuleeko just sillon ku ei pitäs. :D
maanantai 21. marraskuuta 2011
Huti tuli!
Ei ihan osunu oma veikkaus nyt oikeaksi! :D Yhdessä kasassa siis edelleen. Viikon päästä olis seuraava täysosumamahdollisuus. Tähdätään nyt sitten siihen.
Ei kai tänne ihmeempiä edes kuulu. Odotellaan, odotellaan. Vointi on edelleen ihan hyvä, ei suurempia vaivoja, onneksi. Eilen illalla kävin reippaalla puolen tunnin lenkillä Hukan kans, olis mennyt pitempikin, mutta ku oli niin kylmä tuuli! Kun ei oikeen oo vaatteita... Ei mulla kyllä taida olla vaatteita sittenkään, kun tää viimein syntyy. :D Ensimmäisenä pitää kai lähteä vaateostoksille. Kiinnostaa ihan älyttömästi lähteä vastasyntyneen kans jouluruuhkaan! Nyt on ilmeisesti odotettavissa RS-virusepidemiakin, niin ei silläkään huvittais. Tai no joka vuosi kai tuo sama epidemia tulee? Ainakin sillon kun Sampo oli pikkuvauva, niin tuosta puhuttiin. Vaikka jäihän se toki vähän sikainfluenssan varjoon. :D
Nyt kun tuo mun veikkaama päivämäärä meni ohi, niin oikeasti odottelen tätä syntyväksi vasta reilusti joulukuun puolella. En oikein jaksa uskoa, että tää tulis itekseen ennen aikojaan.
Mutta nyt on mentävä taas Sampon kans hommiin!
Ei kai tänne ihmeempiä edes kuulu. Odotellaan, odotellaan. Vointi on edelleen ihan hyvä, ei suurempia vaivoja, onneksi. Eilen illalla kävin reippaalla puolen tunnin lenkillä Hukan kans, olis mennyt pitempikin, mutta ku oli niin kylmä tuuli! Kun ei oikeen oo vaatteita... Ei mulla kyllä taida olla vaatteita sittenkään, kun tää viimein syntyy. :D Ensimmäisenä pitää kai lähteä vaateostoksille. Kiinnostaa ihan älyttömästi lähteä vastasyntyneen kans jouluruuhkaan! Nyt on ilmeisesti odotettavissa RS-virusepidemiakin, niin ei silläkään huvittais. Tai no joka vuosi kai tuo sama epidemia tulee? Ainakin sillon kun Sampo oli pikkuvauva, niin tuosta puhuttiin. Vaikka jäihän se toki vähän sikainfluenssan varjoon. :D
Nyt kun tuo mun veikkaama päivämäärä meni ohi, niin oikeasti odottelen tätä syntyväksi vasta reilusti joulukuun puolella. En oikein jaksa uskoa, että tää tulis itekseen ennen aikojaan.
Mutta nyt on mentävä taas Sampon kans hommiin!
perjantai 18. marraskuuta 2011
Rv 38+0 mahakuva ja neuvolakuulumiset
Rv 37+6
Paino +1400g/vko
Turvotus ++
RR 130/
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Sikiön syke 140
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki ihan hyvin siis. Tuota turvotusta on nyt siunaantunut ihan urakalla, normaalisti löysät sormuksetkin puristaa. Vielä oon kuitenkin ihan toimintakykyinen, ei mua juurikaan häiritse. Tuo älytön painonnousukin on todennäkösesti turvotusta, kun en oo mielestäni mitenkään erityisesti mässäillyt. Edelliseen neuvolaan ois ennemminkin olettanut hurjaa painnonnousua, kun loka-marraskuun vaihde on meidän perheessä aika juhlavaa aikaa. Kolmet synttärit ja isänpäivä, ja jokaisena syödään kakkua. :D Tai ehkä tuo on niitä kakkuja vielä kuitenkin... Sisu oli neuvolassa taas vastarannankiiski, eikä antanut millään kuunnella sydänääniä. Joka kerta, kun terveydenhoitaja sai anturin kohdalle, maha heilahti ja tyyppi ihan eri paikassa. :D Ihme ettei kääntynyt sentään takapuoli alaspäin...
Neuvolan jälkeen kävin siellä vyöhyketerapiassa. Tulipa kokeiltua sekin. Korvia kiskottiin ja niskaa paineltiin, kantapäästä jotain pistettä se paineli pitkään, siinä on kuulemma joku kohtuheijaste. Vielä ei ainakaan oo tapahtunut mitään, mutta tuo vyöhyketerapia yleensä vaikuttaakin kai muutaman päivän viiveellä. Että sunnuntaina sitten synnytellään. :D Ei mulla kovin suuret odotukset oo, eikä kyllä suurempaa kiirettäkään. Olo on hyvä, maha ei paina, nukun hyvin. Synnytyksen jälkeen on taatusti paikat kipeenä eikä saa nukkuakaan, joten nautin nyt tästä olotilasta. :) Ainoo, minkä takia toivoisin tämän syntyvän pian, on se käynnistyksen välttely. Sokereiden takia ei ainakaan pitäis nyt olla pelkoa käynnistyksestä, kun ne arvot on taas tipahtanut normaalitasolle. Mikä lie piikki ollut?
Mahaa tuli kuvattua aamulla, kun tuli tasaviikot täyteen. On se taas vaihtanut malliansa ihan kokonaan. Ja niinku näkyy, niin ei se kovin alhaalla vielä ole. Tosin neuvolantätikin lohdutteli, että uudelleensynnyttäjällä vauva laskeutuu monesti vasta kun synnytys on jo käynnissä. Ja onpa muuten maha kasvanut ihan hillittömästi tuosta neljän viikon takaisesta kuvasta! Sampostahan mulla laskeutui vasta reilusti LA:n jälkeen, eikä se tainnut olla edes kiinnittynyt missään vaiheessa. Tai ainakaan en muista.
Laitan vielä loppuun kuvan toissailtana kootusta Tripp Trapp -tuolista. Tuo Newborn-kaukalo vaikuttaa ihan kätevältä, vaikka en kyllä ois ite ostanu. Mehän siis voitettiin tuo koko setti (tuoli, kaukalo päällisineen ja vauvasetti) keväällä Vau.fi:n kilpailusta! Aivan älyttömän mahtava voitto. :) Mutta siis niin, tuohon kaukaloon saa vauvan aika kätevästi pöydän ääreenkin. Tavallisella sitterillä ei oikein siihen pysty. Tai minä en ainakaan uskaltais sitteriä nostaa pöydälle, varsinkaan kun sekä Sampo että Hukka saattais sen huitasta alas. Tuota ei ihan äkkiä saa kumottua.tiistai 15. marraskuuta 2011
Tekemistä ennen Sisun kotiutumista
Ajattelin listata vähän, että mitä kaikkea tässä pitäis vielä tehdä ennenku Sisu on kotona. Tarkotuksella en kirjota, että ennenku Sisu syntyy, kun mies voi kyllä tehdä osan sillä välin ku oon sairaalassa. :D
Mua ei millään huvita alottaa tuota makuuhuoneen järjestämistä, kun se muuttuu niin kauhean ahtaaksi. Mielelläni tekisin sen vasta viime hetkellä, mutta mistäpä senkään tietää millon se on... Ja vaippoja ei kannata pestä, ennenku niille on lopullinen paikka, joka tulee vasta siinä vaiheessa kun hoitopöytä on laitettu paikalleen. Pinnasängyn kokoamisen voi jättää miehelle, sen ehtii sitten kun me ollaan sairaalassa. Eikä tuolla syöttötuolillakaan ole kiire, vaikka siinä se vastasyntyneen kaukalo onkin. Vaikka toisaalta, siihen sais kyllä vauvan aika hyvin turvaan Hukalta ja Sampolta. Mutta ku sekin vie niin tuhottomasti tilaa! Tuo vaatehuoneiden järjestäminen on pakko tehdä, sitä ei kyllä jaksa sitten kun vauva on syntynyt. Sekin ärsyttää, kun meidän vaatehuone on niin täynnä...
Muutaki hommaa varmaan ois, mutta onneks en muista niitä!
- Hoitopöydän kokoaminen
- Pinnasängyn kokoaminen
- Vauvan lakanoiden yms pesu
- Makuuhuoneen uudelleenjärjestäminen
- Vauvan tavaroiden sijoittelu Sampon vaatehuoneesta meidän täpötäyteen vaatehuoneeseen
- Vaippojen pesu
- Villahousujen pesu ja lanoliinitus
- Turvakaukalon ja jalusta sovittaminen auton takapenkille (etupenkille ainakin mahtuu)
- Tripp Trappin kokoaminen ja Newborn-setin päällisten pesu
- Joulukorttien teko
Mua ei millään huvita alottaa tuota makuuhuoneen järjestämistä, kun se muuttuu niin kauhean ahtaaksi. Mielelläni tekisin sen vasta viime hetkellä, mutta mistäpä senkään tietää millon se on... Ja vaippoja ei kannata pestä, ennenku niille on lopullinen paikka, joka tulee vasta siinä vaiheessa kun hoitopöytä on laitettu paikalleen. Pinnasängyn kokoamisen voi jättää miehelle, sen ehtii sitten kun me ollaan sairaalassa. Eikä tuolla syöttötuolillakaan ole kiire, vaikka siinä se vastasyntyneen kaukalo onkin. Vaikka toisaalta, siihen sais kyllä vauvan aika hyvin turvaan Hukalta ja Sampolta. Mutta ku sekin vie niin tuhottomasti tilaa! Tuo vaatehuoneiden järjestäminen on pakko tehdä, sitä ei kyllä jaksa sitten kun vauva on syntynyt. Sekin ärsyttää, kun meidän vaatehuone on niin täynnä...
Muutaki hommaa varmaan ois, mutta onneks en muista niitä!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Kotiintulovaatteita ja muuta höpinää
Hohhoi! Rankka viikonloppu taas takana. Perjantaina käytiin miehen kans kahdestaan syömässä ja elokuvissa ja lauantaina shoppailemassa. Lauantai-iltana kävin vielä yhden äitiporukan kans ulkona syömässä. Nälästä ei oo tarvinnut siis kärsiä! Sunnuntaina vietettiinkin sitten isänpäivää ja käytiin mun vanhempien luona kahvilla iltapäivällä. Ohjelmaa on siis ollut. Eilen olinkin ihan tuhottoman väsynyt, kaipa se kuuluu asiaankin jo, että väsähtää kun koko ajan on menossa.
Meillä muisteltiin viime yö, minkälaista se elämä sitten vauvan kans on. Sampo heräili pitkin yötä tunnin, parin välein. Ihmettelin eilen, kun se oli niin kovin sylivauva, eikä oikein illalla syönytkään mitään. Sanoinkin miehelle illalla, että onkohan se tulossa kipeäksi, ja oikeassa olin. Puolenyön aikaan kävin sitä katsomassa, kun itki niin lohduttomasti ja se oli ihan tulikuuma! :/ Ei se oo muuten mitenkään poikkeava, ei yskää eikä nuhaa, mutta oli tosiaan ihan älyttömän kuuma. Tuntu kyllä kuume laskevan särkylääkkeellä. Toivottavasti ei oo mitään kovin tarttuvaa tautia, nyt en haluais tuota itselleni... Elättelen edelleen toiveita, että tulevana sunnuntaina synnytetään. :D Enkä halua sairaana synnyttämään.
Mun on ollut tarkoitus postata jo aiemmin Sisun kotiintulovaatteista, mutta en oo saanut aikaseksi kuvata niitä. Nuo pienet vaatteet on kyllä ihan äärettömän pieniä, enkä voi tajuta että ne menee jonkun elävän olennon päälle! Onko Sampokin muka joskus ollut noin pieni? Mulla on tuolla kassissa pakattuna sekä koon 50, että koon 56 vaatteet, ihan siltä varalta että nuo pienemmät ei mahtuiskaan. Lähinnä siis, jos menee kovin paljon yli lasketun ajan. Meni ne pienet vaatteet kuitenkin Sampollekin jonkun aikaa, niin oletan että tällekin. Niitä on muuten kertynyt yllättävän paljon, vaikka ei oo ollutkaan tarkotus. :D Nuo kotiintulovaatteet on kyllä ainoat pikkupikkuvaatteet, jotka oon ostanut uutena, muut on käytettyjä tai lainassa. Ja nuo puolipotkarit, jotka on 56-kokosten kuvassa, on tarkotettu kumpaankin settiin housujen alle, jos ilmat vaatii.
Päällysvaatteitakin on kahta sorttia, niin on sitten mistä valita, kun ei noista ilmoista nyt ota selvää. Jos on tämmöstä reilusti plussan puolella niinku nyt, niin villahaalari kaukalopussin alla on ihan liikaa. Siltä varalta pakkasin tuommosen ohuen haalarinkin mukaan, luulen että se on passeli. Lisäksi löytyy vielä 2009-äitiyspakkauksesta tulleet tumput käsiin ja villasukat, joita en oo vielä valinnut! Mun on ollut tarkotus tehdä uudet sukat, mutta en oo muistanu/jaksanu/saanu aikaseksi. Pitäis muistaa valita noista Sampon vanhoista sukista jotkut tuohon mukaan.
Tuossa kuvassa näkyy vähän tuota lakkiakin, minkä tein Sisulle. Samasta langasta oli tarkotus ne sukatkin....
Ihana porkkanahaalari on mumman Sampolle tekemä. Se on vieläkin ihan priimakunnossa! :) Ja on kyllä paljon käytetty.
Ja tää on se ohuempi päällysvaate. Ostin 5 eurolla Parkanon Reiman tehtaanmyymälästä kesällä. Tuo on sellasta ohutta froteentapaista, ohut trikoovuori. Luulisin että aika sopiva kaukalovaate.
Nyt katsomaan sairasta pikkumiestä. Se on nukkunut kohta jo 13 tuntia! Jotain ääntä sieltä äsken kuului, oiskohan jo herännyt... Yleensä se nukkuu öisin siis 10-11 tuntia, niin taitaa olla ihan tosissaan sairas kun noin pitkään uinuu. :(
Meillä muisteltiin viime yö, minkälaista se elämä sitten vauvan kans on. Sampo heräili pitkin yötä tunnin, parin välein. Ihmettelin eilen, kun se oli niin kovin sylivauva, eikä oikein illalla syönytkään mitään. Sanoinkin miehelle illalla, että onkohan se tulossa kipeäksi, ja oikeassa olin. Puolenyön aikaan kävin sitä katsomassa, kun itki niin lohduttomasti ja se oli ihan tulikuuma! :/ Ei se oo muuten mitenkään poikkeava, ei yskää eikä nuhaa, mutta oli tosiaan ihan älyttömän kuuma. Tuntu kyllä kuume laskevan särkylääkkeellä. Toivottavasti ei oo mitään kovin tarttuvaa tautia, nyt en haluais tuota itselleni... Elättelen edelleen toiveita, että tulevana sunnuntaina synnytetään. :D Enkä halua sairaana synnyttämään.
 | |
| Koko 50 |
 |
| Koko 56 |
Ihana porkkanahaalari on mumman Sampolle tekemä. Se on vieläkin ihan priimakunnossa! :) Ja on kyllä paljon käytetty.
Nyt katsomaan sairasta pikkumiestä. Se on nukkunut kohta jo 13 tuntia! Jotain ääntä sieltä äsken kuului, oiskohan jo herännyt... Yleensä se nukkuu öisin siis 10-11 tuntia, niin taitaa olla ihan tosissaan sairas kun noin pitkään uinuu. :(
perjantai 11. marraskuuta 2011
37+0!
Tänään ois hyvä päivä Sisun syntyä. On täysaikainen ja päivämääräkin niin suunnattoman hieno! Harmi vaan, ku mulla on ihan muita suunnitelmia ku lähteä pusertamaan vauvaa ulos. :D Meillä on tänään vapaailta miehen kans. Sampo ja Hukka lähtee yökylään ja me mennään ulos syömään ja elokuviin. Huomenna sitten jouluostoksille kahdestaan. Sampon kans ne on aika tuskasia, kun ei se enää viihdy niin hyvin kaupoissa kuin ennen. Ja kun pitää sitten miettiä sen syömisten ja päiväunien mukaan koko päiväohjelma.
En oo tainnut muistaa kirjottaakaan, kun mulla on ollut diabeteshoitajan kans puhe, että jos mun paastoarvot pysyttelee rajan tuntumassa tai ylittyy, niin se laittaa mulle lähetteen äitipolille jo ENNEN laskettua aikaa. :O No, oon nyt mittaillut tehostetusti niitä paastoja ja ne on ollut sellasta 5.4-5.5, kun raja on se 5.5. Täytynee soitella alkuviikosta sille hoitajalle ja kysyä, että mitä tehdään. Noille paastoille en oikein osaa tehdä mitään, ne nousee jos nousee. Aterianjälkeisiä ois paljon helpompi fiksailla, kun niihin nuo syömiset vaikuttaa paljon enemmän. Tuntuu, että paastoarvo on aina parempi, jos on illalla syönyt tosi epäterveellisesti, mutta kun ei sitäkään viitsis aina harrastaa.
Laitoin muuten eilen sähköpostia yhdelle vyöhyketerapeutille, joka harrastaa "kehon valmistamista synnytykseen", mutta se ei kuulemma voi auttaa mua kun mulla on raskausdiabetes. :/ Hoitaa kuulemma vain riskittömiä raskauksia. Antoi se kuitenkin puhelinnumeron jollekin toiselle vyöhyketerapeutti/homeopaatille, jolta vois kysellä sen hoitotavoista. Soitin sille just ja meen sinne nyt sitten ens viikolla kokeilemaan, josko se sais jotain aikaseksi. Kallista lystiä, mutta olkoon... Niinku kuuluu, niin oon aika epätoivonen ja yritän kaikkeni, että tää lähtis syntymään ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vaikkakin ei se enää tässä vaiheessa raskautta tunnu niin kamalalta ajatukselta kuin aiemmin, kun olo alkaa olla jo hivenen kärsimätön. Ei kuitenkaan läheskään yhtä kärsimätön ku Sampoa oottaessa! Nyt on mukana aimo annos kauhua, että miten ihmeessä pärjään kahden lapsen kans... Yhdenkin kans tuntuu välillä olevan pulassa. Varsinkin kun se on tuollanen uhmainen kakara välillä. (Joo, meillä on ollut muutama huono päivä...) Mutta joo, yritetään nyt kuitenkin vältellä sitä käynnistystä.
On vähän erilaista kyllä tämä toisen odottaminen. Sampoa odottaessa pinnasänky oli koottuna monta kuukautta ennen laskettua aikaa, nyt se on edelleen meidän sängyn alla paloissa... Ei oo kyllä aikomustakaan sitä koota ennen ku vasta ihan viime hetkillä. Samoin hoitopöytä on vielä palasina, turvakaukaloa ei oo sovitettu auton takapenkille, vaipat on käymättä läpi... Eilen sentään ostin Huuto.netistä muutaman pienen vaipan lisää meidän vaippavalikoimaan. Synnytyskassi on ommeltu ja pakattu ja vauvalle on kotiutumisvaatteet valittu. Tuttia vielä mietin, että pitäiskö ottaa mukaan. Saako sairaalasta vauvalle tutin, jos sellasta tarvii?? Mulla ei oo mitään käsitystä. Kotimatkalle varmaan ainakin vois olla hyvä ottaa tutti, jos sattuu että tulee rääkyvä lapsi. Vaikka kaipa se nukahtaa kaukaloon, jos yhtään on isoveljeensä tullu. Mutta tämän ipanan aion joka tapauksessa opettaa tutille melko pian, ettei mee yhtä hankalaksi kuin Sampon kans. Sehän suostui tutille vasta reilu kolmikuisena, ja kylläpä muuten elämä helpottui! Ei tarvinnut koko ajan olla tissi suussa. Eikä tarvi ainakaan nyt pelätä sitä tutista vierottamista, Sampolla se onnistui ihan äärettömän helposti.
En oo tainnut muistaa kirjottaakaan, kun mulla on ollut diabeteshoitajan kans puhe, että jos mun paastoarvot pysyttelee rajan tuntumassa tai ylittyy, niin se laittaa mulle lähetteen äitipolille jo ENNEN laskettua aikaa. :O No, oon nyt mittaillut tehostetusti niitä paastoja ja ne on ollut sellasta 5.4-5.5, kun raja on se 5.5. Täytynee soitella alkuviikosta sille hoitajalle ja kysyä, että mitä tehdään. Noille paastoille en oikein osaa tehdä mitään, ne nousee jos nousee. Aterianjälkeisiä ois paljon helpompi fiksailla, kun niihin nuo syömiset vaikuttaa paljon enemmän. Tuntuu, että paastoarvo on aina parempi, jos on illalla syönyt tosi epäterveellisesti, mutta kun ei sitäkään viitsis aina harrastaa.
Laitoin muuten eilen sähköpostia yhdelle vyöhyketerapeutille, joka harrastaa "kehon valmistamista synnytykseen", mutta se ei kuulemma voi auttaa mua kun mulla on raskausdiabetes. :/ Hoitaa kuulemma vain riskittömiä raskauksia. Antoi se kuitenkin puhelinnumeron jollekin toiselle vyöhyketerapeutti/homeopaatille, jolta vois kysellä sen hoitotavoista. Soitin sille just ja meen sinne nyt sitten ens viikolla kokeilemaan, josko se sais jotain aikaseksi. Kallista lystiä, mutta olkoon... Niinku kuuluu, niin oon aika epätoivonen ja yritän kaikkeni, että tää lähtis syntymään ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vaikkakin ei se enää tässä vaiheessa raskautta tunnu niin kamalalta ajatukselta kuin aiemmin, kun olo alkaa olla jo hivenen kärsimätön. Ei kuitenkaan läheskään yhtä kärsimätön ku Sampoa oottaessa! Nyt on mukana aimo annos kauhua, että miten ihmeessä pärjään kahden lapsen kans... Yhdenkin kans tuntuu välillä olevan pulassa. Varsinkin kun se on tuollanen uhmainen kakara välillä. (Joo, meillä on ollut muutama huono päivä...) Mutta joo, yritetään nyt kuitenkin vältellä sitä käynnistystä.
On vähän erilaista kyllä tämä toisen odottaminen. Sampoa odottaessa pinnasänky oli koottuna monta kuukautta ennen laskettua aikaa, nyt se on edelleen meidän sängyn alla paloissa... Ei oo kyllä aikomustakaan sitä koota ennen ku vasta ihan viime hetkillä. Samoin hoitopöytä on vielä palasina, turvakaukaloa ei oo sovitettu auton takapenkille, vaipat on käymättä läpi... Eilen sentään ostin Huuto.netistä muutaman pienen vaipan lisää meidän vaippavalikoimaan. Synnytyskassi on ommeltu ja pakattu ja vauvalle on kotiutumisvaatteet valittu. Tuttia vielä mietin, että pitäiskö ottaa mukaan. Saako sairaalasta vauvalle tutin, jos sellasta tarvii?? Mulla ei oo mitään käsitystä. Kotimatkalle varmaan ainakin vois olla hyvä ottaa tutti, jos sattuu että tulee rääkyvä lapsi. Vaikka kaipa se nukahtaa kaukaloon, jos yhtään on isoveljeensä tullu. Mutta tämän ipanan aion joka tapauksessa opettaa tutille melko pian, ettei mee yhtä hankalaksi kuin Sampon kans. Sehän suostui tutille vasta reilu kolmikuisena, ja kylläpä muuten elämä helpottui! Ei tarvinnut koko ajan olla tissi suussa. Eikä tarvi ainakaan nyt pelätä sitä tutista vierottamista, Sampolla se onnistui ihan äärettömän helposti.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Neuvola rv 36+4
Nyt on taas neuvoloitu. Tästä lähtien käynnit onkin sitten kerran viikkoon... Aikoja varattiin laskettuun aikaan asti, mutta uhkailin kyllä, että sille viimeselle käynnille en varmaan tuu. :D (No ihan varmaan meen ja vielä varataan seuraavakin aika...) Mutta aika surkeeta! Oulussa ei uudelleensynnyttäjille tarjota loppuraskauden lääkärikäyntiä ollenkaan. :/ Ihan tyhmää. Olis ollu aika mielenkiintosta tietää, että mikä tuolla alakerrassa on tilanne. Ei ihan raaskis uteliaisuuden takia lähteä yksityiselle lääkäriasemalle.
Rv 36+4
Paino +368g/vko (Yht. 11,1kg)
RR 132/84
Pissa puhdas
Hb 116
SF-mitta 33,5
Sikiön syke 132
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Verenpaine on vähän korkea, kun Sampon mielestä äitiin ei saa koskea - se istui mun sylissä ja karjui kurkku suorana. Onneksi siskokulta tuli neuvolaan odottamaan, että lähdetään kaupungille siitä yhdessä, niin sain Sampon lykättyä sinne odotushuoneeseen leikkimään. Sydänäänten kuuntelusta ei nimittäin olis tullut mitään. Ens viikolla vien Sampon hoitoon, sitä seuraavalla se on pakko ottaa mukaan, kun sillä on samalla kertaa 2-vuotisneuvola. (Siis mitä?!? Ei mun pikkuvauva voi olla vielä kahta vuotta!!)
Meillä oli terveydenhoitajan kans puhetta Sampon synnytyksestä sen verran, että se todettiin aika nopeaksi (reilu 6h) ja että jos tää päättää syntyä ihan itekseen, niin sairaalaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin. Just luin viikonloppuna jostain keskustelupalstalta, kun jollain oli eka käynnistetty ja kestänyt kuutisen tuntia, toinen synnytys oli käynnistynyt itsekseen ja kestänyt jotain pari tuntia ja seuraava sitten alle tunnin. :O Toivottavasti mulla ei ihan NOIN nopeasti mene. Mullahan menee pari tuntia jo siihen, että osaan laittaa ne TENS-laitteen lätkät paikalleen. :D
Ajatukset pyörii kyllä nykyään melkeen pelkästään synnytyksen ympärillä. Tosi kiva, kun tässä kuitenkin on vielä parhaimmillaan reilu viis viikkoa odotusta jäljellä. (Tai ehkä reilu kolme, jos ne haluaa käynnistellä aiemmin.) Yritän kyllä kaikkeni, että tää tulis itsekseen ilman käynnistystä. Se kokoarvion tehnyt lääkäri sanoi, että sillä oli käynyt joku asiakas, jonka kolme ystävää oli saanut synnytyksen käynnistymään akupunktiolla. Se sanoikin, että kannattaa varmaan kokeilla, niin ei tarvis välttämättä lääkkeellistä käynnistystä. Nettikeskustelujen perusteella tuota akupunktiokäynnistelyä tosin tehdään vasta lasketun ajan jälkeen. Täytynee kuitenkin kysellä tarkemmin sieltä mihin sitten meneekään.
Rv 36+4
Paino +368g/vko (Yht. 11,1kg)
RR 132/84
Pissa puhdas
Hb 116
SF-mitta 33,5
Sikiön syke 132
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Verenpaine on vähän korkea, kun Sampon mielestä äitiin ei saa koskea - se istui mun sylissä ja karjui kurkku suorana. Onneksi siskokulta tuli neuvolaan odottamaan, että lähdetään kaupungille siitä yhdessä, niin sain Sampon lykättyä sinne odotushuoneeseen leikkimään. Sydänäänten kuuntelusta ei nimittäin olis tullut mitään. Ens viikolla vien Sampon hoitoon, sitä seuraavalla se on pakko ottaa mukaan, kun sillä on samalla kertaa 2-vuotisneuvola. (Siis mitä?!? Ei mun pikkuvauva voi olla vielä kahta vuotta!!)
Meillä oli terveydenhoitajan kans puhetta Sampon synnytyksestä sen verran, että se todettiin aika nopeaksi (reilu 6h) ja että jos tää päättää syntyä ihan itekseen, niin sairaalaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin. Just luin viikonloppuna jostain keskustelupalstalta, kun jollain oli eka käynnistetty ja kestänyt kuutisen tuntia, toinen synnytys oli käynnistynyt itsekseen ja kestänyt jotain pari tuntia ja seuraava sitten alle tunnin. :O Toivottavasti mulla ei ihan NOIN nopeasti mene. Mullahan menee pari tuntia jo siihen, että osaan laittaa ne TENS-laitteen lätkät paikalleen. :D
Ajatukset pyörii kyllä nykyään melkeen pelkästään synnytyksen ympärillä. Tosi kiva, kun tässä kuitenkin on vielä parhaimmillaan reilu viis viikkoa odotusta jäljellä. (Tai ehkä reilu kolme, jos ne haluaa käynnistellä aiemmin.) Yritän kyllä kaikkeni, että tää tulis itsekseen ilman käynnistystä. Se kokoarvion tehnyt lääkäri sanoi, että sillä oli käynyt joku asiakas, jonka kolme ystävää oli saanut synnytyksen käynnistymään akupunktiolla. Se sanoikin, että kannattaa varmaan kokeilla, niin ei tarvis välttämättä lääkkeellistä käynnistystä. Nettikeskustelujen perusteella tuota akupunktiokäynnistelyä tosin tehdään vasta lasketun ajan jälkeen. Täytynee kuitenkin kysellä tarkemmin sieltä mihin sitten meneekään.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Optimismia! +mahakuva 36+0
Ajattelin iteki veikata synttäripäivää, tällä kertaa veikkaan vähän aikasempaa synnytysaikaa ku Samposta, niin jospa tääkin syntyis just sinä päivänä. :D (Samponhan veikkasin syntyvän 9.12. ja niinhän se syntyikin. :D) Veikkaan siis itse, että Sisu syntyy reilun kahden viikon päästä, 20.11.2011 klo 20.11, kun se ois hauska päivämäärä ja kellonaika. Tuo ois siis rv 38+2, mikä ois ihan hyvä aika syntyä.
Mun on pitänyt täällä päivitellä, kun oon niin äärettömän hyvässä kunnossa taas. Tuntuu, että muutama viikko sitten olin paljon kipeämpi ja vaivasempi kuin nyt. Nyt jaksaa melkeen mitä vaan! Eilenkin kävin reippaalla lenkillä Hukan kans illalla, eikä nytkään tunnu missään. Ja siis joka päivähän minä sen lenkitän, mutta aamupäivällä, enkä sillon yleensä viitsi käydä niin pitkällä lenkillä kun on Sampokin mukana. Maanantaina ajelin Haaparannalle Ikeaan, pyörin siellä muutaman tunnin ja ajelin takas eikä väsyttänyt paljon yhtään. Tänään oltiin Sampon kans puistossa, sielläkin ois voitu olla vaikka pitempäänkin, mutta ku oli niin tuhottoman kylmä! Mulla kun ei oikeen oo sopivia puistoiluvaatteita... Ootan kyllä, että pääsen tästä mahasta eroon, niin saan taas lämpimämpiä vaatteita käyttöön. En viitsi tämän muutaman viikon takia ostaakaan enää.
Yhden hassun hankinnan tein tuossa viime viikolla. Kaveri kehui kovasti
TENS-laitetta synnytyksen kivunlievittäjänä, joten tilasin sellasen
Amazonista. Toivottavasti se toimii! Noitahan sais vuokralle mm. Aktiivisen synnytyksen kautta, mutta kun olin niin myöhään liikkeellä, niin ei ollut enää vapaita aikoja. Eikä tuo tullut tuota kautta edes juurikaan kalliimmaksi, tuolta Brittien Amazonista saa kyllä kaikkea mahdollista vauvaroinaa ihan älyttömän halvalla! Ja suurin osa taitaa tulla ilman postikulujakin. Ja nopeasti. Joten suosittelen! Oon esim. katsellut näitä kapaloita Suomesta, yks kappale maksaa 24.90+ postikulut, tuolta tulis 3kpl 27e postikuluineen! Pieni ero... En vaan tiedä kuinka pitkään nuo kapalot menee, kun ne on suunniteltu 3-6,5 kiloisille, Sampokin tais painaa sen 6,5 kiloa jo kolmikuisena. No, sitten voiskin kai jo siirtyä unipussiin, ehkä kapalolle ei sen jälkeen enää oo tarvettakaan. Niillä main tais Samponkin kapalointi muuten loppua.
Ja kun tänään on jo rv 36+0, niin luvassa on jälleen uusi laadukas mahakuva! Ihan niinku tuo maha ois taas vähä kasvanu kahden viikon takaisesta. Tuntuu kyllä, että se on isompi, kun nyt alkaa yöllä olla vaikea löytää hyvää asentoa. Kädet puutuu ja kyljen vaihtaminen on hankalaa. Muutenkin heräilen nyt öisin aika usein, vaikka vessassa ei tarvikaan käydä ku kerran. Vauvakin on alkanut yöeläjäksi, tai ainakin nyt huomaan sen liikkeet öisinkin kun heräilen. Toivon kuitenkin, että se syntymänsä jälkeen nukkuis edes vähän öisinkin! Tai siis nukkuuhan se, ihan varmasti, ku tällä kertaa oon tilannut sellasen hyvin nukkuvan vauvan! Sampoa odottaessa en tajunnut tehdä mitään tilausta, niin sain sitten sellasen unihäiriöisen. Onneks se isompana on alkanut nukkua sitten senkin edestä, varsinkin päiväunia. :D Toivonkin, että se ei ihan heti oo edes jättämässä noita päiväunia pois, nyt se nukkuu sellaset 3 tuntia kerrallaan. Elättelen harhakuvitelmia, että joskus vauvakin saattais nukkua samaan aikaan ja ehkä itsekin sais sitten hetken nokoset...
P.S. Terveisiä naapureille -blogia on päivitetty. Voisin tehdä tietty sille päivitysblogin, niin ois helpompi seurata. Mutta ei vielä tänään - nyt rauhallisen illan viettoon!
Mun on pitänyt täällä päivitellä, kun oon niin äärettömän hyvässä kunnossa taas. Tuntuu, että muutama viikko sitten olin paljon kipeämpi ja vaivasempi kuin nyt. Nyt jaksaa melkeen mitä vaan! Eilenkin kävin reippaalla lenkillä Hukan kans illalla, eikä nytkään tunnu missään. Ja siis joka päivähän minä sen lenkitän, mutta aamupäivällä, enkä sillon yleensä viitsi käydä niin pitkällä lenkillä kun on Sampokin mukana. Maanantaina ajelin Haaparannalle Ikeaan, pyörin siellä muutaman tunnin ja ajelin takas eikä väsyttänyt paljon yhtään. Tänään oltiin Sampon kans puistossa, sielläkin ois voitu olla vaikka pitempäänkin, mutta ku oli niin tuhottoman kylmä! Mulla kun ei oikeen oo sopivia puistoiluvaatteita... Ootan kyllä, että pääsen tästä mahasta eroon, niin saan taas lämpimämpiä vaatteita käyttöön. En viitsi tämän muutaman viikon takia ostaakaan enää.
Yhden hassun hankinnan tein tuossa viime viikolla. Kaveri kehui kovasti
TENS-laitetta synnytyksen kivunlievittäjänä, joten tilasin sellasen
Amazonista. Toivottavasti se toimii! Noitahan sais vuokralle mm. Aktiivisen synnytyksen kautta, mutta kun olin niin myöhään liikkeellä, niin ei ollut enää vapaita aikoja. Eikä tuo tullut tuota kautta edes juurikaan kalliimmaksi, tuolta Brittien Amazonista saa kyllä kaikkea mahdollista vauvaroinaa ihan älyttömän halvalla! Ja suurin osa taitaa tulla ilman postikulujakin. Ja nopeasti. Joten suosittelen! Oon esim. katsellut näitä kapaloita Suomesta, yks kappale maksaa 24.90+ postikulut, tuolta tulis 3kpl 27e postikuluineen! Pieni ero... En vaan tiedä kuinka pitkään nuo kapalot menee, kun ne on suunniteltu 3-6,5 kiloisille, Sampokin tais painaa sen 6,5 kiloa jo kolmikuisena. No, sitten voiskin kai jo siirtyä unipussiin, ehkä kapalolle ei sen jälkeen enää oo tarvettakaan. Niillä main tais Samponkin kapalointi muuten loppua.
Ja kun tänään on jo rv 36+0, niin luvassa on jälleen uusi laadukas mahakuva! Ihan niinku tuo maha ois taas vähä kasvanu kahden viikon takaisesta. Tuntuu kyllä, että se on isompi, kun nyt alkaa yöllä olla vaikea löytää hyvää asentoa. Kädet puutuu ja kyljen vaihtaminen on hankalaa. Muutenkin heräilen nyt öisin aika usein, vaikka vessassa ei tarvikaan käydä ku kerran. Vauvakin on alkanut yöeläjäksi, tai ainakin nyt huomaan sen liikkeet öisinkin kun heräilen. Toivon kuitenkin, että se syntymänsä jälkeen nukkuis edes vähän öisinkin! Tai siis nukkuuhan se, ihan varmasti, ku tällä kertaa oon tilannut sellasen hyvin nukkuvan vauvan! Sampoa odottaessa en tajunnut tehdä mitään tilausta, niin sain sitten sellasen unihäiriöisen. Onneks se isompana on alkanut nukkua sitten senkin edestä, varsinkin päiväunia. :D Toivonkin, että se ei ihan heti oo edes jättämässä noita päiväunia pois, nyt se nukkuu sellaset 3 tuntia kerrallaan. Elättelen harhakuvitelmia, että joskus vauvakin saattais nukkua samaan aikaan ja ehkä itsekin sais sitten hetken nokoset...P.S. Terveisiä naapureille -blogia on päivitetty. Voisin tehdä tietty sille päivitysblogin, niin ois helpompi seurata. Mutta ei vielä tänään - nyt rauhallisen illan viettoon!
torstai 3. marraskuuta 2011
Kokoarvio rv 35+6
Käytiin tänään siinä toisessa kokoarvioultrassa. Vähän jännitti, että onko Sisu ottanut kasvupyrähdyksen, mutta samoilla käyrillä se näytti edelleen kasvavan kuin aiemminkin, siis vähän keskikäyrän alapuolella. Tämänhetkinen painoarvio on 2,6 kg ja lasketun ajan tietämille arvioitiin vajaata 3,5 kiloa. Että se siitä jättimäisestä sokerivauvasta! Oli puhetta lääkärin kans Sampon synnytyksestä ja sanoin, että vähän hirvittää jos tältäkin murtuu solisluu synnytyksessä niinku Sampolta. Se tosin murtui todennäkösesti sen takia, että piti saada Sampo niin nopeasti ulos, kun sydänäänet heikkeni, mutta varmuuden vuoksi lääkäri laittoi koneelle merkinnän, että jos Sisu ei synny ennen laskettua aikaa, niin laitetaan lähete äitipolille, jossa sitten mietitään käynnistetäänkö ennen yliaikaiskontrollia jo. Tällä kertaa ei tehtykään sisätutkimusta, niinku silloin Sampoa odottaessa. Kaipa se johtuu siitä, että tuolta on jo yks melkeen nelikilonen tullut ulos, niin ei tarvi enää sitä miettiä. Parin viikon päästä on varmaan lääkärineuvola, niin kaipa siellä sitten tutkitaan taas tuo tilanne. Ois kyllä ollut mielenkiintosta tietää, onko tuolla kohdunsuulla tapahtunut mitään.
Oli muuten mukava lääkäri ultraamassa tällä kertaa. :) Se moneen kertaan näytti vauvan sivuprofiilia ja selitti, mitä kuvassa näkyi, välillä Sisu nieleskeli lapsivettä ja maiskutti suutaankin. :) Suloista! Sanoipa vielä, että taitaa tälläkin olla reilusti tukkaa päässä, kun ultrassakin näkyy! :D Kuviakin saatiin pari kappaletta, mutta en jaksa vielä käydä niitä skannaamassa koneelle. Ehkä jossain vaiheessa tänään tai huomenna.
P.S. Jos joku jo syntymäpäivää tai -painoa veikannut haluaa vaihtaa veikkaustaan, niin vielä onnistuu. :D Nakottaja kuulemma ainakin haluaa! :D
Oli muuten mukava lääkäri ultraamassa tällä kertaa. :) Se moneen kertaan näytti vauvan sivuprofiilia ja selitti, mitä kuvassa näkyi, välillä Sisu nieleskeli lapsivettä ja maiskutti suutaankin. :) Suloista! Sanoipa vielä, että taitaa tälläkin olla reilusti tukkaa päässä, kun ultrassakin näkyy! :D Kuviakin saatiin pari kappaletta, mutta en jaksa vielä käydä niitä skannaamassa koneelle. Ehkä jossain vaiheessa tänään tai huomenna.
P.S. Jos joku jo syntymäpäivää tai -painoa veikannut haluaa vaihtaa veikkaustaan, niin vielä onnistuu. :D Nakottaja kuulemma ainakin haluaa! :D
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Arvaa Sisun syntymäpäivä!
Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan, joten on hyvä aika alotella arvausleikkiä. Kisaan pääsee mukaan jättämällä tämän kirjoituksen loppuun kommentin, jossa kertoo oman arvauksensa syntymäpäivästä, kellonajasta, sukupuolesta ja painosta. Kisan ratkaisee tosin se, kuka pääsee lähimmäs oikeaa syntymäaikaa, sukupuoli- ja painoarvaukset on siis ihan vaan mun huviksi. :D Arvauksia voi jättää rv 38+0 asti, 18.11. on siis viimeinen veikkauspäivä.
Annan teille vähän helpostusta arvailuun. Laskettu aika on 2.12, mutta Sampokin meni melkeen kaks viikkoa yli ja syntyi vasta käynnistämällä. Sampo oli syntyessään 49cm ja 3920g. Ja sukupuolesta sitten, ainakin tämmösiä uskomuksia löytyy:
Sitten vain arvailemaan! Voittaja saa maineen ja kunnian lisäksi jotain pientä palkintoakin, kunhan vain päätän mitä. :)
Annan teille vähän helpostusta arvailuun. Laskettu aika on 2.12, mutta Sampokin meni melkeen kaks viikkoa yli ja syntyi vasta käynnistämällä. Sampo oli syntyessään 49cm ja 3920g. Ja sukupuolesta sitten, ainakin tämmösiä uskomuksia löytyy:
- Jos maha on korkealla, vauva on tyttö, jos matalalla, niin poika. Mulla on tällä kertaa ollut matalammalla ku Samposta, silti ehkä aika korkealla, mutta mahakuvista voitte päätellä ihan itse. (Samposta oli tosi ylhäällä joten se onkin varmaan tyttö??).
- Jos vauvan syke on yli 140, tulee tyttö, jos alle, tulee poika. Nyt on selkeät poikasykkeet, enimmäkseen on ollut siinä 130-135 syke. (Sampolla oli aina yli 140! :D)
- Makeanhimo tarkottaa tyttöä, suolaisenhimo poikaa. Arvatkaa vaan, mitä mun tekee mieli eniten. :D No makeaa, ja niin teki Sampoakin odottaessa.
- Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika. Tämä onkin ensimmäinen, joka piti paikkansa Sampon kohdalla! Nytkin siis mun ikä on parillinen luku ja vuosi pariton, joten poikaa pukkaa.
- Tyttö vie äidiltä kauneuden. No jaa, ei mulla kyllä iho oo kukkinut normaalia enempää, joten poikaa veikkaa kai tämäkin uskomus.
- Klassisin uskomus lienee pahoinvointi. Samposta mulla ei ollut juuri mitään, eikä kyllä tästäkään kuvotusta enempää, joten poikaa lupailee sekin.
- Tytöstä maha leviää sivulle, poikamaha ei näy takaapäin. Mulla maha ei kyllä oo levinny minnekään, siis poika.
- Karvotus lisääntyy, tulee poika. Mulla on pysynyt ennallaan, joten tyttö.
- Vauva hikkailee usein, tulee tyttö. Tällä on kyllä hikka aika usein, siis tyttö.
Sitten vain arvailemaan! Voittaja saa maineen ja kunnian lisäksi jotain pientä palkintoakin, kunhan vain päätän mitä. :)
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Sairaalakassin pakkausta?
Jahas, kaipa se täytyy itsekin alkaa miettiä vähitellen, mitä sinne sairaalakassiin tunkasee, kun Sandykin oli sellasta tehnyt. Eipä sillä, että tässä mitään kiirettä vielä olis... Eiköhän sitä aikaa oo vielä sellanen 7 viikkoa ennenku sairaalaan tarvii lähteä. :D Onpahan sitten valmiina. Tai no, jos nyt sen listan ainakin tekis.
Mukaan lähtee siis:
Eipä tänne kai muuta. Eilen käytiin taas siskon kans kaupungilla, meni koko päivä. Jalat oli ihan vähän poikki illalla, mutta nyt en oo ihmeemmin kipeä! Taidetaan siis suunnata reippaalle lenkille Hukkapojan kans! (No niin varmaan. Löntystellään lähikauppaan ja ostetaan karkkia! :D)
Mukaan lähtee siis:
- Kamera ja varapattereita
- Kännykkä latureineen
- Hygieniajutut (sis. shampoo, suihkusaippua, deodorantti, hammasharja ja -tahna)
- Hiusvehkeet riippuen siitä, minkälainen on mun hiusmuoti kyseisellä hetkellä
- Omat sisäkengät
- Omia sukkia
- Imetysliivit
- Liivinsuojia
- Mp3-soitin
- Korvatulppia
- Lukemista?
Eipä tänne kai muuta. Eilen käytiin taas siskon kans kaupungilla, meni koko päivä. Jalat oli ihan vähän poikki illalla, mutta nyt en oo ihmeemmin kipeä! Taidetaan siis suunnata reippaalle lenkille Hukkapojan kans! (No niin varmaan. Löntystellään lähikauppaan ja ostetaan karkkia! :D)
maanantai 24. lokakuuta 2011
Tunnustus ja kiristelyä
Sain Pingulta tunnustuksen, kiitos siitä! :)
Tunnustuksen säännöt on seuraavanlaiset:
- Kiitä tunnustuksen antajaa: Kiitinkin jo, mutta kiitetäänpä uusiksi, siis kiitos Pinkki Pingviini!
- Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle: Tämän säännön hyppään törkeästi yli - mun lukemat raskausblogit on jo melkein kaikki saanut tunnustuksen. Muihin aihealueisiin en nyt viitsi tästä blogista tunnustella. :)
-Kerro kahdeksan satunnainta asiaa itsestäsi:
1. "Edellisessä elämässäni" (siis aika ennen ku löysin tuon mieheni :D) olin merimies ja töissä rahtilaivoilla.
2. Oon äärimmäisen laiska ja saamaton ja ajoittain poden huonoa omaatuntoa kyseisten ominaisuuksieni takia.
3. Tykkään lukemisesta ja kirjoista. Nykyään kirjojen ahmimista hidastaa tuo taapero, joka ei anna lukea niin intensiivisesti ku tykkäisin. Ennen, kun löysin hyvän kirjan, luin sen samantien kokonaan, tai ainakin käytin kaiken joutoajan lukemiseen. Nykyään hyvänkin kirjan lukemiseen menee ainakin kolme päivää!
4. Asun kerrostalossa vuokralla miehen, lapsen, koiran ja kahden kanin kans.
5. Tykkään vanhoista huonekaluista. Tai ei niiden tarvi edes olla hirvittävän vanhoja, kunhan niillä on joku tarina kerrottavana.
6. Teen itse melkein kaikki taaperon vaatteet. Alusvaatteet ja ulkovaatteet ostan kaupasta, mutta sisävaatteet on suurin osa itse tehtyjä.
7. Tykkäisin itsekin käyttää itsetehtyjä vaatteita, mutta isoja vaatteita on paljon tylsempi ommella kuin pieniä.
8. Tarvin vähintään 9 tuntia unta yössä, että jaksan hyväntuulisena koko päivän. Valitettavasti unen määrä jää liian usein alle 8 tunnin.
Olipa vaikia! Huh.
Tänään on ollut ihan kummallinen päivä. Koko päivän on supistellut. Kivuttomasti sentään, mutta kuitenkin. Makoillessa ja istuskellessa on ihan ok, ei supista, mutta heti kun nousee ylös niin maha kiristyy. :/ En usko että nuo tekee pahojaan kohdunsuulla, mutta ikäviä ne on. Jätin tältä päivältä puutyökurssinkin väliin, kun en viitsi lähteä sinne rehkimään. Nää saattaa tietysti johtua siitä, kun eilen koko päivä touhuttiin ja siivottiin. Hassua vaan, kun Samposta ei supistellut kun vasta sitten synnytyksessä. Sisukin on ollut tänään kiireinen, se on työntänyt takapuoltaan koko ajan mun oikeanpuoleisiin kylkiluihin ja kylki onkin ihan kipeä. Vaihtais edes puolta välillä! No oikeesti oon tyytyväinen, että se liikkuu hyvin. Jos se ois hiljasempi, niin oisin taatusti pelkäämässä, että mikä sillä on hätänä.
Oon vähitellen pessyt noita pienenpieniä vaatteita. Tuntuu ihan hullulta, että Sampokin on joskus ollut niin pieni! Totesin, että 50-senttisiä on taatusti tarpeeksi, jos ei liikaakin, mutta 56-senttisiä on jostain syystä edelleen varsin vähän. Ne nyt kuitenkin varmaan menee sen kuukauden, pari. Kunhan saan kaikki pestyä, niin täytynee tehdä vielä jonkinlainen inventaario ja katsella jos jonkun vaatteen vielä hankkis. Muuten kai meillä alkaa olla kaikki valmiina. No se tissipumppu puuttuu edelleen ja vaunukoppa, mutta ainakin jälkimmäinen lähtee tällä viikolla tilaukseen. Ja oishan tässä hommaa muutenkin, joulukorttien tekemistä ja lahjojen miettimistä (ja tekemistä!), synttäreitäkin on tässä ennen joulua vielä vaikka kuinka monet! Yhet niistä on oman taaperon. Pitäiskin vähitellen miettiä, että millon ne viettää. Oikee päivähän ois 9.12, mutta voi olla että juhlitaan jo marraskuun puolella. Jotenkin tuntuis turvallisemmalta. Se raukka kun ei saanut viettää 1-vuotissynttäreitäkään, kun oli silloin kipeänä. :/
Nyt loppuu läppärin akku, joten lopetankin tämän jaarittelun tähän. :D
Tunnustuksen säännöt on seuraavanlaiset:
- Kiitä tunnustuksen antajaa: Kiitinkin jo, mutta kiitetäänpä uusiksi, siis kiitos Pinkki Pingviini!
- Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle: Tämän säännön hyppään törkeästi yli - mun lukemat raskausblogit on jo melkein kaikki saanut tunnustuksen. Muihin aihealueisiin en nyt viitsi tästä blogista tunnustella. :)
-Kerro kahdeksan satunnainta asiaa itsestäsi:
1. "Edellisessä elämässäni" (siis aika ennen ku löysin tuon mieheni :D) olin merimies ja töissä rahtilaivoilla.
2. Oon äärimmäisen laiska ja saamaton ja ajoittain poden huonoa omaatuntoa kyseisten ominaisuuksieni takia.
3. Tykkään lukemisesta ja kirjoista. Nykyään kirjojen ahmimista hidastaa tuo taapero, joka ei anna lukea niin intensiivisesti ku tykkäisin. Ennen, kun löysin hyvän kirjan, luin sen samantien kokonaan, tai ainakin käytin kaiken joutoajan lukemiseen. Nykyään hyvänkin kirjan lukemiseen menee ainakin kolme päivää!
4. Asun kerrostalossa vuokralla miehen, lapsen, koiran ja kahden kanin kans.
5. Tykkään vanhoista huonekaluista. Tai ei niiden tarvi edes olla hirvittävän vanhoja, kunhan niillä on joku tarina kerrottavana.
6. Teen itse melkein kaikki taaperon vaatteet. Alusvaatteet ja ulkovaatteet ostan kaupasta, mutta sisävaatteet on suurin osa itse tehtyjä.
7. Tykkäisin itsekin käyttää itsetehtyjä vaatteita, mutta isoja vaatteita on paljon tylsempi ommella kuin pieniä.
8. Tarvin vähintään 9 tuntia unta yössä, että jaksan hyväntuulisena koko päivän. Valitettavasti unen määrä jää liian usein alle 8 tunnin.
Olipa vaikia! Huh.
Tänään on ollut ihan kummallinen päivä. Koko päivän on supistellut. Kivuttomasti sentään, mutta kuitenkin. Makoillessa ja istuskellessa on ihan ok, ei supista, mutta heti kun nousee ylös niin maha kiristyy. :/ En usko että nuo tekee pahojaan kohdunsuulla, mutta ikäviä ne on. Jätin tältä päivältä puutyökurssinkin väliin, kun en viitsi lähteä sinne rehkimään. Nää saattaa tietysti johtua siitä, kun eilen koko päivä touhuttiin ja siivottiin. Hassua vaan, kun Samposta ei supistellut kun vasta sitten synnytyksessä. Sisukin on ollut tänään kiireinen, se on työntänyt takapuoltaan koko ajan mun oikeanpuoleisiin kylkiluihin ja kylki onkin ihan kipeä. Vaihtais edes puolta välillä! No oikeesti oon tyytyväinen, että se liikkuu hyvin. Jos se ois hiljasempi, niin oisin taatusti pelkäämässä, että mikä sillä on hätänä.
Oon vähitellen pessyt noita pienenpieniä vaatteita. Tuntuu ihan hullulta, että Sampokin on joskus ollut niin pieni! Totesin, että 50-senttisiä on taatusti tarpeeksi, jos ei liikaakin, mutta 56-senttisiä on jostain syystä edelleen varsin vähän. Ne nyt kuitenkin varmaan menee sen kuukauden, pari. Kunhan saan kaikki pestyä, niin täytynee tehdä vielä jonkinlainen inventaario ja katsella jos jonkun vaatteen vielä hankkis. Muuten kai meillä alkaa olla kaikki valmiina. No se tissipumppu puuttuu edelleen ja vaunukoppa, mutta ainakin jälkimmäinen lähtee tällä viikolla tilaukseen. Ja oishan tässä hommaa muutenkin, joulukorttien tekemistä ja lahjojen miettimistä (ja tekemistä!), synttäreitäkin on tässä ennen joulua vielä vaikka kuinka monet! Yhet niistä on oman taaperon. Pitäiskin vähitellen miettiä, että millon ne viettää. Oikee päivähän ois 9.12, mutta voi olla että juhlitaan jo marraskuun puolella. Jotenkin tuntuis turvallisemmalta. Se raukka kun ei saanut viettää 1-vuotissynttäreitäkään, kun oli silloin kipeänä. :/
Nyt loppuu läppärin akku, joten lopetankin tämän jaarittelun tähän. :D
perjantai 21. lokakuuta 2011
Mahakuvia 34+0
Ei kai mulla muuta, ku että tässä tämänpäivästä palloa. Kuten vaatteiden vaihtelusta näkyy, niin mulla ei oo kauheesti sellasia vaatteita, jotka mahtuis päälle. Ehkä kahden viikon päästä vois olla vaihteeksi taas tuo pinkki paita päällä. :DEn nyt tiedä, onko tuo maha kauheesti kasvanut, paitsi muuttanut taas muotoaan. Kaipa se riippuu niin paljon siitäkin, missä asennossa siellä mahassa ollaan. Pää alaspäin onneksi, mutta aika paljon se tunkee takapuolta tuohon oikeaan kylkeen ja kylkiluihin ja päätä vasemmalle lonkkaluiden yläpuolelle. Takapuoli kyllä näyttäis kasvaneen, kun vertaa kahden viikon takaiseen kuvaan. :/ Jospa se johtuis vaan jostain kuvausteknisestä syystä...
torstai 20. lokakuuta 2011
Neuvola rv 33+6
Päivän lukemat:
Rv 33+6
Paino +840g/vko (Yht. 10,1kg)
RR 120/78
Pissa puhdas
SF-mitta 31,5
Sikiön syke 133
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki hyvin siis. Paino on taas noussu törkeenä, mutta nouskoon. En oo edes mitenkään tolkuttomasti herkutellut, paitsi eilen. SF-mitta on taas prikulleen sama ku Samposta aikanaan näillä viikoilla, painoakin oli tullut saman verran viikossa. Aika lailla menee samalla tavalla tässä raskaudessa. Paitsi että oon nyt paremmassa kunnossa ku sillon, muistaakseni mulla oli melko kovat liitoskivut jo tässä vaiheessa ja nyt ei juuri mitään. Tai no on, sitten kun liikkuu enemmän. Tänäänkin kävin kaupungilla, tuli käveltyä ehkä vähän liikaa, mutta onneks pääsen vielä ylös sohvalta. :D Huonomminkin vois mennä. Ja yks ero Sampon raskauteen on nuo sydänäänet, sillon oli aina sikiön syke 145-150, nyt ne on ollu tuota 130-140. Oiskohan tää sitte tyttö? Sampollahan oli koko ajan "tyttösykkeet" ja tällä on ollut "poikasykkeet" niin eikö sen perusteella tämän pitäis olla tyttö? :D (Ei, en usko noihin. Siis jo sen perusteella, ettei ne pitäny paikkaansa Sampostakaan... :D) Hauskahan noilla on spekuloida. Mitäs muita uskomuksia niitä olikaan?
Neuvolasta saatiin mukaan sekä Pampersin että Liberon paketti. Molemmissa oli niin pieniä vaippoja, että jää meillä varmaan käyttämättä. :D Ainakin Liberon 1-koon vaipat (2-4kg) on taatusti liian pieniä, ellei tää möykkylä synny sitten ennen laskettua aikaa, mikä on kyllä erittäin epäuskottavaa. Ja en sitten muutenkaan tiedä, onko niillä käyttöä, pitää sitten antaa eteenpäin jos jää käyttämättä. Sampo käytti ensimmäisen kertakäyttövaippansa vasta yli puolivuotiaana, siis jos ei sairaalassa käytettyjä lasketa. :) Nyt varsinkin kun on jo kertaalleen opetellut nuo kestot, harsojen taittelut sun muut, niin kynnys käyttä kertsejä on aika suuri. Paitsi Sampohan on tällä hetkellä täysin kertseillä, mutta niitä menee keskimäärin 1 päivässä tällä hetkellä...
Mistä tulikin mieleen, että niitä pieniä kestojahan mun on ollut tarkotus ommella! Sisävaipat ois vähän helpompia ku harsot, varsinkin kun on jossain menossa. Mulla ois yks kaavaki piirrettynä, mutta mihinköhän oon senki tunkenut... kangastakin pitäis ostaa. Missä mun lottovoitto luuraa??
Huomenna vaihtuukin taas viikot ja vois koittaa muistaa ottaa mahakuvan, ku edellisestä taitaa olla se kaks viikkoa. Kai.
P.S. Huomatkaahan edellinen postaus, kutsuja uuteen blogiin saa sähköpostilla!
Rv 33+6
Paino +840g/vko (Yht. 10,1kg)
RR 120/78
Pissa puhdas
SF-mitta 31,5
Sikiön syke 133
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki hyvin siis. Paino on taas noussu törkeenä, mutta nouskoon. En oo edes mitenkään tolkuttomasti herkutellut, paitsi eilen. SF-mitta on taas prikulleen sama ku Samposta aikanaan näillä viikoilla, painoakin oli tullut saman verran viikossa. Aika lailla menee samalla tavalla tässä raskaudessa. Paitsi että oon nyt paremmassa kunnossa ku sillon, muistaakseni mulla oli melko kovat liitoskivut jo tässä vaiheessa ja nyt ei juuri mitään. Tai no on, sitten kun liikkuu enemmän. Tänäänkin kävin kaupungilla, tuli käveltyä ehkä vähän liikaa, mutta onneks pääsen vielä ylös sohvalta. :D Huonomminkin vois mennä. Ja yks ero Sampon raskauteen on nuo sydänäänet, sillon oli aina sikiön syke 145-150, nyt ne on ollu tuota 130-140. Oiskohan tää sitte tyttö? Sampollahan oli koko ajan "tyttösykkeet" ja tällä on ollut "poikasykkeet" niin eikö sen perusteella tämän pitäis olla tyttö? :D (Ei, en usko noihin. Siis jo sen perusteella, ettei ne pitäny paikkaansa Sampostakaan... :D) Hauskahan noilla on spekuloida. Mitäs muita uskomuksia niitä olikaan?
Neuvolasta saatiin mukaan sekä Pampersin että Liberon paketti. Molemmissa oli niin pieniä vaippoja, että jää meillä varmaan käyttämättä. :D Ainakin Liberon 1-koon vaipat (2-4kg) on taatusti liian pieniä, ellei tää möykkylä synny sitten ennen laskettua aikaa, mikä on kyllä erittäin epäuskottavaa. Ja en sitten muutenkaan tiedä, onko niillä käyttöä, pitää sitten antaa eteenpäin jos jää käyttämättä. Sampo käytti ensimmäisen kertakäyttövaippansa vasta yli puolivuotiaana, siis jos ei sairaalassa käytettyjä lasketa. :) Nyt varsinkin kun on jo kertaalleen opetellut nuo kestot, harsojen taittelut sun muut, niin kynnys käyttä kertsejä on aika suuri. Paitsi Sampohan on tällä hetkellä täysin kertseillä, mutta niitä menee keskimäärin 1 päivässä tällä hetkellä...
Mistä tulikin mieleen, että niitä pieniä kestojahan mun on ollut tarkotus ommella! Sisävaipat ois vähän helpompia ku harsot, varsinkin kun on jossain menossa. Mulla ois yks kaavaki piirrettynä, mutta mihinköhän oon senki tunkenut... kangastakin pitäis ostaa. Missä mun lottovoitto luuraa??
Huomenna vaihtuukin taas viikot ja vois koittaa muistaa ottaa mahakuvan, ku edellisestä taitaa olla se kaks viikkoa. Kai.
P.S. Huomatkaahan edellinen postaus, kutsuja uuteen blogiin saa sähköpostilla!
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Meillä on uus blogi!
Nyt on tehty uus blogi, johon tulee enemmän juttua ja kuvia meidän perhe-elämästä myös Sisun synnyttyä. Mikäli haluat lukijaksi, niin laita sähköpostia osoitteeseen veeraleena@gmail.com, ja kerro jotain itsestäsi jos ei entuudestaan tunneta. :) Lukemiseenhan tarvii Blogger-tilin, joka on kyllä tosi helppo tehdä, jos sitä ei vielä ole. Laitan kutsuja tulemaan sitä mukaa, kun tarkistelen sähköpostejani. (Viikolla siis melkeen joka tunti, kun kone on kuitenkin koko ajan auki. Ai miten niin mulla ei oo elämää?? :D)
torstai 13. lokakuuta 2011
Rv 32+6 ja vaivanen olo
En enää ikinä lähde kaupungille! Ainakaan tämän mahan kans, tai ainakaan en kävele niin paljo ku eilen. On nimittäin ihan sikamaisen hakattu olo. Selkä on poikki, liitokset on hajalla, väsyttää, kun ei saanut säryiltä nukuttua. Ja arvatkaa vaan, onko taapero nukkunut hyvin ja nyt virkeänä? Taaperon omin sanoin: Kyllä! :/ Onneks se nyt just tällä hetkellä leikkii itsekseen tuolla omassa huoneessaan. Harvinaista nykyään. Tuntuu, että sitä pitää koko ajan viihdyttää, ettei kitise. Ehkä sillä on hyvä mieli, kun mumma oli illalla hoitamassa ja laittoi nukkumaan. Aamullakin ensimmäisenä se kysyi missä mumma on. Että terveisiä vaan mummalle!
Mitähän muuta tänne kuuluis? Diabeteshoitajalle soittelin tällä viikolla ja sain taas kovasti kehuja hyvin hoidetusta rd:sta.:D Sitähän siis hoidetaan syömällä karkkia ja herkkuja... Mulla ei nouse nuo sokerit millään, vaikka söisin mitä, joten en kauheasti jaksa huolehtia. Aamuarvotkin on ollut ihan järkiään alle 5, kun se raja-arvo kotimittauksissa on 5.5. Ja tuo paastoarvohan oli se, josta jäin kiinni. Toinen kokoarvioultrakin varattiin, se on jo kolmen viikon päästä! Vähän jänskättää, onko Sisu pysynyt käyrillänsä. Aika outoa kyllä, jos on ottanut jonkun kasvupyrähdyksen, kun nuo sokerit on ollut ihan mallillaan kuitenkin. Samalla kai tehdään joku synnytystapa-arvio taas, kai siinä vähän keskustellaan edellisestäkin synnytyksestä. Mielenkiintosta kyllä saada kuulla, onko tuolla alakerrassa tapahtunut mitään, kun kuitenkin aika paljon jo supistelee. Toki sellasia kivuttomia, jotka ei varmaan mitään saa aikaseksi, mutta kyllä niitä vaan eilenkin kävellessä tuli koko ajan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään, joten tää vähän herättelee toiveita...
Sandyn blogissa oli joku aika sitten juttua rinta- ja kantoreppujen eroista. Tuli vaan mieleen, kun näin fb:ssa tämän kuvan:
En voi sille mitään, että mun mielestä tuo vasemmanpuolimmainen näyttää aika karmivalta... Ei mulla siis mitään oo sitä vastaan, että toiset kantaa noilla rintarepuilla, mutta itse en lastani tuommoseen laittais. Tuli vain mieleen, kun noista oli puhetta.
Monessa kanssaodottajan blogissa on viime aikoina pohdittu blogin jatkoa synnytyksen jälkeen. Tämä mun blogi on alunperinkin ihan puhdas odotusblogi ja sellaiseksi se saa jäädäkin, en aio tätä jatkaa enää kun Sisu syntyy. Mulla on suunnitelmissa uus blogi, josta tulee molempien lasten (ja mun!) yhteinen, kun kahta erillistä on niin vaivalloista päivittää. :D Kuulumiset on kuitenkin jotakuinkin samat molemmilla. Jos on kiinnostusta saada kutsua, niin voipi laittaa sähköpostia. Laitan kyllä varmaan vielä erillisen ilmotuksen tänne, kun oon blogin saanut aikaseksi.
Nyt pitää kai lähteä lyllertämään Hukan kans ulos. Ehkä.
Mitähän muuta tänne kuuluis? Diabeteshoitajalle soittelin tällä viikolla ja sain taas kovasti kehuja hyvin hoidetusta rd:sta.:D Sitähän siis hoidetaan syömällä karkkia ja herkkuja... Mulla ei nouse nuo sokerit millään, vaikka söisin mitä, joten en kauheasti jaksa huolehtia. Aamuarvotkin on ollut ihan järkiään alle 5, kun se raja-arvo kotimittauksissa on 5.5. Ja tuo paastoarvohan oli se, josta jäin kiinni. Toinen kokoarvioultrakin varattiin, se on jo kolmen viikon päästä! Vähän jänskättää, onko Sisu pysynyt käyrillänsä. Aika outoa kyllä, jos on ottanut jonkun kasvupyrähdyksen, kun nuo sokerit on ollut ihan mallillaan kuitenkin. Samalla kai tehdään joku synnytystapa-arvio taas, kai siinä vähän keskustellaan edellisestäkin synnytyksestä. Mielenkiintosta kyllä saada kuulla, onko tuolla alakerrassa tapahtunut mitään, kun kuitenkin aika paljon jo supistelee. Toki sellasia kivuttomia, jotka ei varmaan mitään saa aikaseksi, mutta kyllä niitä vaan eilenkin kävellessä tuli koko ajan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään, joten tää vähän herättelee toiveita...
Sandyn blogissa oli joku aika sitten juttua rinta- ja kantoreppujen eroista. Tuli vaan mieleen, kun näin fb:ssa tämän kuvan:
En voi sille mitään, että mun mielestä tuo vasemmanpuolimmainen näyttää aika karmivalta... Ei mulla siis mitään oo sitä vastaan, että toiset kantaa noilla rintarepuilla, mutta itse en lastani tuommoseen laittais. Tuli vain mieleen, kun noista oli puhetta.
Monessa kanssaodottajan blogissa on viime aikoina pohdittu blogin jatkoa synnytyksen jälkeen. Tämä mun blogi on alunperinkin ihan puhdas odotusblogi ja sellaiseksi se saa jäädäkin, en aio tätä jatkaa enää kun Sisu syntyy. Mulla on suunnitelmissa uus blogi, josta tulee molempien lasten (ja mun!) yhteinen, kun kahta erillistä on niin vaivalloista päivittää. :D Kuulumiset on kuitenkin jotakuinkin samat molemmilla. Jos on kiinnostusta saada kutsua, niin voipi laittaa sähköpostia. Laitan kyllä varmaan vielä erillisen ilmotuksen tänne, kun oon blogin saanut aikaseksi.
Nyt pitää kai lähteä lyllertämään Hukan kans ulos. Ehkä.
perjantai 7. lokakuuta 2011
32+0 ja mahakuvia
Viikottainen raportointi. :D Tällä viikolla tulikin käytyä neuvolassa.
Rv 31+5
Paino +492g/vko (Yht. 8,3kg)
RR 133/79
Pissa puhdas
SF-mitta 29,5
Sikiön syke 138
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki hyvin siis. SF-mitta oli nyt just sama ku Sampoa odottaessa samoilla viikoilla. :)
Mitähän muuta mulla oli? Ai niin, oon virallisesti äitiyslomalainen! :D Elämä muuttuikin tosi radikaalisti. Samaa menoa päivästä toiseen. Kohta mulle koittaa kyllä hyvät ajat, kun mies vaihtaa työpaikkaa ja kulkee sitten bussilla, niin pääsen joskus johonkin autollakin! Mietin kyllä asiaa ja totesin, että todennäkösesti me kuljetaan silti enimmäkseen bussilla, kun sillä pääsee ilmaseksi. Ja helpommalla. Ei tartte tunkea lasta (kohta kahta sellasta) turvaistuimiin ja vääntää rattaita takakonttiin, vaan sen ku kävelee 35 metrin päässä olevalle bussipysäkille ja hyppää ilmaseen kyytiin. Sitten jos tarvii lähteä johonkin vaihtoyhteyden päähän tai haluaa ottaa koiran mukaan, niin ehkä sitten autolla on helpompaa. Mutta en ihan hirveesti odota sitä tuulilasin rappaamista. Ei kuulu mun lempihommiin ollenkaan. (Ja kuinka ihanaa se onkin sitten joulukuussa ison mahan kans!)
Nyt alkaa olla käsillä jo ne viikot, kun ajatus kahdesta lapsesta tuntuu vähemmän pelottavalta kuin lapsi ja maha. Alan olla aika kypsä jo, harmi kun tuo mahassa kasvava vauva aikoo kypsytellä vielä 10 viikkoa. 14-kiloisen taaperon pukeminen on välillä varsin haastavaa, kun eihän se halua olla puettavana vaan rimpuilee ja sätkii. Taisin kyllä valittaa tästä jo viikko sitten. No, tilanne ei oo muuttunut miksikään. Ainakaan parempaan suuntaan. Kyllä ensimmäinen raskaus oli paljon helpompi, kun ei tarvinnut keskittyä kuin itseensä!
Ajattelin vähän, että näillä viikoilla vois olla hyvä idea ottaa kuva jo joka toinen viikko. Tähän astihan oon ottanut viiden viikon välein. Sampoa odottaessa oli lopussa pitkä tauko ja sen aikana maha oli kasvanut ihan valtavasti, niin nyt haluan seurata missä vaiheessa se räjähtää. :D Nyt on kyllä mun mielestä selvä ero edelliseen kuvaan, vaikka siitä tosiaan on vaan kaks viikkoa. Ainakin tää maha tuntuu paljon isommalta. Olokin on taas vähän helpottanut, ei hengästy niin paljon, eikä muuten närästäkään, nyt ku mietin! Äitille just sanoin, että kai se kasvaa aina vähän aikaa sisäänpäin ja ahistaa ja sitten kudokset antaa periksi ja se kasvu näkyy ulospäinkin. :D Hyvä teoria, vai mitä? Tuossa ylempänä näkyy kolme viimesintä kuvaa vierekkäin. Paidat alkaa käydä lyhyiksi, onneks mulla on tuo tasan yks pitkä toppi, jota voi käyttää paidan alla... Pitäis ehkä saada vielä muutama lisää. Tuo sama toppi palveli samassa tarkotuksessa jo Sampoa odottaessa ja myöhemmin vielä imetysaikana.
Rv 31+5
Paino +492g/vko (Yht. 8,3kg)
RR 133/79
Pissa puhdas
SF-mitta 29,5
Sikiön syke 138
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki hyvin siis. SF-mitta oli nyt just sama ku Sampoa odottaessa samoilla viikoilla. :)
Mitähän muuta mulla oli? Ai niin, oon virallisesti äitiyslomalainen! :D Elämä muuttuikin tosi radikaalisti. Samaa menoa päivästä toiseen. Kohta mulle koittaa kyllä hyvät ajat, kun mies vaihtaa työpaikkaa ja kulkee sitten bussilla, niin pääsen joskus johonkin autollakin! Mietin kyllä asiaa ja totesin, että todennäkösesti me kuljetaan silti enimmäkseen bussilla, kun sillä pääsee ilmaseksi. Ja helpommalla. Ei tartte tunkea lasta (kohta kahta sellasta) turvaistuimiin ja vääntää rattaita takakonttiin, vaan sen ku kävelee 35 metrin päässä olevalle bussipysäkille ja hyppää ilmaseen kyytiin. Sitten jos tarvii lähteä johonkin vaihtoyhteyden päähän tai haluaa ottaa koiran mukaan, niin ehkä sitten autolla on helpompaa. Mutta en ihan hirveesti odota sitä tuulilasin rappaamista. Ei kuulu mun lempihommiin ollenkaan. (Ja kuinka ihanaa se onkin sitten joulukuussa ison mahan kans!)
Nyt alkaa olla käsillä jo ne viikot, kun ajatus kahdesta lapsesta tuntuu vähemmän pelottavalta kuin lapsi ja maha. Alan olla aika kypsä jo, harmi kun tuo mahassa kasvava vauva aikoo kypsytellä vielä 10 viikkoa. 14-kiloisen taaperon pukeminen on välillä varsin haastavaa, kun eihän se halua olla puettavana vaan rimpuilee ja sätkii. Taisin kyllä valittaa tästä jo viikko sitten. No, tilanne ei oo muuttunut miksikään. Ainakaan parempaan suuntaan. Kyllä ensimmäinen raskaus oli paljon helpompi, kun ei tarvinnut keskittyä kuin itseensä!
perjantai 30. syyskuuta 2011
31+0
Enää kuus viikkoa täysaikasuuteen! Ja 11 viikkoa todennäkösimpään syntymäajankohtaan...
Alan olla aika kypsä jo tähän raskauteen. Tai kyllähän tämän pelkän raskauden jaksais, mutta jotenkin nyt niin väsyttää touhuta tuon taaperon kans. Lattialta nouseminen alkaa olla välillä aika tuskasta noiden liitoskipujen kans, ja miten muutenkaan voi venkoilevan ja rimpuilevan taaperon pukea? Ja kun tuonne ulos saa jo ihan tosissaan pukea. Odotan innolla talvea... No toisaalta, ei se pukeminen tästä kummemmaksi muutu enää, sitten vain vaihdetaan välikausihaalari toppahaalariin ja kumpparit talvikenkiin (jotka pitäis käydä ostamassa sekä äitille että pojalle).
Mies alkaa vissiin vähitellen hoksata kans, että ei tässä nyt enää ikuisuuksia oo vauvan tuloon. Se eilen multa kyseli, että joko alan olla valmis synnyttämään, kun näytin vissiin vähän vaivaselta. Tulipa sitten iltapalaa laittaessa keskusteltua hetki kivunlievityksestäkin. Sampon synnytyksessähän mulla oli kohdunkaulanpuudute ja ilokaasu, jotka toimikin vallan hyvin, mutta jälkikäteen harmitti hitusen, etten kokeillut ensin pelkkää ilokaasua. Ei sitä itse siinä kipujen keskellä tajunnut, halusin vaan saada ne kivut pois. Nyt täytynee tuo mies valmentaa paremmin, että se voi sitten ehdotella jotain, kun en enää itse tajua. Epiduraali tuntuu nytkin ajatuksenakin tosi epämiellyttävältä, joten toivon ja uskon pärjääväni ilman. Suurin toive edelleen on kyllä se, että tää lähtis syntymään itsekseen. Tällä hetkellä oon vielä ihan valmis kärvistelemään sinne 42+ viikoille, jos kaikki on mahassa ok. Voihan se olla, että sitten LA:n jälkeen mieli muuttuu ja toivon käynnistystä. Ois kyllä kiva, kun sitten vielä muistais, että kyse on kuitenkin vain muutamista päivistä siinä vaiheessa, että siinä ei paljoa voita. Siis olettaen, että istukka näyttää toimivan hyvin. No, sitä ei tarvi vielä miettiä ja siitä keskustellaan sitten yliaikaiskontrollissa lääkärin kans.
Jotain hankintojakin pitäis kai vähitellen tehdä. Makuupussin sain ommeltua eilen, siitä kuva vieressä. Toppahaalari on tulossa, sen ostan käytettynä yhdeltä tutulta. Pieniä vaatteitakin on tulossa vielä muutamat käytettynä, kun oli niin ihania. :) Pitää toivoa, että tälle mahtuu sitten ne 50-kokoset bodyt edes hetken aikaa. Mahtuhan ne Sampollekin muutaman viikon ainakin. No, eipä ollu kalliita, niin ei harmita vaikka jäis käyttämättä. Ostoslistalla on vielä ainakin Aventin sähköinen rintapumppu, josko se olis vähän tehokkaampi ku se manuaalikäyttönen, joka mulla oli aiemmin. Tuttipullon tutit pitäis ostaa ja ne lutkutintutit kans. Mulle tuli toissapäivänä postissa Aventin tutti, jostain sen vissiin sai ilmaseks, mutta en yhtään muista mistä ja miks. Se oli ihan näppärän näköinen, siinä oli sellanen suojus sen imuosan päällä, niin sen voi lykätä vaikka taskuun. Onhan niissä Ainunkin mam-tuteissa se kotelo, mutta sitä ei oikeen taskuun voi tunkea. Että ostelen siis ehkä Aventin tutteja, näyttivät ihan yhtä hyviltä ku mikä tahansa muukin. :) Ja yks pikkuostos ois se vaunukoppa! Unohtuukohan se kuulkaa kokonaan? Kai se pitää viimestään marraskuussa tilailla. Sen pitäis kyllä tulla nopsasti, jos ei sitten just lopu varastosta. Mun tuurilla tietty ihan mahdollista...
Mahassa on ollut kyllä suhteellisen vilkasta viime aikoina. Eilen oli ihan kyljet kipeinä, kun tuo viaton vauveli vähän kääntyili ja vääntyili. Kylkiluut alkaa olla kovilla kohta, jos se tuolta meinaa vielä paljonkin nousta ylemmäs. Sais kasvaa vaihteeksi ulospäinkin, sillä kun tuntuu olevan nyt sellanen "kasvan vain ylös- ja sisäänpäin" -vaihe menossa. Maha ei tunnu kasvavan, mutta olo muuttuu koko ajan ahistavammaksi.
No ei kai tänään tämän enempää. Jospa lähtis törsäämään viimesen kotihoidontuen, tänään on palkkapäivä! Vois käydä vaikka ne tutit ostamassa varastoon.
Alan olla aika kypsä jo tähän raskauteen. Tai kyllähän tämän pelkän raskauden jaksais, mutta jotenkin nyt niin väsyttää touhuta tuon taaperon kans. Lattialta nouseminen alkaa olla välillä aika tuskasta noiden liitoskipujen kans, ja miten muutenkaan voi venkoilevan ja rimpuilevan taaperon pukea? Ja kun tuonne ulos saa jo ihan tosissaan pukea. Odotan innolla talvea... No toisaalta, ei se pukeminen tästä kummemmaksi muutu enää, sitten vain vaihdetaan välikausihaalari toppahaalariin ja kumpparit talvikenkiin (jotka pitäis käydä ostamassa sekä äitille että pojalle).
Mies alkaa vissiin vähitellen hoksata kans, että ei tässä nyt enää ikuisuuksia oo vauvan tuloon. Se eilen multa kyseli, että joko alan olla valmis synnyttämään, kun näytin vissiin vähän vaivaselta. Tulipa sitten iltapalaa laittaessa keskusteltua hetki kivunlievityksestäkin. Sampon synnytyksessähän mulla oli kohdunkaulanpuudute ja ilokaasu, jotka toimikin vallan hyvin, mutta jälkikäteen harmitti hitusen, etten kokeillut ensin pelkkää ilokaasua. Ei sitä itse siinä kipujen keskellä tajunnut, halusin vaan saada ne kivut pois. Nyt täytynee tuo mies valmentaa paremmin, että se voi sitten ehdotella jotain, kun en enää itse tajua. Epiduraali tuntuu nytkin ajatuksenakin tosi epämiellyttävältä, joten toivon ja uskon pärjääväni ilman. Suurin toive edelleen on kyllä se, että tää lähtis syntymään itsekseen. Tällä hetkellä oon vielä ihan valmis kärvistelemään sinne 42+ viikoille, jos kaikki on mahassa ok. Voihan se olla, että sitten LA:n jälkeen mieli muuttuu ja toivon käynnistystä. Ois kyllä kiva, kun sitten vielä muistais, että kyse on kuitenkin vain muutamista päivistä siinä vaiheessa, että siinä ei paljoa voita. Siis olettaen, että istukka näyttää toimivan hyvin. No, sitä ei tarvi vielä miettiä ja siitä keskustellaan sitten yliaikaiskontrollissa lääkärin kans.
Mahassa on ollut kyllä suhteellisen vilkasta viime aikoina. Eilen oli ihan kyljet kipeinä, kun tuo viaton vauveli vähän kääntyili ja vääntyili. Kylkiluut alkaa olla kovilla kohta, jos se tuolta meinaa vielä paljonkin nousta ylemmäs. Sais kasvaa vaihteeksi ulospäinkin, sillä kun tuntuu olevan nyt sellanen "kasvan vain ylös- ja sisäänpäin" -vaihe menossa. Maha ei tunnu kasvavan, mutta olo muuttuu koko ajan ahistavammaksi.
No ei kai tänään tämän enempää. Jospa lähtis törsäämään viimesen kotihoidontuen, tänään on palkkapäivä! Vois käydä vaikka ne tutit ostamassa varastoon.
perjantai 23. syyskuuta 2011
30+0!
HÄH? Missä vaiheessa se ykkönen tuossa luvussa muuttu kakkoseksi? Ja nyt siinä on jo kolmonen! Huhhui. 70 päivää laskettuun.
Ei oo tämänpäiväistä mahakuvaa, mutta kelpaisko eilinen?
Mitähän tänne kuuluis? Ei kai ihmeempiä. Diabeteshoitajalta sain luvan vähentää mittailuja, kun korkein ruuanjälkeinen arvo on ollut 6.1 (rajahan on 7.8), yleensä se on jotain 4.5-5.5. Kyseli vain, että onko mulla nälkä kun arvot on noin matalia. No ei oo, ku syön ihan normaalisti. Tuo korkein arvokin on tullut iltakarkkien jälkeen. :D Paastoarvoa mittailen vähän tiheämpään ja niitä muita sitten vain kerran viikossa.
Seuraava neuvola on kai parin viikon päästä. Jotenkin pitkä väli nyt ollut noissa käynneissä. Tai ainakin tuntuu siltä. Ens viikolla mulla on hammaslääkäri, kun täällä on sellanenkin ylellisyys vielä olemassa, että raskaanaolevat pääsee jonojen ohi! Pitäähän se nyt käyttää hyväksi. Mieskin pääsis jonon ohi, kun vaan sais aikaseks soittaa itelleen aikaa.
Jotain muutakin mulla oli, mutta en muista enää. Huomenna aamulla lähden piristysmatkalle ystävän luo, ja IHAN YKSIN! :D Kyllä tätä onkin odotettu. Nämä harmaat ja märät ilmat vielä lisää tätä ahistusta ja väsymystä. En saa mitään aikaseksi. Tekis vaan mieli syödä suklaata. Ehkä tämä mieli vähän piristyy kun pääsee hetkeksi pois kotiympyröistä. :)
Ei oo tämänpäiväistä mahakuvaa, mutta kelpaisko eilinen?
Mitähän tänne kuuluis? Ei kai ihmeempiä. Diabeteshoitajalta sain luvan vähentää mittailuja, kun korkein ruuanjälkeinen arvo on ollut 6.1 (rajahan on 7.8), yleensä se on jotain 4.5-5.5. Kyseli vain, että onko mulla nälkä kun arvot on noin matalia. No ei oo, ku syön ihan normaalisti. Tuo korkein arvokin on tullut iltakarkkien jälkeen. :D Paastoarvoa mittailen vähän tiheämpään ja niitä muita sitten vain kerran viikossa.
Seuraava neuvola on kai parin viikon päästä. Jotenkin pitkä väli nyt ollut noissa käynneissä. Tai ainakin tuntuu siltä. Ens viikolla mulla on hammaslääkäri, kun täällä on sellanenkin ylellisyys vielä olemassa, että raskaanaolevat pääsee jonojen ohi! Pitäähän se nyt käyttää hyväksi. Mieskin pääsis jonon ohi, kun vaan sais aikaseks soittaa itelleen aikaa.
Jotain muutakin mulla oli, mutta en muista enää. Huomenna aamulla lähden piristysmatkalle ystävän luo, ja IHAN YKSIN! :D Kyllä tätä onkin odotettu. Nämä harmaat ja märät ilmat vielä lisää tätä ahistusta ja väsymystä. En saa mitään aikaseksi. Tekis vaan mieli syödä suklaata. Ehkä tämä mieli vähän piristyy kun pääsee hetkeksi pois kotiympyröistä. :)
torstai 15. syyskuuta 2011
Ultrassa rv 28+6
No nyt on käyty. Täytyy sanoa, että oli oikeasti mukava käynti, ultrattiin se 20 minuuttia, mitä siihen oli varattukin eikä vain sohaistu äkkiä sinnepäin. Lääkäri katsoi rakenteitakin uudestaan, mikä mua erityisesti huojensi, kun se rakenneultra oli niin onneton... Kaikki näytti oikein hyvältä, napavirtauksiakin se tiiraili pitkään ja hartaasti. Kohdunsuun tilanteenkin tsekkasi, kiinni oli ja pituuttakin sopivasti. Mitään senttimäärää se ei sanonut, eikä kyllä oo tarpeenkaan. Sanoi vain, ettei se oo heti syntymässä. (En ois kyllä uskonutkaan! :D) Pää alaspäin tuolla majaillaan ja lääkäri oli ihan varma, että se ei sieltä enää käänny. Muutama päivä sitten Sisu oli kyllä vielä poikittain, mutta eilen tuntu sellasta vihlontaa tuolla alakerrassa, että oletan sen sitten porailleen itseään vähän alemmaksi, kun kerran se ei enää kykene kääntymään. (Katotaan vaan, niin 11 viikon päästä se on tulossa takapuoli edellä.)
Mutta niin, se painoarvio! Tämän hetken paino olis 1250g, lasketun ajan tietämissä vähän vajaa 3,5kg. Vähän menee keskikäyrän alapuolella arvio. Niin se oli Sampostakin, ja tuo lääkäri sanoikin että vaikka Sampo olikin lähemmäs nelikiloinen, niin lasketun ajan kieppeillä se olis todennäkösesti ollut sen 3,5kg niinku sillonki arvioitiin. Kuulemma vielä LA:n jälkeen voi tapahtua kasvua 250g/viikko, jos istukassa ei oo häikkää. Se siis meinas, että ihan normaalikokoinen vauva, vaikka se meidän oma neuvolalääkäri on jatkuvasti puhunut isosta vauvasta.
Kyselin vielä, että näkyiskö se iso koko nyt jo, jos se olis kasvaakseen. Lääkäri sanoi, että jos LA:n tienoilla ois nelikiloinen, niin menis nyt jo yläkäyrillä. Sanoi vielä, että jatka vain syömistä samaan malliin. Painonnoususta on nyt tullut positiivista sanomista sekä diabeteshoitajalta että tältä lääkäriltä, tämäkin sanoi, että ihan sopivasti on tullut painoa. :) Itestä vain tuntuu, että sitä on jo ihan hillittömästi... (Tähän mennessä oman vaa'an mukaan semmonen 6 kiloa. En oo kyllä vähään aikaan käynyt...)
Loppuun vielä söpistelykuva Sisusta sormet suussa.
Mutta niin, se painoarvio! Tämän hetken paino olis 1250g, lasketun ajan tietämissä vähän vajaa 3,5kg. Vähän menee keskikäyrän alapuolella arvio. Niin se oli Sampostakin, ja tuo lääkäri sanoikin että vaikka Sampo olikin lähemmäs nelikiloinen, niin lasketun ajan kieppeillä se olis todennäkösesti ollut sen 3,5kg niinku sillonki arvioitiin. Kuulemma vielä LA:n jälkeen voi tapahtua kasvua 250g/viikko, jos istukassa ei oo häikkää. Se siis meinas, että ihan normaalikokoinen vauva, vaikka se meidän oma neuvolalääkäri on jatkuvasti puhunut isosta vauvasta.
Kyselin vielä, että näkyiskö se iso koko nyt jo, jos se olis kasvaakseen. Lääkäri sanoi, että jos LA:n tienoilla ois nelikiloinen, niin menis nyt jo yläkäyrillä. Sanoi vielä, että jatka vain syömistä samaan malliin. Painonnoususta on nyt tullut positiivista sanomista sekä diabeteshoitajalta että tältä lääkäriltä, tämäkin sanoi, että ihan sopivasti on tullut painoa. :) Itestä vain tuntuu, että sitä on jo ihan hillittömästi... (Tähän mennessä oman vaa'an mukaan semmonen 6 kiloa. En oo kyllä vähään aikaan käynyt...)
Loppuun vielä söpistelykuva Sisusta sormet suussa.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Diabeteshoitajan vastaanotolla
Tulipa käytyä. Samat höpinät ku viimeksiki, paitsi nyt ei tullut mitään saarnoja. Ei se edes katsonut sitä mun vaivalla kirjottamaa ruokapäiväkirjaa. :D Sen verran on täällä rd-äitien hoito muuttunut, että nykyään saa loppuraskaudessa KAKSI ekstraultraa, ennen oli vain yks. Niinpä mulla on jo ens viikolla ylimääräinen ultrakäynti, jossa tsekataan Sisun kokoa. Rakenneultrassa se oli tasan keskikäyrillä, mielenkiintosta nähdä mihin se on nyt pomppinut.
Sain uuden verensokerimittarinkin, vaikka se on tismalleen samanlainen ku vanha, edelleen toiminnassa oleva mittari. Se sanoi vain, että antaa sen väkisin, kun siitä vanhasta voi loppua patteri. Patteriahan ei tietenkään voi ajatella vaihtavansa? Vähän turhaa kulutusta mun makuun, mutta en jaksanut alkaa vänkäämään.
Oon tänään nyt sitten mittaillut arvoja, nykyään pitää mitata aamulla paastoarvo, 1h aamupalan ja lounaan jälkeen, ennen ja jälkeen päivällisen ja sitten vielä iltapalan jälkeen. Ihan hyviltä nuo arvot vaikuttaa, esim. ennen päivällistä oli 4.1 ja 1h päivällisen jälkeen 4.5. Rajathan on siis 5.5 ja 7.8. Paastoarvoa nyt ei tänään oo mitattu, mittaan sen sitten huomenaamulla. Ei mun joka päivä tarvi noita nytkään mittailla, kaks kertaa viikossa riittää. Paitsi jos se aamupaasto alkaa olla yli rajojen useasti, niin sitten pitää sitä mittailla tiheämpään.
Sain uuden verensokerimittarinkin, vaikka se on tismalleen samanlainen ku vanha, edelleen toiminnassa oleva mittari. Se sanoi vain, että antaa sen väkisin, kun siitä vanhasta voi loppua patteri. Patteriahan ei tietenkään voi ajatella vaihtavansa? Vähän turhaa kulutusta mun makuun, mutta en jaksanut alkaa vänkäämään.
Oon tänään nyt sitten mittaillut arvoja, nykyään pitää mitata aamulla paastoarvo, 1h aamupalan ja lounaan jälkeen, ennen ja jälkeen päivällisen ja sitten vielä iltapalan jälkeen. Ihan hyviltä nuo arvot vaikuttaa, esim. ennen päivällistä oli 4.1 ja 1h päivällisen jälkeen 4.5. Rajathan on siis 5.5 ja 7.8. Paastoarvoa nyt ei tänään oo mitattu, mittaan sen sitten huomenaamulla. Ei mun joka päivä tarvi noita nytkään mittailla, kaks kertaa viikossa riittää. Paitsi jos se aamupaasto alkaa olla yli rajojen useasti, niin sitten pitää sitä mittailla tiheämpään.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Sokerirasituksen tulokset
Niinhän siinä kävi, niinku epäilinkin. Paastoarvo oli koholla, just niinku Sampostakin aikanaan. Nyt ne arvot oli (suluissa minkä alle arvon pitää olla) 0h 5.7 (5.3), 1h 6.6 (10.0), 2h 6.9 (8.6). Muut arvot oli onneksi ihan mallillaan. Yllättävän vähän ottaa edes päähän, kun tuttuahan se mittailu jo on. Oon melkeen enemmänkin tyytyväinen, että nyt mun on ihan pakko ottaa itseäni niskasta kiinni tuon ruokavalion suhteen. Tähän asti ei oo ollut mitään superpakottavaa syytä, mutta nyt se on vaan pakko. Ja saanpahan sitten sen ylimääräisen ultran ja kunnollisen synnytystapa-arvion loppuraskaudesta.
Ens viikolla on käynti diabeteshoitajalla. Sama täti ku viimeksikin. Oletan, että saan taas saarnan hunajasta, jota käytän turmiolliset 1-3tl/päivä, se kun pitäis korvata makeutusaineella...
Huomatkaa uusi tunniste! Tänään alkoi viimeinen raskauskolmannes. Ainakin toisten lähteiden mukaan, joidenkin mukaan se alkoi jo viikko sitten ja toisten mukaan se alkaa vasta viikon päästä. Ajattelin mennä keskiarvon mukaan. :D
Ens viikolla on käynti diabeteshoitajalla. Sama täti ku viimeksikin. Oletan, että saan taas saarnan hunajasta, jota käytän turmiolliset 1-3tl/päivä, se kun pitäis korvata makeutusaineella...
Huomatkaa uusi tunniste! Tänään alkoi viimeinen raskauskolmannes. Ainakin toisten lähteiden mukaan, joidenkin mukaan se alkoi jo viikko sitten ja toisten mukaan se alkaa vasta viikon päästä. Ajattelin mennä keskiarvon mukaan. :D
maanantai 29. elokuuta 2011
Neuvola rv 26+3
Rv 26+3
Paino +1063g/vko (Yht. +5,7kg)
Turvotus +
RR 124/77
Pissa puhdas
Hb 120
Sf-mitta 25
Lapsivettä normaalisti
Syke 140
Liikkeet ++
Kohdunsuu kiinteä, kiinni, 3cm
Sellaset lukemat tänään. Tuo tässä neuvoloiden välissä tullut paino on kyllä ainakin puolet turvotusta, sen verran paljon sitä on kertynyt. Ei Sampoa odottaessa ollut ollenkaan tämmöstä turvotusta, edes lopussa! Ei vissiin ehdi lepäilemään tarpeeksi ja juominenkin tahtoo unohtua. :/ Pitäis ryhdistäytyä.
En muista, joko oon valittanut meidän neuvolalääkäristä. Se on yleensä ollut tosi ankea ja tympeä, mutta tänään se yllätti ja oli ihan inhimillinen! Se jopa katso silmiin ja kyseli kuulumiset. Vau! Muistihan se taas toki mainita esikoisen suuresta koosta (3,92kg, vanhemmat 3,77kg ja 3,98kg, edelleen ihmettelen, että miten se ois voinu kovin paljo pienempi olla!) ja edellisen raskauden diabeteksesta. Mutta kaipa ne sitten kuuluu sen hommiin. Ja sano se, että onhan se koko geeneissäkin, kun mainitsin että on oltu itsekin tuota kokoluokkaa syntyessämme. Niin, ja että eihän sitä rd:ta välttämättä tässä raskaudessa tule. Että on se jotain oppinu! Veikkaan, että on saanu palautetta.
Ylihuomenna ois sitten se sokerirasitus taas. Ärsyttää ja ahistaa ja kaikkea. Toivon niin, että ei tulis sitä kökködiagnoosia tällä kertaa. Jospa mun kroppa jotenkin mystisesti ois oppinu toimimaan niinku pitää! (Aina sopii toivoa.)
Uusia rattaitakin on jo testailtu ahkerasti. Ainakin yhdellä kyytiläisellä ne on hyvät. :) Noissa on kyllä ihan törkeen hyvä tavarakori, ei oo missään rattaissa meillä tähän mennessä oo ollut noin tilavaa ja helppopääsyistä koria. Ja noissa on Sampon hyvä istua, asento on tosi ryhdikäs ja tukeva. Nukkuminenkin onnistuu, vaikka vähän epäilin, kun se istuin on sellanen, että jalat nousee samalla kun selkä laskee, eli jalat on koukussa nukkuessakin. Se asento on tosi rennonnäköinen ja hyvin Sampo on siinä nukkunutkin. :) Uskoisin, että nuo on pienemmällekin käyttäjälle ihan passelit. Pitäis joskus testata se kaukaloadapterikin, kunhan saadaan kaukalo takas kotiin lainasta.
Kävin läpi ne Sampon vanhat vaatteet. Pieniä vaatteita oli tosi vähän! Ihanaa! :D Pääsen ostelemaan edes jotain. 62-senttisiä olikin sitten pilvin pimein, ostin Sampoa odottaessa itse niitä eniten ja niitä tuli lahjaksikin paljon. (Siinäpä muuten vinkki ekaa odottaville, sitä kokoa ei siis kannata ostaa kovin paljon, kun meille ainakin just niitä tuli eniten lahjana...) 50-senttisiä en aio ostaakaan, ne menee päälle niin tosi lyhyen aikaa, jos ollenkaan. 56-senttisiä vois vähän ostaa. Taidan mennä Halpa-Halliin tällä viikolla, niillä on hyviä ja halpoja vauvanvaatteita tarjolla. Ainakin aiemmin oon tykännyt niiden laadusta.
Nyt pitäis jaksaa nousta tästä sohvalta ja laittaa pyykit kuivumaan. Kotihommat on ihan hunningolla... ei vaan aina jaksais. Jalat on tosiaan niin väsyneet kaikesta touhuamisesta ja turvotuksesta. Enää reilu kolme kuukautta...
Paino +1063g/vko (Yht. +5,7kg)
Turvotus +
RR 124/77
Pissa puhdas
Hb 120
Sf-mitta 25
Lapsivettä normaalisti
Syke 140
Liikkeet ++
Kohdunsuu kiinteä, kiinni, 3cm
Sellaset lukemat tänään. Tuo tässä neuvoloiden välissä tullut paino on kyllä ainakin puolet turvotusta, sen verran paljon sitä on kertynyt. Ei Sampoa odottaessa ollut ollenkaan tämmöstä turvotusta, edes lopussa! Ei vissiin ehdi lepäilemään tarpeeksi ja juominenkin tahtoo unohtua. :/ Pitäis ryhdistäytyä.
En muista, joko oon valittanut meidän neuvolalääkäristä. Se on yleensä ollut tosi ankea ja tympeä, mutta tänään se yllätti ja oli ihan inhimillinen! Se jopa katso silmiin ja kyseli kuulumiset. Vau! Muistihan se taas toki mainita esikoisen suuresta koosta (3,92kg, vanhemmat 3,77kg ja 3,98kg, edelleen ihmettelen, että miten se ois voinu kovin paljo pienempi olla!) ja edellisen raskauden diabeteksesta. Mutta kaipa ne sitten kuuluu sen hommiin. Ja sano se, että onhan se koko geeneissäkin, kun mainitsin että on oltu itsekin tuota kokoluokkaa syntyessämme. Niin, ja että eihän sitä rd:ta välttämättä tässä raskaudessa tule. Että on se jotain oppinu! Veikkaan, että on saanu palautetta.
Ylihuomenna ois sitten se sokerirasitus taas. Ärsyttää ja ahistaa ja kaikkea. Toivon niin, että ei tulis sitä kökködiagnoosia tällä kertaa. Jospa mun kroppa jotenkin mystisesti ois oppinu toimimaan niinku pitää! (Aina sopii toivoa.)
Uusia rattaitakin on jo testailtu ahkerasti. Ainakin yhdellä kyytiläisellä ne on hyvät. :) Noissa on kyllä ihan törkeen hyvä tavarakori, ei oo missään rattaissa meillä tähän mennessä oo ollut noin tilavaa ja helppopääsyistä koria. Ja noissa on Sampon hyvä istua, asento on tosi ryhdikäs ja tukeva. Nukkuminenkin onnistuu, vaikka vähän epäilin, kun se istuin on sellanen, että jalat nousee samalla kun selkä laskee, eli jalat on koukussa nukkuessakin. Se asento on tosi rennonnäköinen ja hyvin Sampo on siinä nukkunutkin. :) Uskoisin, että nuo on pienemmällekin käyttäjälle ihan passelit. Pitäis joskus testata se kaukaloadapterikin, kunhan saadaan kaukalo takas kotiin lainasta.
Kävin läpi ne Sampon vanhat vaatteet. Pieniä vaatteita oli tosi vähän! Ihanaa! :D Pääsen ostelemaan edes jotain. 62-senttisiä olikin sitten pilvin pimein, ostin Sampoa odottaessa itse niitä eniten ja niitä tuli lahjaksikin paljon. (Siinäpä muuten vinkki ekaa odottaville, sitä kokoa ei siis kannata ostaa kovin paljon, kun meille ainakin just niitä tuli eniten lahjana...) 50-senttisiä en aio ostaakaan, ne menee päälle niin tosi lyhyen aikaa, jos ollenkaan. 56-senttisiä vois vähän ostaa. Taidan mennä Halpa-Halliin tällä viikolla, niillä on hyviä ja halpoja vauvanvaatteita tarjolla. Ainakin aiemmin oon tykännyt niiden laadusta.
Nyt pitäis jaksaa nousta tästä sohvalta ja laittaa pyykit kuivumaan. Kotihommat on ihan hunningolla... ei vaan aina jaksais. Jalat on tosiaan niin väsyneet kaikesta touhuamisesta ja turvotuksesta. Enää reilu kolme kuukautta...
maanantai 22. elokuuta 2011
Ratasjutut selvitetty!
Me (siis minä) päädyttiin loppujen lopuksi niihin kalleimpiin rattaisiin, joita mietittiin aikaisemmin. Siis Baby Joggerin City Selecteihin. Bongasin Huuto.netistä ilmotuksen, että olis myynnissä, ja vielä täällä Oulussa! Voiko olla parempaa tuuria? Kävin viime viikolla katsomassa niitä ja ne oli tosi hyvässä kunnossa, ei paljon käyttöä huomannut, vaikka oli kuulemma tosi paljon niillä kulkenut. No ne on nyt tulossa meille. :) Niihin tulee mukana siis se itse ratasosa tietenkin, sisaristuin ja kaukaloadapteri. Vaunukoppa pitää ostaa erikseen, mutta sillähän nyt ei vielä oo kauheeta kiirettä. Noihin ei käy mikään pehmeä koppa, kun se istuinosa on semmonen muotoiltu.
Tämmösiä kombinaatioita niistä siis saa aikaseksi. Ne meidän ostamat on just nuo mustat, vähän tylsät, mutta eipä sillä värillä oo kauheesti väliä. Parempi musta kuin valkonen... Sen kopan aattelin ostaa vaikka punasena, niin saa vähän väriäkin. :)
Musta on aina ihan hirveen kiva saada uudet rattaat käyttöön. Nuohan on meille vasta viidennet. :D (Ekaksi oli yhdistelmät, sitten ostettiin matkarattaat, ne myytiin pois ja ostettiin nuo City Elitet, sitten piti reissuun ostaa vielä ne pikkurattaat, jotka on kyllä ollu eniten hintansa (27e) arvoset.)
Mulla oli joku muukin asia, mistä piti kirjottaa, mutta oon nyt niin tohkeissani, kun saatiin nuo rattaat niin edullisesti. Varmasti ois saatu jotku toiset rattaat uutena halvemmalla, mutta ku nuo on täydelliset! Tai ainakin niin lähellä täydellistä ku on mahdollista...
No senhän vois ainakin mainita, että eilen kaivettiin Sampon äitiyspakkausloota varastosta ja ajettelin käydä vähän läpi mitä sieltä löytyy. Silleesti ehkä vähän tylsä homma, ku totean kummiski että mitään ei oo tarvetta ostaa, kun kaikkea jo on. Olis kiva jotain pientä ostella tällekin. Kotiutumisvaatteet ainakin pitää olla omat eikä kenenkään vanhat! Yks ostos mulla olikin listalla, minikokoinen toppahaalari nimittäin. En vaan yhtään enää muista, että oliko sille loppujen lopuksi paljoa käyttöä. Siitä on jo niin kauan kun Sampo oli vastasyntynyt!
Musta on aina ihan hirveen kiva saada uudet rattaat käyttöön. Nuohan on meille vasta viidennet. :D (Ekaksi oli yhdistelmät, sitten ostettiin matkarattaat, ne myytiin pois ja ostettiin nuo City Elitet, sitten piti reissuun ostaa vielä ne pikkurattaat, jotka on kyllä ollu eniten hintansa (27e) arvoset.)
Mulla oli joku muukin asia, mistä piti kirjottaa, mutta oon nyt niin tohkeissani, kun saatiin nuo rattaat niin edullisesti. Varmasti ois saatu jotku toiset rattaat uutena halvemmalla, mutta ku nuo on täydelliset! Tai ainakin niin lähellä täydellistä ku on mahdollista...
No senhän vois ainakin mainita, että eilen kaivettiin Sampon äitiyspakkausloota varastosta ja ajettelin käydä vähän läpi mitä sieltä löytyy. Silleesti ehkä vähän tylsä homma, ku totean kummiski että mitään ei oo tarvetta ostaa, kun kaikkea jo on. Olis kiva jotain pientä ostella tällekin. Kotiutumisvaatteet ainakin pitää olla omat eikä kenenkään vanhat! Yks ostos mulla olikin listalla, minikokoinen toppahaalari nimittäin. En vaan yhtään enää muista, että oliko sille loppujen lopuksi paljoa käyttöä. Siitä on jo niin kauan kun Sampo oli vastasyntynyt!
perjantai 19. elokuuta 2011
25+0
15 viikkoa laskettuun aikaan! Apua! Onneks siihen saa vielä ne kaks ekstraviikkoa, niin paniikki lievittyy. :D
Tasaviikkojen kunniaksi mahakuva:
Ja ihan vertailun vuoksi samoilta viikoilta Samposta:
Äiti kun aina kauhistelee, että minkälainen tuosta vielä tuleekaan, niin eipä se nyt niin älyttömän paljo isompi taida olla ku kaks vuotta sitten. :) Vai mitä? Vähän erimallinen kyllä.
Tasaviikkojen kunniaksi mahakuva:
Äiti kun aina kauhistelee, että minkälainen tuosta vielä tuleekaan, niin eipä se nyt niin älyttömän paljo isompi taida olla ku kaks vuotta sitten. :) Vai mitä? Vähän erimallinen kyllä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Eipä nuolasta...
...ennen ku tipahtaa. Tai siis ei pitäis mennä näillä viikoilla vielä kehumaan, että mahassa on rauhallinen tapaus. Oon nyt kaks yötä valvonut, kun tuo ihmisen alku on melskannut mahassa niin kovaa. Huoooh! Varmaan se Sampokin heilu yöllä, mutta silloin nukuin niin sikeästi, etten siihen herännyt. Nyt kai nuo hormonit on jo valmiiksi niin pinnassa, että havahtuu pienemmästäkin. Onneksi Sampo nukkuu nyt omassa huoneessaan, niin en herää senkin kääntyilemisiin. Muuten en kyllä nukkuis yhtään.
Mulle on alkanut tulla sellasia kauhumuistivälähdyksiä vauva-ajalta. Niinku esim. äsken, kun katsoin huvin vuoksi videon vauvan kylvetyksestä. Se napatynkä! Se on karmiva! Sen putsaaminen oli kaikista kamalinta koko vastasyntyneen hoidossa. Kaikki kakkavaipat ja puklut ja kaikki kestää, mutta se tynkä... (Tähän kohtaan kylmiä väreitä.) Toinen muistivälähdys tuli viime yönä, kun olin just nukahtanut ja Sampo alkoi itkemään. Mikään ei oo niin ärsyttävää, kuin herätä just nukahtamisen jälkeen. Kauhua herättää siis ajatus siitä, että tää kakkospainos on samanlainen yöheräilijä kuin Sampokin, että tunnin välein pitäis antaa tissiä. Ja nyt ei kuitenkaan oo samanlaista mahdollisuutta vain makoilla vauvan kanssa, kun on tuo isompi riiviö vahdittavana. Oon kyllä yrittänyt lähettää sellasia yleismaailmallisia toiveita vähän joka suuntaan, että saatais parempi nukkuja aikaseks tällä kertaa. Toiveissa on myös, että tää oppis syömään myös pullosta, että saisin ehkä joskus hengähtää hetken ja vaikka nukkua kokonaisen yön.
Toiveista tuli mieleen. Oon lähetellyt niitä yleismaailmallisia toiveita myös sen suhteen, että saisin tällä kertaa vauvan vierihoitoon heti synnytyksen jälkeen. Ja että synnytystä ei tarvis käynnistää. Ja että ei tarvis kärvistellä joulukuun puoleen väliin asti. Mutta aina kai saa toivoa. Epäilen, että ainakin tuo viimenen jää toteutumatta, mutta kunhan tuo eka toteutus, niin oisin tosi tyytyväinen. Meidän historiaa tietämättömille tiedoksi, että Sampohan oli viikon teholla syntymänsä jälkeen, vaikka sillä ei mitään isompaa häikkää ollutkaan. Oon edelleen ihan varma siitä, että sitä ei ois luokiteltu mitenkään huonoksi vauvaksi, jos se ois ollu alusta asti mun vieressä. Syy sinne teholle joutumiseen oli siis kuiva ja kuoriutuva iho, lääkärit halus varmistaa ettei se ole infektoitunut. Sitten kun se oli siellä teholla, niin se ei suostunut syömään pullosta tarpeeksi isoja määriä (no onpa kumma! Ne määrät oli ihan järjettömiä!), niin se ei päässyt kotiin. Sitten siellä oli yks maailman ärsyttävin hoitaja, joka pakkosyötti ruiskulla ne maidot Sampolle ja pukluhan siitä seuras - no mitä sitten? No kun se puklailee, niin sitä pitää seurata! (Mun käsityksen mukaan vauvat puklaa, jos ne syö liikaa...) Niin ja miten se iho? No lapsi oli yliaikanen, niin sen iho oli vähän kärsinyt lapsivedestä, mikä on ihan normaalia. Huomaako, että oon edelleen vähän katkera siitä Sampon sairaala-ajasta? Ymmärrän kyllä, että siellä ajatellaan lapsen parasta, mutta mun mielestä se ei tässä täysin toteutunut. Äitinä katson asiaa tietenkin täysin eri kantilta kuin hoitajat. Mutta kummasti Sampon tilanne "koheni", kun hoitaja vaihtui inhimillisempään. Seuraavana päivänä oltiinkin sitten jo kotona.
No se siitä vuodatuksesta. Tosiaan toivon, että tällä kertaa kaikki menee niinku pitää ja päästään yhtä aikaa kotiin. Ainakaan en anna viedä vauvaa osastolle huonon ihon takia, kun tiedän sen olevan sukuvika.
Mitähän muuta mun piti kirjottaa? Alotin tämän kirjotuksen jo kolme ja puoli tuntia sitten, kun mun taaperoiseni oli mukamas menossa päikkäreille. Eihän se suostunut nukkumaan, kun nukahti bussissa minuutiksi ennen lounasta. Nyt se nukahti viimein, kolmannella yrittämällä. Yleensä se heräilee näihin aikoihin tai vähän aikasemmin.
Veinpä tänään ne Kelan paperit käsittelyyn. Päätettiin nyt kuitenkin ottaa se äitiysavustus rahana, kun ei meillä ihan oikeasti ole mitään käyttöä niille tavaroille. Vaatteitakin on taatusti tarpeeksi ja itseni tuntien tiedän, että tuun niitä vielä jokusen ostamaan ja tekemään. Äitiysloman päätin aloittaa varhennettuna, se alkaa mulla siis 4.10 jo! Eipä se elämä siitä juuri muuten muutu, kuin että tulot kasvaa kohisten. :D Katseltiin samalla sitä isäkuukauden sijaintia kalenterissa ja todettiin, että sehän tulee mukavasti siihen kesäloman jatkoksi. Samposta ei edes ajateltu koko isäkuukautta, mikä nyt jälkikäteen vähän harmittaa. Ens kesänä me kuitenkin ajateltiin lomailla vähän pitempään. Onhan se aika ainutlaatuista saada viettää kahden kuukauden kesäloma!
Nyt meen syömään, kun se lapsi nukkuu. Oon syöny tänään vaan salmiakkia. (PAHA, PAHA ÄITI! Puolustukseksi sanottakoon, että mun verenpaine on ollut matalalla ja meinasin pyörtyä kaupungilla. En ois muuten ostanu...)
Mulle on alkanut tulla sellasia kauhumuistivälähdyksiä vauva-ajalta. Niinku esim. äsken, kun katsoin huvin vuoksi videon vauvan kylvetyksestä. Se napatynkä! Se on karmiva! Sen putsaaminen oli kaikista kamalinta koko vastasyntyneen hoidossa. Kaikki kakkavaipat ja puklut ja kaikki kestää, mutta se tynkä... (Tähän kohtaan kylmiä väreitä.) Toinen muistivälähdys tuli viime yönä, kun olin just nukahtanut ja Sampo alkoi itkemään. Mikään ei oo niin ärsyttävää, kuin herätä just nukahtamisen jälkeen. Kauhua herättää siis ajatus siitä, että tää kakkospainos on samanlainen yöheräilijä kuin Sampokin, että tunnin välein pitäis antaa tissiä. Ja nyt ei kuitenkaan oo samanlaista mahdollisuutta vain makoilla vauvan kanssa, kun on tuo isompi riiviö vahdittavana. Oon kyllä yrittänyt lähettää sellasia yleismaailmallisia toiveita vähän joka suuntaan, että saatais parempi nukkuja aikaseks tällä kertaa. Toiveissa on myös, että tää oppis syömään myös pullosta, että saisin ehkä joskus hengähtää hetken ja vaikka nukkua kokonaisen yön.
Toiveista tuli mieleen. Oon lähetellyt niitä yleismaailmallisia toiveita myös sen suhteen, että saisin tällä kertaa vauvan vierihoitoon heti synnytyksen jälkeen. Ja että synnytystä ei tarvis käynnistää. Ja että ei tarvis kärvistellä joulukuun puoleen väliin asti. Mutta aina kai saa toivoa. Epäilen, että ainakin tuo viimenen jää toteutumatta, mutta kunhan tuo eka toteutus, niin oisin tosi tyytyväinen. Meidän historiaa tietämättömille tiedoksi, että Sampohan oli viikon teholla syntymänsä jälkeen, vaikka sillä ei mitään isompaa häikkää ollutkaan. Oon edelleen ihan varma siitä, että sitä ei ois luokiteltu mitenkään huonoksi vauvaksi, jos se ois ollu alusta asti mun vieressä. Syy sinne teholle joutumiseen oli siis kuiva ja kuoriutuva iho, lääkärit halus varmistaa ettei se ole infektoitunut. Sitten kun se oli siellä teholla, niin se ei suostunut syömään pullosta tarpeeksi isoja määriä (no onpa kumma! Ne määrät oli ihan järjettömiä!), niin se ei päässyt kotiin. Sitten siellä oli yks maailman ärsyttävin hoitaja, joka pakkosyötti ruiskulla ne maidot Sampolle ja pukluhan siitä seuras - no mitä sitten? No kun se puklailee, niin sitä pitää seurata! (Mun käsityksen mukaan vauvat puklaa, jos ne syö liikaa...) Niin ja miten se iho? No lapsi oli yliaikanen, niin sen iho oli vähän kärsinyt lapsivedestä, mikä on ihan normaalia. Huomaako, että oon edelleen vähän katkera siitä Sampon sairaala-ajasta? Ymmärrän kyllä, että siellä ajatellaan lapsen parasta, mutta mun mielestä se ei tässä täysin toteutunut. Äitinä katson asiaa tietenkin täysin eri kantilta kuin hoitajat. Mutta kummasti Sampon tilanne "koheni", kun hoitaja vaihtui inhimillisempään. Seuraavana päivänä oltiinkin sitten jo kotona.
No se siitä vuodatuksesta. Tosiaan toivon, että tällä kertaa kaikki menee niinku pitää ja päästään yhtä aikaa kotiin. Ainakaan en anna viedä vauvaa osastolle huonon ihon takia, kun tiedän sen olevan sukuvika.
Mitähän muuta mun piti kirjottaa? Alotin tämän kirjotuksen jo kolme ja puoli tuntia sitten, kun mun taaperoiseni oli mukamas menossa päikkäreille. Eihän se suostunut nukkumaan, kun nukahti bussissa minuutiksi ennen lounasta. Nyt se nukahti viimein, kolmannella yrittämällä. Yleensä se heräilee näihin aikoihin tai vähän aikasemmin.
Veinpä tänään ne Kelan paperit käsittelyyn. Päätettiin nyt kuitenkin ottaa se äitiysavustus rahana, kun ei meillä ihan oikeasti ole mitään käyttöä niille tavaroille. Vaatteitakin on taatusti tarpeeksi ja itseni tuntien tiedän, että tuun niitä vielä jokusen ostamaan ja tekemään. Äitiysloman päätin aloittaa varhennettuna, se alkaa mulla siis 4.10 jo! Eipä se elämä siitä juuri muuten muutu, kuin että tulot kasvaa kohisten. :D Katseltiin samalla sitä isäkuukauden sijaintia kalenterissa ja todettiin, että sehän tulee mukavasti siihen kesäloman jatkoksi. Samposta ei edes ajateltu koko isäkuukautta, mikä nyt jälkikäteen vähän harmittaa. Ens kesänä me kuitenkin ajateltiin lomailla vähän pitempään. Onhan se aika ainutlaatuista saada viettää kahden kuukauden kesäloma!
Nyt meen syömään, kun se lapsi nukkuu. Oon syöny tänään vaan salmiakkia. (PAHA, PAHA ÄITI! Puolustukseksi sanottakoon, että mun verenpaine on ollut matalalla ja meinasin pyörtyä kaupungilla. En ois muuten ostanu...)
tiistai 2. elokuuta 2011
Rv 22+4 ja neuvola
Mulla ei näköjään oo tänne mitään muuta päivitettävää ku nämä neuvolakäynnit. Tämä raskaus menee kuitenkin niin omalla painollaan, ettei jaksa joka asiaa tänne päivittää. Mutta niin kai sen kuuluukin mennä?
Rv 22+4
Paino +372/vko (Yht. +1,6kg)
RR 120/70
Pissa puhdas
Hb 114
Sf-mitta 23 (No huhhuh... Oli eri mittaaja kuin viimeksi, ja tuntuikin että mittaa paaaaljon väljemmin.)
Syke 135
Liikkeet ++
Kelan paperit sain mukaan, nyt sais sitten niitä täytellä. Pitää varmaan täyttää samantien, ettei unohdu... Otetaan nyt varmaan se äitiysavustus kuitenkin rahana, kun ei me oikeasti tarvita sitä pakkausta. Laitetaan se raha sitten niiden uusien rattaiden ostoon. Vanhat saatiinkin jo myytyä. :)
Toiseen sokerirasitukseenkin varattiin aika. Olisin ihan suunnattoman onnellinen, jos pääsisin siitäkin läpi puhtain paperein, mutta pelkään pahinta. No, kaipa sen kestää. Nyt ei kuitenkaan tarvi pistellä sormea kuin kolmisen kuukautta, Sampoa odottaessa melkein koko raskausaika! Pitäis varmaan vähän verestää muistia ja miettiä noita ruokailutapoja, ne on päässy tässä kesän mittaan vähän retkahtamaan... Varmaan auttais niihin sokereihin vähän ja painokaan ei nousis niin holtittomasti. No ei se kyllä holtittomasti oo noussu nytkään, Sampoa odottaessa oli tässä vaiheessa jo yli viis kiloa noussu paino. :D Mutta jatkoa ajatellen vois olla ihan järkevää.
Me on nyt sitten muuten muutettu! Uus koti alkaa olla aika lailla kondiksessa, tavarat on enimmäkseen paikoillaan. Vähän pitää vielä viilailla joidenkin tavaroiden paikkoja. Ei oo kyllä herkkua muuttaa näin raskaana ollessa. Alkaa maha painaa ku tarpeeks raahaa tavaroita. Onneks se on nyt ohi... Oon kyllä ollut ihan suunnattoman väsynyt viimesen viikon ajan. Ja eipä oo miehelläkään ollut kehuttava kesäloma. :/ Onneks käytiin siellä reissussa ennen muuttoa, niin sai vähän rentoutua.
Sisu on kyllä mahassa ihan erilainen kuin Sampo oli. Sampo potki mun muistaakseni paljon enemmän ja yleensä aina samaan paikkaan, tämän potkuja saa välillä oikein haeskella ja ne tuntuukin joka kerta eri paikassa. Aika paljon rauhallisempi tapaus. Tuo ei-niin-rauhallinen juoksee tällä hetkellä eteisen peilikaapin ja mun välillä, ja hokee "hissi! hissi! hissi! hissi!". Se siis leikkii, että eteisen kaappi on hissi, siinä on sellaset liukuovet, niin kai se vähän näyttää hissiltä. :D
Rv 22+4
Paino +372/vko (Yht. +1,6kg)
RR 120/70
Pissa puhdas
Hb 114
Sf-mitta 23 (No huhhuh... Oli eri mittaaja kuin viimeksi, ja tuntuikin että mittaa paaaaljon väljemmin.)
Syke 135
Liikkeet ++
Kelan paperit sain mukaan, nyt sais sitten niitä täytellä. Pitää varmaan täyttää samantien, ettei unohdu... Otetaan nyt varmaan se äitiysavustus kuitenkin rahana, kun ei me oikeasti tarvita sitä pakkausta. Laitetaan se raha sitten niiden uusien rattaiden ostoon. Vanhat saatiinkin jo myytyä. :)
Toiseen sokerirasitukseenkin varattiin aika. Olisin ihan suunnattoman onnellinen, jos pääsisin siitäkin läpi puhtain paperein, mutta pelkään pahinta. No, kaipa sen kestää. Nyt ei kuitenkaan tarvi pistellä sormea kuin kolmisen kuukautta, Sampoa odottaessa melkein koko raskausaika! Pitäis varmaan vähän verestää muistia ja miettiä noita ruokailutapoja, ne on päässy tässä kesän mittaan vähän retkahtamaan... Varmaan auttais niihin sokereihin vähän ja painokaan ei nousis niin holtittomasti. No ei se kyllä holtittomasti oo noussu nytkään, Sampoa odottaessa oli tässä vaiheessa jo yli viis kiloa noussu paino. :D Mutta jatkoa ajatellen vois olla ihan järkevää.
Me on nyt sitten muuten muutettu! Uus koti alkaa olla aika lailla kondiksessa, tavarat on enimmäkseen paikoillaan. Vähän pitää vielä viilailla joidenkin tavaroiden paikkoja. Ei oo kyllä herkkua muuttaa näin raskaana ollessa. Alkaa maha painaa ku tarpeeks raahaa tavaroita. Onneks se on nyt ohi... Oon kyllä ollut ihan suunnattoman väsynyt viimesen viikon ajan. Ja eipä oo miehelläkään ollut kehuttava kesäloma. :/ Onneks käytiin siellä reissussa ennen muuttoa, niin sai vähän rentoutua.
Sisu on kyllä mahassa ihan erilainen kuin Sampo oli. Sampo potki mun muistaakseni paljon enemmän ja yleensä aina samaan paikkaan, tämän potkuja saa välillä oikein haeskella ja ne tuntuukin joka kerta eri paikassa. Aika paljon rauhallisempi tapaus. Tuo ei-niin-rauhallinen juoksee tällä hetkellä eteisen peilikaapin ja mun välillä, ja hokee "hissi! hissi! hissi! hissi!". Se siis leikkii, että eteisen kaappi on hissi, siinä on sellaset liukuovet, niin kai se vähän näyttää hissiltä. :D
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Rakenneultraa ja mahakuva
No nyt on käyty ultrassa! Kaikki näytti oikein normaalilta. Koko hommaan meni 9 minuuttia, siis siitä kun käveltiin rakennukseen sisään siihen, kun kun käveltiin rakennuksesta ulos. Ja tää oli se kaikkien tykkäämä lääkäri!?! Olikohan sillä huono päivä? Katto se ne rakenteet, mitkä pitääkin, sydämen katto tosi tarkasti, mutta yhtään ylimääräistä ei kyllä tiirailtu. Ihan vähän jäi sellanen liukuhihnatunne. Mutta tärkeintä kai se, että kaikki näytti hyvältä. Mutta mikä ihmeellisintä, mulla on istukka takaseinämässä, vaikka oisin voinut vannoa, että se on tuossa vasemmalla edessä, melko ylhäällä! Siinä ei tunnu koskaan liikkeet, vaan ne tuntuu aina tuossa oikealla ja alhaalla. Omituista!
Tässäpä kuva meidän pikku-Sisusta:
Ja sitten mahakuvaa:
En nyt sitten tiedä onko tuo paljonkaan kasvanut edellisestä päällepäin, mutta ainakin kaikki vaatteet on yhtäkkiä jääny pieniksi! Eilen käytiinkin ostamassa mammavaatteita, oli positiivinen yllätys, että H&M:ltä löyty mulle sopivia! :) Niissä on kuitenkin hinta vähän paremmin kohdallaan ku monissa muissa, kun ei näin lyhyen ajan vaatteisiin ihan älyttömiä viitsi satsata. Tähän asti on siis menty vanhoilla, liian isoilla vaatteilla, mutta nekin on jo liian tiukkoja.
Tässäpä kuva meidän pikku-Sisusta:
Ja sitten mahakuvaa:
En nyt sitten tiedä onko tuo paljonkaan kasvanut edellisestä päällepäin, mutta ainakin kaikki vaatteet on yhtäkkiä jääny pieniksi! Eilen käytiinkin ostamassa mammavaatteita, oli positiivinen yllätys, että H&M:ltä löyty mulle sopivia! :) Niissä on kuitenkin hinta vähän paremmin kohdallaan ku monissa muissa, kun ei näin lyhyen ajan vaatteisiin ihan älyttömiä viitsi satsata. Tähän asti on siis menty vanhoilla, liian isoilla vaatteilla, mutta nekin on jo liian tiukkoja.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Neuvolakuulumiset yms.
Hohhoi, onpa jäänyt päivittäminen piiiitkäksi aikaa. Me oltiin reissussa äitin ja Sampon kans ja nyt on täys muuttotohina päällä. Muutetaan kuun lopussa ja ens viikolla lähdetään 4 yöksi Riikaan... Ja uudella asunnolla on tapetoinnit menossa! Oon eilen ja tänään ollut siellä repimässä vanhoja tapetteja pois, toivon mukaan alkuviikosta saatais uudet paikalleen, niin ei tarvis sitten enää reissun jälkeen niitä stressata vaan sais keskittyä viimesten tavaroiden tehopakkaamiseen.
Mutta niin, mitäs tähän raskauteen kuuluu? Heinäkuun eka päivä käytiin neuvolassa, siellä odotetusti kaikki ihan ok.
Rv 18+0
Paino -76g/vko (Yht. -100g)
RR 120/60 (Edellispäivän runsaasta lakunsyönnistä huolimatta! :D)
Pissa puhdas
Sf-mitta 15
Syke 145
Liikkeet +
Yritän edelleen pitää sen painonnousun kurissa, mutta saa nähdä miten käy. Toukokuun jälkeen en oo käynyt salillakaan kertaakaan... :/ Pitäispitäispitäispitäis. Selkää on pakko yrittää jumpata kotioloissa edes vähän, ettei se taas hajoa. (Tänään on muuten tasan vuosi siitä, kun menin ekaa kertaa päivystykseen makaamaan selkäni takia ja maanantaina vuosi leikkauksesta. Vuosipäiviä nämäkin!) Sf-mitta otettiin nyt ekaa kertaa ja oli pienempi kuin Samposta aikanaan, vaikka maha onkin nyt paljon isompi. Oon kyllä aika varma, että se sillon mitattiin väärin, kun se oli aivan siellä käyrien yläpuolella ja laski muutamaa viikkoa myöhemmin sinne yläkäyrän tuntumaan. Nyt se on just siinä kohdalla, missä Samposta kulki seuraavilla viikoilla.
Liikkeet on nyt alkanut tuntua tosi selvästi, kerran oon tuntenut ihan mahan päällekin käteen potkun. :) Läskeistä huolimatta! :D Oon veikkaillut, että tällä kertaa istukka on tuossa edessä, kun liikkeet on ollut niin tosi vaimeita tähän asti. Sampostahan ne alkoi melkein heti tuntua tosi selvinä ja kovina, silloin istukka oli takaseinässä. Neuvolantäti veikkaili vähän samaa, kun sydänäänet kuului ylhäältä niin "kaukaisina", ja alhaalta paljon paremmin. Mutta senpä kuulee ens viikolla sitten, kun on ultra. En oo ehtinyt sitäkään yhtään jännittää, vaikka tietenkin toivon, että kaikki on hyvin. Ultrasta onkin sitten enää kaks viikkoa seuraavaan neuvolaan, silloin saadaankin sitten jo ne Kelan paperit! Uskomatonta! Mihin tää aika menee, apua, kohta on joulukuu!
Kelan papereista tulikin mieleen, että me varmaankin otetaan se äitiysavustus tällä kertaa rahana. Mua ihan hirveesti houkuttais ottaa se pakkaus, mutta ei meillä oo sille oikeasti käyttöä. :/ Tuntuis niin kivalta säästää noista pakkauksista osa sitten lapsille itselleen, niin olis jotain muistoa vauva-ajalta. Sinne laatikkoon vois sitten laittaa muitakin muistoja lapsuusajalta. Mutta kun sille rahallekin olis käyttöä, ajatellen esim. niitä rattaita, jotka meidän pitää hankkia. Muuta isompaa hankintaa ei taida onneksi ollakaan tällä kertaa. Ekat vaatteet muuten ostin Sisulle tuolla reissulla. Käytiin Parkanossa Reiman tehtaanmyymälässä ja sieltä löytyi ihana väli-/sisähaalari 5 eurolla. Aivan ihana! Se passaa just mainiosti kaukalovaatteeksi pussin sisälle vähän lauhemmilla keleillä ja vaunuihinkin makuupussin sisälle. Meillä on kyllä niin ihania villakamppeita odottamassa, Sampon vanha porkkanahaalarikin. Sisulle ei tarvi mumman nyt tehdäkään tuollasta, kun tuo odottaa. :) Toivoin ohuehkoa vaunupeittoa haalarin sijaan, kun en koskaan oo jaksanut itse neuloa/virkata/ommella sellasta, vaikka on ollut ajatuksissa.
Nyt lopetan tämän megapostauksen ja meen iltapalalle. Sisukin on potkinut läppärin reunaa vimmatusti, kai se ei tykkää että äiti painaa sen asumusta tietsikalla. :D (Sampo oli ihan samanlainen! Toivottavasti tästä ei tuu yhtä jääräpää...)
Mutta niin, mitäs tähän raskauteen kuuluu? Heinäkuun eka päivä käytiin neuvolassa, siellä odotetusti kaikki ihan ok.
Rv 18+0
Paino -76g/vko (Yht. -100g)
RR 120/60 (Edellispäivän runsaasta lakunsyönnistä huolimatta! :D)
Pissa puhdas
Sf-mitta 15
Syke 145
Liikkeet +
Yritän edelleen pitää sen painonnousun kurissa, mutta saa nähdä miten käy. Toukokuun jälkeen en oo käynyt salillakaan kertaakaan... :/ Pitäispitäispitäispitäis. Selkää on pakko yrittää jumpata kotioloissa edes vähän, ettei se taas hajoa. (Tänään on muuten tasan vuosi siitä, kun menin ekaa kertaa päivystykseen makaamaan selkäni takia ja maanantaina vuosi leikkauksesta. Vuosipäiviä nämäkin!) Sf-mitta otettiin nyt ekaa kertaa ja oli pienempi kuin Samposta aikanaan, vaikka maha onkin nyt paljon isompi. Oon kyllä aika varma, että se sillon mitattiin väärin, kun se oli aivan siellä käyrien yläpuolella ja laski muutamaa viikkoa myöhemmin sinne yläkäyrän tuntumaan. Nyt se on just siinä kohdalla, missä Samposta kulki seuraavilla viikoilla.
Liikkeet on nyt alkanut tuntua tosi selvästi, kerran oon tuntenut ihan mahan päällekin käteen potkun. :) Läskeistä huolimatta! :D Oon veikkaillut, että tällä kertaa istukka on tuossa edessä, kun liikkeet on ollut niin tosi vaimeita tähän asti. Sampostahan ne alkoi melkein heti tuntua tosi selvinä ja kovina, silloin istukka oli takaseinässä. Neuvolantäti veikkaili vähän samaa, kun sydänäänet kuului ylhäältä niin "kaukaisina", ja alhaalta paljon paremmin. Mutta senpä kuulee ens viikolla sitten, kun on ultra. En oo ehtinyt sitäkään yhtään jännittää, vaikka tietenkin toivon, että kaikki on hyvin. Ultrasta onkin sitten enää kaks viikkoa seuraavaan neuvolaan, silloin saadaankin sitten jo ne Kelan paperit! Uskomatonta! Mihin tää aika menee, apua, kohta on joulukuu!
Kelan papereista tulikin mieleen, että me varmaankin otetaan se äitiysavustus tällä kertaa rahana. Mua ihan hirveesti houkuttais ottaa se pakkaus, mutta ei meillä oo sille oikeasti käyttöä. :/ Tuntuis niin kivalta säästää noista pakkauksista osa sitten lapsille itselleen, niin olis jotain muistoa vauva-ajalta. Sinne laatikkoon vois sitten laittaa muitakin muistoja lapsuusajalta. Mutta kun sille rahallekin olis käyttöä, ajatellen esim. niitä rattaita, jotka meidän pitää hankkia. Muuta isompaa hankintaa ei taida onneksi ollakaan tällä kertaa. Ekat vaatteet muuten ostin Sisulle tuolla reissulla. Käytiin Parkanossa Reiman tehtaanmyymälässä ja sieltä löytyi ihana väli-/sisähaalari 5 eurolla. Aivan ihana! Se passaa just mainiosti kaukalovaatteeksi pussin sisälle vähän lauhemmilla keleillä ja vaunuihinkin makuupussin sisälle. Meillä on kyllä niin ihania villakamppeita odottamassa, Sampon vanha porkkanahaalarikin. Sisulle ei tarvi mumman nyt tehdäkään tuollasta, kun tuo odottaa. :) Toivoin ohuehkoa vaunupeittoa haalarin sijaan, kun en koskaan oo jaksanut itse neuloa/virkata/ommella sellasta, vaikka on ollut ajatuksissa.
Nyt lopetan tämän megapostauksen ja meen iltapalalle. Sisukin on potkinut läppärin reunaa vimmatusti, kai se ei tykkää että äiti painaa sen asumusta tietsikalla. :D (Sampo oli ihan samanlainen! Toivottavasti tästä ei tuu yhtä jääräpää...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)