Rv 38+0 mahakuva ja neuvolakuulumiset

Eilen tuli taas käytyä neuvolassa.

Rv 37+6
Paino +1400g/vko
Turvotus ++
RR 130/
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Sikiön syke 140
Liikkeet ++
Raivotarjonta

Kaikki ihan hyvin siis. Tuota turvotusta on nyt siunaantunut ihan urakalla, normaalisti löysät sormuksetkin puristaa. Vielä oon kuitenkin ihan toimintakykyinen, ei mua juurikaan häiritse. Tuo älytön painonnousukin on todennäkösesti turvotusta, kun en oo mielestäni mitenkään erityisesti mässäillyt. Edelliseen neuvolaan ois ennemminkin olettanut hurjaa painnonnousua, kun loka-marraskuun vaihde on meidän perheessä aika juhlavaa aikaa. Kolmet synttärit ja isänpäivä, ja jokaisena syödään kakkua. :D Tai ehkä tuo on niitä kakkuja vielä kuitenkin... Sisu oli neuvolassa taas vastarannankiiski, eikä antanut millään kuunnella sydänääniä. Joka kerta, kun terveydenhoitaja sai anturin kohdalle, maha heilahti ja tyyppi ihan eri paikassa. :D Ihme ettei kääntynyt sentään takapuoli alaspäin...

Neuvolan jälkeen kävin siellä vyöhyketerapiassa. Tulipa kokeiltua sekin. Korvia kiskottiin ja niskaa paineltiin, kantapäästä jotain pistettä se paineli pitkään, siinä on kuulemma joku kohtuheijaste. Vielä ei ainakaan oo tapahtunut mitään, mutta tuo vyöhyketerapia yleensä vaikuttaakin kai muutaman päivän viiveellä. Että sunnuntaina sitten synnytellään. :D Ei mulla kovin suuret odotukset oo, eikä kyllä suurempaa kiirettäkään. Olo on hyvä, maha ei paina, nukun hyvin. Synnytyksen jälkeen on taatusti paikat kipeenä eikä saa nukkuakaan, joten nautin nyt tästä olotilasta. :) Ainoo, minkä takia toivoisin tämän syntyvän pian, on se käynnistyksen välttely. Sokereiden takia ei ainakaan pitäis nyt olla pelkoa käynnistyksestä, kun ne arvot on taas tipahtanut normaalitasolle. Mikä lie piikki ollut?

Mahaa tuli kuvattua aamulla, kun tuli tasaviikot täyteen. On se taas vaihtanut malliansa ihan kokonaan. Ja niinku näkyy, niin ei se kovin alhaalla vielä ole. Tosin neuvolantätikin lohdutteli, että uudelleensynnyttäjällä vauva laskeutuu monesti vasta kun synnytys on jo käynnissä. Ja onpa muuten maha kasvanut ihan hillittömästi tuosta neljän viikon takaisesta kuvasta! Sampostahan mulla laskeutui vasta reilusti LA:n jälkeen, eikä se tainnut olla edes kiinnittynyt missään vaiheessa. Tai ainakaan en muista.

Tässä sitten tämä yksittäiskuva vielä. Hassunmallinen kyllä tuo maha nyt. En tiiä miten se Sisu takapuoltaan pönkää tuohon ylämahalle, kun se on noin pystyssä. :D














 Laitan vielä loppuun kuvan toissailtana kootusta Tripp Trapp -tuolista. Tuo Newborn-kaukalo vaikuttaa ihan kätevältä, vaikka en kyllä ois ite ostanu. Mehän siis voitettiin tuo koko setti (tuoli, kaukalo päällisineen ja vauvasetti) keväällä Vau.fi:n kilpailusta! Aivan älyttömän mahtava voitto. :) Mutta siis niin, tuohon kaukaloon saa vauvan aika kätevästi pöydän ääreenkin. Tavallisella sitterillä ei oikein siihen pysty. Tai minä en ainakaan uskaltais sitteriä nostaa pöydälle, varsinkaan kun sekä Sampo että Hukka saattais sen huitasta alas. Tuota ei ihan äkkiä saa kumottua.

37+0!

Tänään ois hyvä päivä Sisun syntyä. On täysaikainen ja päivämääräkin niin suunnattoman hieno! Harmi vaan, ku mulla on ihan muita suunnitelmia ku lähteä pusertamaan vauvaa ulos. :D Meillä on tänään vapaailta miehen kans. Sampo ja Hukka lähtee yökylään ja me mennään ulos syömään ja elokuviin. Huomenna sitten jouluostoksille kahdestaan. Sampon kans ne on aika tuskasia, kun ei se enää viihdy niin hyvin kaupoissa kuin ennen. Ja kun pitää sitten miettiä sen syömisten ja päiväunien mukaan koko päiväohjelma.

En oo tainnut muistaa kirjottaakaan, kun mulla on ollut diabeteshoitajan kans puhe, että jos mun paastoarvot pysyttelee rajan tuntumassa tai ylittyy, niin se laittaa mulle lähetteen äitipolille jo ENNEN laskettua aikaa. :O No, oon nyt mittaillut tehostetusti niitä paastoja ja ne on ollut sellasta 5.4-5.5, kun raja on se 5.5. Täytynee soitella alkuviikosta sille hoitajalle ja kysyä, että mitä tehdään. Noille paastoille en oikein osaa tehdä mitään, ne nousee jos nousee. Aterianjälkeisiä ois paljon helpompi fiksailla, kun niihin nuo syömiset vaikuttaa paljon enemmän. Tuntuu, että paastoarvo on aina parempi, jos on illalla syönyt tosi epäterveellisesti, mutta kun ei sitäkään viitsis aina harrastaa.

Laitoin muuten eilen sähköpostia yhdelle vyöhyketerapeutille, joka harrastaa "kehon valmistamista synnytykseen", mutta se ei kuulemma voi auttaa mua kun mulla on raskausdiabetes. :/ Hoitaa kuulemma vain riskittömiä raskauksia. Antoi se kuitenkin puhelinnumeron jollekin toiselle vyöhyketerapeutti/homeopaatille, jolta vois kysellä sen hoitotavoista. Soitin sille just ja meen sinne nyt sitten ens viikolla kokeilemaan, josko se sais jotain aikaseksi. Kallista lystiä, mutta olkoon... Niinku kuuluu, niin oon aika epätoivonen ja yritän kaikkeni, että tää lähtis syntymään ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vaikkakin ei se enää tässä vaiheessa raskautta tunnu niin kamalalta ajatukselta kuin aiemmin, kun olo alkaa olla jo hivenen kärsimätön. Ei kuitenkaan läheskään yhtä kärsimätön ku Sampoa oottaessa! Nyt on mukana aimo annos kauhua, että miten ihmeessä pärjään kahden lapsen kans... Yhdenkin kans tuntuu välillä olevan pulassa. Varsinkin kun se on tuollanen uhmainen kakara välillä. (Joo, meillä on ollut muutama huono päivä...) Mutta joo, yritetään nyt kuitenkin vältellä sitä käynnistystä.

On vähän erilaista kyllä tämä toisen odottaminen. Sampoa odottaessa pinnasänky oli koottuna monta kuukautta ennen laskettua aikaa, nyt se on edelleen meidän sängyn alla paloissa... Ei oo kyllä aikomustakaan sitä koota ennen ku vasta ihan viime hetkillä. Samoin hoitopöytä on vielä palasina, turvakaukaloa ei oo sovitettu auton takapenkille, vaipat on käymättä läpi... Eilen sentään ostin Huuto.netistä muutaman pienen vaipan lisää meidän vaippavalikoimaan. Synnytyskassi on ommeltu ja pakattu ja vauvalle on kotiutumisvaatteet valittu. Tuttia vielä mietin, että pitäiskö ottaa mukaan. Saako sairaalasta vauvalle tutin, jos sellasta tarvii?? Mulla ei oo mitään käsitystä. Kotimatkalle varmaan ainakin vois olla hyvä ottaa tutti, jos sattuu että tulee rääkyvä lapsi. Vaikka kaipa se nukahtaa kaukaloon, jos yhtään on isoveljeensä tullu. Mutta tämän ipanan aion joka tapauksessa opettaa tutille melko pian, ettei mee yhtä hankalaksi kuin Sampon kans. Sehän suostui tutille vasta reilu kolmikuisena, ja kylläpä muuten elämä helpottui! Ei tarvinnut koko ajan olla tissi suussa. Eikä tarvi ainakaan nyt pelätä sitä tutista vierottamista, Sampolla se onnistui ihan äärettömän helposti. 

Kokoarvio rv 35+6

Käytiin tänään siinä toisessa kokoarvioultrassa. Vähän jännitti, että onko Sisu ottanut kasvupyrähdyksen, mutta samoilla käyrillä se näytti edelleen kasvavan kuin aiemminkin, siis vähän keskikäyrän alapuolella. Tämänhetkinen painoarvio on 2,6 kg ja lasketun ajan tietämille arvioitiin vajaata 3,5 kiloa. Että se siitä jättimäisestä sokerivauvasta! Oli puhetta lääkärin kans Sampon synnytyksestä ja sanoin, että vähän hirvittää jos tältäkin murtuu solisluu synnytyksessä niinku Sampolta. Se tosin murtui todennäkösesti sen takia, että piti saada Sampo niin nopeasti ulos, kun sydänäänet heikkeni, mutta varmuuden vuoksi lääkäri laittoi koneelle merkinnän, että jos Sisu ei synny ennen laskettua aikaa, niin laitetaan lähete äitipolille, jossa sitten mietitään käynnistetäänkö ennen yliaikaiskontrollia jo. Tällä kertaa ei tehtykään sisätutkimusta, niinku silloin Sampoa odottaessa. Kaipa se johtuu siitä, että tuolta on jo yks melkeen nelikilonen tullut ulos, niin ei tarvi enää sitä miettiä. Parin viikon päästä on varmaan lääkärineuvola, niin kaipa siellä sitten tutkitaan taas tuo tilanne. Ois kyllä ollut mielenkiintosta tietää, onko tuolla kohdunsuulla tapahtunut mitään.

Oli muuten mukava lääkäri ultraamassa tällä kertaa. :) Se moneen kertaan näytti vauvan sivuprofiilia ja selitti, mitä kuvassa näkyi, välillä Sisu nieleskeli lapsivettä ja maiskutti suutaankin. :) Suloista! Sanoipa vielä, että taitaa tälläkin olla reilusti tukkaa päässä, kun ultrassakin näkyy! :D Kuviakin saatiin pari kappaletta, mutta en jaksa vielä käydä niitä skannaamassa koneelle. Ehkä jossain vaiheessa tänään tai huomenna.

P.S. Jos joku jo syntymäpäivää tai -painoa veikannut haluaa vaihtaa veikkaustaan, niin vielä onnistuu. :D Nakottaja kuulemma ainakin haluaa! :D

Rv 32+6 ja vaivanen olo

En enää ikinä lähde kaupungille! Ainakaan tämän mahan kans, tai ainakaan en kävele niin paljo ku eilen. On nimittäin ihan sikamaisen hakattu olo. Selkä on poikki, liitokset on hajalla, väsyttää, kun ei saanut säryiltä nukuttua. Ja arvatkaa vaan, onko taapero nukkunut hyvin ja nyt virkeänä? Taaperon omin sanoin: Kyllä! :/ Onneks se nyt just tällä hetkellä leikkii itsekseen tuolla omassa huoneessaan. Harvinaista nykyään. Tuntuu, että sitä pitää koko ajan viihdyttää, ettei kitise. Ehkä sillä on hyvä mieli, kun mumma oli illalla hoitamassa ja laittoi nukkumaan. Aamullakin ensimmäisenä se kysyi missä mumma on. Että terveisiä vaan mummalle!

Mitähän muuta tänne kuuluis? Diabeteshoitajalle soittelin tällä viikolla ja sain taas kovasti kehuja hyvin hoidetusta rd:sta.:D Sitähän siis hoidetaan syömällä karkkia ja herkkuja... Mulla ei nouse nuo sokerit millään, vaikka söisin mitä, joten en kauheasti jaksa huolehtia. Aamuarvotkin on ollut ihan järkiään alle 5, kun se raja-arvo kotimittauksissa on 5.5. Ja tuo paastoarvohan oli se, josta jäin kiinni. Toinen kokoarvioultrakin varattiin, se on jo kolmen viikon päästä! Vähän jänskättää, onko Sisu pysynyt käyrillänsä. Aika outoa kyllä, jos on ottanut jonkun kasvupyrähdyksen, kun nuo sokerit on ollut ihan mallillaan kuitenkin. Samalla kai tehdään joku synnytystapa-arvio taas, kai siinä vähän keskustellaan edellisestäkin synnytyksestä. Mielenkiintosta kyllä saada kuulla, onko tuolla alakerrassa tapahtunut mitään, kun kuitenkin aika paljon jo supistelee. Toki sellasia kivuttomia, jotka ei varmaan mitään saa aikaseksi, mutta kyllä niitä vaan eilenkin kävellessä tuli koko ajan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään, joten tää vähän herättelee toiveita...

Sandyn blogissa oli joku aika sitten juttua rinta- ja kantoreppujen eroista. Tuli vaan mieleen, kun näin fb:ssa tämän kuvan:

En voi sille mitään, että mun mielestä tuo vasemmanpuolimmainen näyttää aika karmivalta... Ei mulla siis mitään oo sitä vastaan, että toiset kantaa noilla rintarepuilla, mutta itse en lastani tuommoseen laittais. Tuli vain mieleen, kun noista oli puhetta.

Monessa kanssaodottajan blogissa on viime aikoina pohdittu blogin jatkoa synnytyksen jälkeen. Tämä mun blogi on alunperinkin ihan puhdas odotusblogi ja sellaiseksi se saa jäädäkin, en aio tätä jatkaa enää kun Sisu syntyy. Mulla on suunnitelmissa uus blogi, josta tulee molempien lasten (ja mun!) yhteinen, kun kahta erillistä on niin vaivalloista päivittää. :D Kuulumiset on kuitenkin jotakuinkin samat molemmilla. Jos on kiinnostusta saada kutsua, niin voipi laittaa sähköpostia. Laitan kyllä varmaan vielä erillisen ilmotuksen tänne, kun oon blogin saanut aikaseksi.

Nyt pitää kai lähteä lyllertämään Hukan kans ulos. Ehkä.

30+0!

HÄH? Missä vaiheessa se ykkönen tuossa luvussa muuttu kakkoseksi? Ja nyt siinä on jo kolmonen! Huhhui. 70 päivää laskettuun.

Ei oo tämänpäiväistä mahakuvaa, mutta kelpaisko eilinen?

Mitähän tänne kuuluis? Ei kai ihmeempiä. Diabeteshoitajalta sain luvan vähentää mittailuja, kun korkein ruuanjälkeinen arvo on ollut 6.1 (rajahan on 7.8), yleensä se on jotain 4.5-5.5. Kyseli vain, että onko mulla nälkä kun arvot on noin matalia. No ei oo, ku syön ihan normaalisti. Tuo korkein arvokin on tullut iltakarkkien jälkeen. :D Paastoarvoa mittailen vähän tiheämpään ja niitä muita sitten vain kerran viikossa.

Seuraava neuvola on kai parin viikon päästä. Jotenkin pitkä väli nyt ollut noissa käynneissä. Tai ainakin tuntuu siltä. Ens viikolla mulla on hammaslääkäri, kun täällä on sellanenkin ylellisyys vielä olemassa, että raskaanaolevat pääsee jonojen ohi! Pitäähän se nyt käyttää hyväksi. Mieskin pääsis jonon ohi, kun vaan sais aikaseks soittaa itelleen aikaa.

Jotain muutakin mulla oli, mutta en muista enää. Huomenna aamulla lähden piristysmatkalle ystävän luo, ja IHAN YKSIN! :D Kyllä tätä onkin odotettu. Nämä harmaat ja märät ilmat vielä lisää tätä ahistusta ja väsymystä. En saa mitään aikaseksi. Tekis vaan mieli syödä suklaata. Ehkä tämä mieli vähän piristyy kun pääsee hetkeksi pois kotiympyröistä. :)

Diabeteshoitajan vastaanotolla

Tulipa käytyä. Samat höpinät ku viimeksiki, paitsi nyt ei tullut mitään saarnoja. Ei se edes katsonut sitä mun vaivalla kirjottamaa ruokapäiväkirjaa. :D Sen verran on täällä rd-äitien hoito muuttunut, että nykyään saa loppuraskaudessa KAKSI ekstraultraa, ennen oli vain yks. Niinpä mulla on jo ens viikolla ylimääräinen ultrakäynti, jossa tsekataan Sisun kokoa. Rakenneultrassa se oli tasan keskikäyrillä, mielenkiintosta nähdä mihin se on nyt pomppinut.

Sain uuden verensokerimittarinkin, vaikka se on tismalleen samanlainen ku vanha, edelleen toiminnassa oleva mittari. Se sanoi vain, että antaa sen väkisin, kun siitä vanhasta voi loppua patteri. Patteriahan ei tietenkään voi ajatella vaihtavansa? Vähän turhaa kulutusta mun makuun, mutta en jaksanut alkaa vänkäämään.

Oon tänään nyt sitten mittaillut arvoja, nykyään pitää mitata aamulla paastoarvo, 1h aamupalan ja lounaan jälkeen, ennen ja jälkeen päivällisen ja sitten vielä iltapalan jälkeen. Ihan hyviltä nuo arvot vaikuttaa, esim. ennen päivällistä oli 4.1 ja 1h päivällisen jälkeen 4.5. Rajathan on siis 5.5 ja 7.8. Paastoarvoa nyt ei tänään oo mitattu, mittaan sen sitten huomenaamulla. Ei mun joka päivä tarvi noita nytkään mittailla, kaks kertaa viikossa riittää. Paitsi jos se aamupaasto alkaa olla yli rajojen useasti, niin sitten pitää sitä mittailla tiheämpään.