tiistai 27. joulukuuta 2011
Blogin loppu
Nyt on aika päättää tämä blogi. Kiitos seurasta ja vertaistuesta! Jatkot hoituu sitten Terveisiä naapureille -blogissa, jonne edelleen saa kutsun lähettämällä mulle sähköpostia osotteeseen veeraleena@gmail.com.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Synnytys
Osaiskohan sitä kirjoittaa jotain synnytyksestä? Siitä on nyt nelisen vuorokautta aikaa...
Keskiviikkona 14.12 (rv 41+5) käytiin tosiaan siellä yliaikaiskontrollissa ja lääkäri pyöritteli taas kohdunsuuta ja irrotteli kalvoja, jos sillä sais synnytyksen käynnistymään. Iltapäivästä alkoikin tuntua kipeähköjä supistuksia, jopa niin paljon, että viriteltiin TENS-laite paikoilleen. Vähitellen ne supistukset kuitenkin laantui ja iltaa kohti loppui kokonaan. Ihan muutamia supistuksia tuli illalla. Siinäpä se, ei käynnistynyt silläkään pyörittelyllä! Yöllä supisteli harvakseltaan, just sillain mukavasti ettei saanut nukuttua kunnolla. Kipeitä ne ei olleet, kiristeli vaan epämukavasti. Aamuviideltä tuli ensimmäinen oikeasti kipeä supistus, niin että siihen piti oikein keskittyä. Seuraava tuli kymmenen minuutin päästä ja sitä seuraava kahdeksan ja sitten neljän ja sittenpä ne tulikin kahden-kolmen minuutin välein. Aika pian otin TENSin avuksi, kun supistukset tuntui olevan ihan varmasti niitä oikeita. Istuskelin jumppapallolla ja konsultoin kätilöystävää Facebookissa (kiitos Riikka! :D) että millon pitää lähteä sairaalaan. Kuuden aikaan herätin Villen ja joskus ennen seitsemää lähdettiin ajelemaan. Autossa supistukset tietty hiipui vähän, tulivat enää neljän minuutin välein. Sairaalaan tullessa ei kohdunsuulla ollut tapahtunut juuri mitään edellispäivään verrattuna, mutta jäin kuitenkin synnyttämään. Mentiin salin puolelle ja kätilö kävi juttelemassa mun toiveista synnytyksen suhteen. En osannut mitään kummempia toivoa, kuin että ilokaasua voisin kokeilla tälläkin kertaa, jos pelkkä TENS ei riitä. Ponnistusasennoista kätilö kyseli, että onko toiveita, mutta en osannut vielä sanoa mitään ja sovittiin, että jutellaan niistä sitten vielä myöhemmin.
Vähitellen supistukset tuli taas kahden minuutin välein, TENSin ja rauhallisen hengittelyn kans selvisin kuitenkin ihan hyvin. Jossain vaiheessa tuntui, että pitää päästä lepäämään hetkeksi ja meninkin sängylle makoilemaan, kohdunsuu auki 6cm. Vähitellen kivut koveni kuitenkin sen verran, että makoileminen ei tuntunut enää hyvältä. Siirryin keinutuoliin ja sain TENSin kaveriksi ilokaasun. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli auki 7cm, parissa tunnissa ei siis paljon mitään edistystä! (Paitsi vauva oli tullut paljon alemmas, kun se aiemmin lillui vielä varsin ylhäällä.) Kätilö kysyi, haluanko että kalvot puhkaistaan, silloin olis varmasti tullut edistystä ripeästi. En kuitenkaan halunnut, ja kätilö sanoikin että olis itse tehnyt saman päätöksen. :) Reilun tunnin päästä tuntui tosi kovaa kipua tai ponnistamisen tarvetta, en oikein itsekään tiennyt mitä. Mies soitti kätilön paikalle ja nousin sängylle tutkimista varten. Heti sängylle päästyä tuli supistus, meni vedet ja lapsi melkein siinä mukana. :D Ei auttanut kuin ponnistaa, en olis voinut pidätelläkään. Ei sitten ehditty puhua niistä ponnistusasennoistakaan... Poika syntyi klo 12.21, 7 tunnin ja 19 minuutin avautumisvaiheen ja 2 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Sain pojan heti rinnalle ja ihmeteltiin siinä sitten toisiamme jonkun aikaa. Istukka syntyi tällä kertaa helposti, mutta vuotoa oli nytkin niin paljon, että sitä piti enemmän seurailla. Vuoto kuitenkin asettui oksitosiinitipalla ja imetyksellä. Poika imikin tehokkaasti molemmat rinnat, ja on siitä asti halunnut asua tissillä...Mulle ei tullut tällä kertaa tikin tikkiä, mahtavaa! Taisin saada niitä tarpeeksi yhden ihmisen synnytysten edestä viime kerralla. (Vertailun vuoksi Sampon synnytyksestä täällä.)
Osastolla oltiin sunnuntai-iltapäivään. Pojalta seurattiin sokereita mun raskausdiabeteksen takia. Pari arvoa oli matalahkoja ja sen takia sai jonkun verran lisämaitoa. Kotona ei kuitenkaan ole tarvinnut enää lisämaitoja, kun maitoa kyllä tulee riittävästi. Tälleen toisella kerralla osastolla sai olla aika rauhassa, ei paljoa neuvottu eikä hötkyilty. Sopii mulle, tuntui tulevan vielä jostain takaraivosta nuo vauvanhoitohommat. Kyllähän tuo oma nelikiloinen näytti sellasten alle kolmikiloisten rinnalla ihan jättiläiseltä, ja muutenkin helppohoitoisemmalta. Että ihan kiva, ettei oo kovin pieni. Oma vointi oli ekana iltana vielä vähän pöhkö, kun verta menetin kuitenkin vähän normaalia enemmän. Hb oli kuitenkin seuraavana päivänä 108, eli ei kovin huono. Vointi kohenikin nopeasti ja lauantaina olo oli jo ihan niinku ei olis koskaan ollutkaan raskaana ja synnyttänyt. Ainoa, mistä tietää synnyttäneensä, on jälkivuoto, joka sekin on jo aivan minimaalista. Oon kyllä superonnellinen tästä olotilasta. Tiedän, mitä se toinenkin ääripää on...
Eilen tosiaan tultiin kotiin. Sampokin on ottanut vauvan mukavasti vastaan. Käy silittämässä päätä ja katsomassa, kun vauva syö. Se ei varmaan oo vielä hoksannut, että vauva jää tänne pitemmäksikin aikaa... Sisu on kyllä jatkanut mahan ulkopuolella mahansisäistä elämäänsä, siis nukkuu päivät ja kukkuu yöt. Tai ainakin nyt kaks yötä on herännyt kahden maissa katselemaan ympärilleen ja vaatimaan tissiä suuhunsa. (Siis ei syödäkseen, vaan ihan huvikseen vaan.) Viime yönä nousin kolmen aikaan olohuoneeseen pojan kans ja pääsin takas nukkumaan puoli viiden aikaan. Sampo heräs joskus kuuden aikaan, mutta onneks mun ei tarvinnut nousta! Nukuttiinkin sitten vaavin kans yli kahdeksaan. Tämä päivä on mennyt sitten itkeskellessä mahavaivoja. Ei vissiin sais äiti syödä joulusuklaita. Ja niitä niin säästeltiin tälle jouluviikolle! Olis pitänyt muistaa Sampon vauva-ajalta, että pikkuvauvan maha ei välttämättä kestä suklaata. No, täytyy syödä muita herkkuja ja säästää nuo suklaat vielä jonnekin tulevaisuuteen. Ehkä kestän tämän takaiskun.
Täytyy vielä loppuun mainita, että se mun uni tummatukkaisesta tytöstä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa! Tällä tyypillä on aivan täysin vaalea tukka, siis melkeen valkonen. :D
Keskiviikkona 14.12 (rv 41+5) käytiin tosiaan siellä yliaikaiskontrollissa ja lääkäri pyöritteli taas kohdunsuuta ja irrotteli kalvoja, jos sillä sais synnytyksen käynnistymään. Iltapäivästä alkoikin tuntua kipeähköjä supistuksia, jopa niin paljon, että viriteltiin TENS-laite paikoilleen. Vähitellen ne supistukset kuitenkin laantui ja iltaa kohti loppui kokonaan. Ihan muutamia supistuksia tuli illalla. Siinäpä se, ei käynnistynyt silläkään pyörittelyllä! Yöllä supisteli harvakseltaan, just sillain mukavasti ettei saanut nukuttua kunnolla. Kipeitä ne ei olleet, kiristeli vaan epämukavasti. Aamuviideltä tuli ensimmäinen oikeasti kipeä supistus, niin että siihen piti oikein keskittyä. Seuraava tuli kymmenen minuutin päästä ja sitä seuraava kahdeksan ja sitten neljän ja sittenpä ne tulikin kahden-kolmen minuutin välein. Aika pian otin TENSin avuksi, kun supistukset tuntui olevan ihan varmasti niitä oikeita. Istuskelin jumppapallolla ja konsultoin kätilöystävää Facebookissa (kiitos Riikka! :D) että millon pitää lähteä sairaalaan. Kuuden aikaan herätin Villen ja joskus ennen seitsemää lähdettiin ajelemaan. Autossa supistukset tietty hiipui vähän, tulivat enää neljän minuutin välein. Sairaalaan tullessa ei kohdunsuulla ollut tapahtunut juuri mitään edellispäivään verrattuna, mutta jäin kuitenkin synnyttämään. Mentiin salin puolelle ja kätilö kävi juttelemassa mun toiveista synnytyksen suhteen. En osannut mitään kummempia toivoa, kuin että ilokaasua voisin kokeilla tälläkin kertaa, jos pelkkä TENS ei riitä. Ponnistusasennoista kätilö kyseli, että onko toiveita, mutta en osannut vielä sanoa mitään ja sovittiin, että jutellaan niistä sitten vielä myöhemmin.
Vähitellen supistukset tuli taas kahden minuutin välein, TENSin ja rauhallisen hengittelyn kans selvisin kuitenkin ihan hyvin. Jossain vaiheessa tuntui, että pitää päästä lepäämään hetkeksi ja meninkin sängylle makoilemaan, kohdunsuu auki 6cm. Vähitellen kivut koveni kuitenkin sen verran, että makoileminen ei tuntunut enää hyvältä. Siirryin keinutuoliin ja sain TENSin kaveriksi ilokaasun. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli auki 7cm, parissa tunnissa ei siis paljon mitään edistystä! (Paitsi vauva oli tullut paljon alemmas, kun se aiemmin lillui vielä varsin ylhäällä.) Kätilö kysyi, haluanko että kalvot puhkaistaan, silloin olis varmasti tullut edistystä ripeästi. En kuitenkaan halunnut, ja kätilö sanoikin että olis itse tehnyt saman päätöksen. :) Reilun tunnin päästä tuntui tosi kovaa kipua tai ponnistamisen tarvetta, en oikein itsekään tiennyt mitä. Mies soitti kätilön paikalle ja nousin sängylle tutkimista varten. Heti sängylle päästyä tuli supistus, meni vedet ja lapsi melkein siinä mukana. :D Ei auttanut kuin ponnistaa, en olis voinut pidätelläkään. Ei sitten ehditty puhua niistä ponnistusasennoistakaan... Poika syntyi klo 12.21, 7 tunnin ja 19 minuutin avautumisvaiheen ja 2 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Sain pojan heti rinnalle ja ihmeteltiin siinä sitten toisiamme jonkun aikaa. Istukka syntyi tällä kertaa helposti, mutta vuotoa oli nytkin niin paljon, että sitä piti enemmän seurailla. Vuoto kuitenkin asettui oksitosiinitipalla ja imetyksellä. Poika imikin tehokkaasti molemmat rinnat, ja on siitä asti halunnut asua tissillä...Mulle ei tullut tällä kertaa tikin tikkiä, mahtavaa! Taisin saada niitä tarpeeksi yhden ihmisen synnytysten edestä viime kerralla. (Vertailun vuoksi Sampon synnytyksestä täällä.)
Osastolla oltiin sunnuntai-iltapäivään. Pojalta seurattiin sokereita mun raskausdiabeteksen takia. Pari arvoa oli matalahkoja ja sen takia sai jonkun verran lisämaitoa. Kotona ei kuitenkaan ole tarvinnut enää lisämaitoja, kun maitoa kyllä tulee riittävästi. Tälleen toisella kerralla osastolla sai olla aika rauhassa, ei paljoa neuvottu eikä hötkyilty. Sopii mulle, tuntui tulevan vielä jostain takaraivosta nuo vauvanhoitohommat. Kyllähän tuo oma nelikiloinen näytti sellasten alle kolmikiloisten rinnalla ihan jättiläiseltä, ja muutenkin helppohoitoisemmalta. Että ihan kiva, ettei oo kovin pieni. Oma vointi oli ekana iltana vielä vähän pöhkö, kun verta menetin kuitenkin vähän normaalia enemmän. Hb oli kuitenkin seuraavana päivänä 108, eli ei kovin huono. Vointi kohenikin nopeasti ja lauantaina olo oli jo ihan niinku ei olis koskaan ollutkaan raskaana ja synnyttänyt. Ainoa, mistä tietää synnyttäneensä, on jälkivuoto, joka sekin on jo aivan minimaalista. Oon kyllä superonnellinen tästä olotilasta. Tiedän, mitä se toinenkin ääripää on...
Eilen tosiaan tultiin kotiin. Sampokin on ottanut vauvan mukavasti vastaan. Käy silittämässä päätä ja katsomassa, kun vauva syö. Se ei varmaan oo vielä hoksannut, että vauva jää tänne pitemmäksikin aikaa... Sisu on kyllä jatkanut mahan ulkopuolella mahansisäistä elämäänsä, siis nukkuu päivät ja kukkuu yöt. Tai ainakin nyt kaks yötä on herännyt kahden maissa katselemaan ympärilleen ja vaatimaan tissiä suuhunsa. (Siis ei syödäkseen, vaan ihan huvikseen vaan.) Viime yönä nousin kolmen aikaan olohuoneeseen pojan kans ja pääsin takas nukkumaan puoli viiden aikaan. Sampo heräs joskus kuuden aikaan, mutta onneks mun ei tarvinnut nousta! Nukuttiinkin sitten vaavin kans yli kahdeksaan. Tämä päivä on mennyt sitten itkeskellessä mahavaivoja. Ei vissiin sais äiti syödä joulusuklaita. Ja niitä niin säästeltiin tälle jouluviikolle! Olis pitänyt muistaa Sampon vauva-ajalta, että pikkuvauvan maha ei välttämättä kestä suklaata. No, täytyy syödä muita herkkuja ja säästää nuo suklaat vielä jonnekin tulevaisuuteen. Ehkä kestän tämän takaiskun.
Täytyy vielä loppuun mainita, että se mun uni tummatukkaisesta tytöstä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa! Tällä tyypillä on aivan täysin vaalea tukka, siis melkeen valkonen. :D
lauantai 17. joulukuuta 2011
Sisu syntyi!
Meille syntyi poika 15.12 klo 12.21. Mitat 3985g ja 51cm. Synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin itsekseen. :) Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja huomenna päästään kotiin, mikäli pojalla on lääkärintarkastuksessa kaikki kunnossa. Synnytyksestä enemmän myöhemmin.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Ei vielä tänään!
Mahassa oli kaikki hyvin, vettä edelleen reilusti, napavirtaukset hyvät ja sykkeet mainiot. Lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistämiselle ei ole mitään varsinaista syytä, mutta olis käynnistetty jos olisin halunnut. Kokoa ei tällä kertaa sen kummemmin katsottu, kun viime viikolla mittailtiin, mutta kuulemma ei koon takia kannata tänään käynnistää, kun ei se parissa päivässä kasva niin merkittävästi. Kohdunsuu oli neljä (!) senttiä auki ja kanavaa vielä jäljellä, mutta kuulemma tosi pehmeä. Perjantaina käynnistetään kalvojen puhkaisulla, jos ei sitä ennen synny itsekseen. Katsotaan nyt sitten. :) Tänä aamuna supisteli kipeästi tunnin verran, mutta ne taas hiipui kun nousin ylös. Yksittäisiä kipeitä supistuksia on tullut päivän mittaan, toivottavasti tuo nyt tajuais syntyä viimestään perjantaina aamuyöstä! :)
tiistai 13. joulukuuta 2011
Jokohan se huomenna syntyy?
Huomenna aamulla on sitten yliaikaiskontrolli. Mitä todennäköisimmin synnytys käynnistetään, en usko että jäädään enää odottelemaan. Itsellä on vähän ristiriitaiset tunteet, toisaalta on ihana että raskaus viimein päättyy ja pääsee näkemään pienen, jota on mahassa kasvattanut niin monta kuukautta, mutta toisaalta olisin niin kovasti toivonut sitä itsestään käynnistyvää synnytystä. Tuntuu niin kovin epäonnistuneelta, kun ei edes synnytystä saa itsekseen käyntiin! Vaikka eipä se äitiys kai siitä olekaan kiinni. Nyt on vaan niin herätellyt toiveita, kun on supistellut ja muutenkin tuntunut siltä, että se synnytys on ihan just käynnistymässä, mutta ei sitten kuitenkaan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan, ensimmäinen supistus tuntui kolme tuntia käynnistyslääkkeen saamisesta.
Oon yrittänyt pakkailla Sampolle tarvittavia kamoja, kun se menee hoitoon. Kurja kyllä jättää se, kun sillä menee tällä hetkellä neljää lääkettä korvatulehduksen takia... (Antibiootti, korvatipat, särkylääke ja maitohappobakteerit.) Koitin äiti kirjottaa sulle hyvät ohjeet! :D Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Sampokin pääsee kotiin nukkumaan illalla.
Vaan eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä yöllä pääsis synnyttämään! Niinhän ne vauvat tapaa syntyä, yöllä just ennen yliaikaiskontrollia. Hehheh.... (Ja tähän joku erittäin ärsyyntynyt hymiö.)
Oon yrittänyt pakkailla Sampolle tarvittavia kamoja, kun se menee hoitoon. Kurja kyllä jättää se, kun sillä menee tällä hetkellä neljää lääkettä korvatulehduksen takia... (Antibiootti, korvatipat, särkylääke ja maitohappobakteerit.) Koitin äiti kirjottaa sulle hyvät ohjeet! :D Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Sampokin pääsee kotiin nukkumaan illalla.
Vaan eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä yöllä pääsis synnyttämään! Niinhän ne vauvat tapaa syntyä, yöllä just ennen yliaikaiskontrollia. Hehheh.... (Ja tähän joku erittäin ärsyyntynyt hymiö.)
maanantai 12. joulukuuta 2011
41+3
Nyt alkaa olla jo sellanen lukema, jota en toivonut tällä kertaa kirjottavani. Vaan minkäpä sille mahtaa, ku on tämmönen pitkän kaavan kantaja.
Haluatteko listan, millä ei ainakaan saa synnytystä alkamaan? Ai ette? No kerron silti.
Haluatteko listan, millä ei ainakaan saa synnytystä alkamaan? Ai ette? No kerron silti.
- Vyöhyketerapia
- Kolme S:ää
- Reipas kävely
- Rauhallinen kävely
- Liukkaalla tiellä kävely vetävän ja nykivän koiran kans
- Taaperon kanniskelu
- Lumityöt
- Suunnitelmien tekeminen
- Elokuvissa käynti
- Herkuttelu
- Sohvalla makoilu ja muu rentoutuminen
- Ronski sisätutkimus lääkärin toimesta
perjantai 9. joulukuuta 2011
41+0
Tasan kaks vuotta sitten jännättiin, että käynnistetäänkö synnytys vai ei. Käynnistettiinhän se ja samana päivänä musta tuli äiti. Mun pienenpieni esikoisvauvani täyttää tänään jo 2 vuotta! <3 Tänään olis siis hyvä päivä pyöräyttää Sampolle pikkusisko tai -veli. :)
Supistuksia ei oo näkynyt sitten toissapäivän, jolloin supisteli parhaimmillaan neljän minuutin välein. Tai no yksittäisiä supistuksia toki, mutta ei mitään sarjoja. On tuo kohtu kyllä nyt jo herkempi supistamaan, kun aina yöllä kylkeä kääntäessä ja tuolista ylösnoustessa yms supistaa välillä kipeästikin, mutta ne jää aina yhteen tai kahteen.
Tänään meen vielä käymään neuvolassa äitipolin suosituksesta. Mullahan oli verenpaineet taivaissa siellä käydessä, niin haluavat kaiketi sen takia että käyn vielä tarkistuksessa. Kotona mitatessa paineet on ollut kyllä ihan normaalit, niin en osaa huolestua. Siellä oli ehkä jotain pientä jännityksen poikasta ilmassa... Pulssikin oli 112. :D Turvotusta on nyt tullut ihan hulluna, naamakin on turvonnut. :/ Käsiä ei kohta saa enää nyrkkiin ja tänään tuli vastaan se raja, jossa en enää tunge sormuksia sormeen. Yleensähän ne on siis niin löysät, että ne meinaa tippua kun vähän kättä heilauttaa. Jospa tää ennakois vähitellen sitä synnytystä. :)
Nyt se mun synttärisankariesikoinenkin suvaitsee herätä. Lahjansa raukka saa vasta illalla, kun iskäkin on paikalla. Jos olis heränny yhtä aikasin ku yleensä, niin ois saanut jo aamulla, mutta nukkui onnensa ohi. :) Jospa se oiskin sitten hyvällä tuulella, kun on kerrankin nukkunut näin pitkään!
Supistuksia ei oo näkynyt sitten toissapäivän, jolloin supisteli parhaimmillaan neljän minuutin välein. Tai no yksittäisiä supistuksia toki, mutta ei mitään sarjoja. On tuo kohtu kyllä nyt jo herkempi supistamaan, kun aina yöllä kylkeä kääntäessä ja tuolista ylösnoustessa yms supistaa välillä kipeästikin, mutta ne jää aina yhteen tai kahteen.
Tänään meen vielä käymään neuvolassa äitipolin suosituksesta. Mullahan oli verenpaineet taivaissa siellä käydessä, niin haluavat kaiketi sen takia että käyn vielä tarkistuksessa. Kotona mitatessa paineet on ollut kyllä ihan normaalit, niin en osaa huolestua. Siellä oli ehkä jotain pientä jännityksen poikasta ilmassa... Pulssikin oli 112. :D Turvotusta on nyt tullut ihan hulluna, naamakin on turvonnut. :/ Käsiä ei kohta saa enää nyrkkiin ja tänään tuli vastaan se raja, jossa en enää tunge sormuksia sormeen. Yleensähän ne on siis niin löysät, että ne meinaa tippua kun vähän kättä heilauttaa. Jospa tää ennakois vähitellen sitä synnytystä. :)
Nyt se mun synttärisankariesikoinenkin suvaitsee herätä. Lahjansa raukka saa vasta illalla, kun iskäkin on paikalla. Jos olis heränny yhtä aikasin ku yleensä, niin ois saanut jo aamulla, mutta nukkui onnensa ohi. :) Jospa se oiskin sitten hyvällä tuulella, kun on kerrankin nukkunut näin pitkään!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Äitipolilla käyty
Ei käynnistetty. :) Tai olis ne käynnistäny, jos oisin halunnu, mutta kun kaikki näytti olevan ok, niin en halunnu. Vettä oli sopivasti ja istukka toimi. Painoarvio oli tällä hetkellä 3,7-3,8kg. Lääkärin mukaan viikossa ehtii tulla lisää painoa 300g, joten viikon päästä kun käynnistetään, saankin synnyttää yli nelikiloista. :D Kohdunsuu oli nyt samassa tilassa ku Sampoa käynnistettäessä, kahdelle sormelle auki ja kanavaakin jäljellä kai melkeen pari senttiä. Lääkäri teki sellasen astetta ronskimman sisätutkimuksen siinä toivossa, että synnytys sais siitä vähän vauhtia. (Epäilen suuresti!)
Mutta että sellaset kuulumiset.
Mutta että sellaset kuulumiset.
Tänään äitipolille!
Puolenpäivän aikaan pitäis päästä kuulemaan, mitä mahaan kuuluu. Toivottavasti Sisu on maltillisen kokoinen, ettei tarvi jäädä tänään käynnistelemään. Uskoisin kyllä, että kotiin vielä tullaan. :) Elättelen edelleen toiveita itsekseen käynnistyvästä synnytyksestä, vaikka kaipa se päivä päivältä on epätodennäköisempi. Nyt ei ole supistellutkaan sen jälkeen ku viimeksi kirjotin. :/
No, tänään ainakin kuulee, onko siellä kohdunsuulla tapahtunut mitään. Jos musta ei kuulu iltaan mennessä mitään, niin oon varmaankin jäänyt käynnistykseen, mutta todennäkösesti tuun raportoimaan kuulumiset iltapäivällä.
No, tänään ainakin kuulee, onko siellä kohdunsuulla tapahtunut mitään. Jos musta ei kuulu iltaan mennessä mitään, niin oon varmaankin jäänyt käynnistykseen, mutta todennäkösesti tuun raportoimaan kuulumiset iltapäivällä.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Vielä täällä! Rv 40+3
Ei oo edelleenkään päästy synnyttämään. Muutamana yönä on kyllä supistellut, viime yönäkin kaks tuntia ihan oikeasti kipeitä supistuksia, mutta kovin epäsäännöllisiä. Ja niinhän ne loppui aamulla. Elättelen kuitenkin toiveita, että ne jotain olis tehnyt ja että pian päästäis ihan tositoimiin. :) (Siis ihan varmasti käynnistetään reilun viikon päästä. :D)
Viikonloppuna mulla oli joku ihme hormonipuuska, sain tehtyä vaikka mitä hommia. Ompelin ja järjestelin ja siivosin. Toissapäivänä tein joulukortitkin! :D Ehkä se on jotain alkukantaista pesänrakennusviettiä, joka mulla tosin nyt kanavoituu noihin tekemättömiin jouluhommiin. Tänään on tarkoitus tehdä piparitaikina, että päästään Sampon kans huomenna leipomaan. Jospa sitä vielä ne ehtis ennen synnytystä. :) Jouluompeluksia on kans vielä tekemättä, mutta kankaatkin on vasta matkalla. Ja uskon kyllä, että ehdin ne tekemään sitten kun Sisu on syntynyt. Onhan mulla täällä mies apuna! (Siis lastenhoitoapuna, ei ompelu-.)
Viikonloppuna mulla oli joku ihme hormonipuuska, sain tehtyä vaikka mitä hommia. Ompelin ja järjestelin ja siivosin. Toissapäivänä tein joulukortitkin! :D Ehkä se on jotain alkukantaista pesänrakennusviettiä, joka mulla tosin nyt kanavoituu noihin tekemättömiin jouluhommiin. Tänään on tarkoitus tehdä piparitaikina, että päästään Sampon kans huomenna leipomaan. Jospa sitä vielä ne ehtis ennen synnytystä. :) Jouluompeluksia on kans vielä tekemättä, mutta kankaatkin on vasta matkalla. Ja uskon kyllä, että ehdin ne tekemään sitten kun Sisu on syntynyt. Onhan mulla täällä mies apuna! (Siis lastenhoitoapuna, ei ompelu-.)
perjantai 2. joulukuuta 2011
40+0 (mahakuva lisätty klo 16.15)
Täällä edelleen. :) Muut kanssaodottajat alkaa jo jakaantua, mutta minä vielä haudon... Pingu ja Sandyhan on siis jo poikasensa saaneet, suuret onnittelut siis heille! :)
Eilen kävin pistäytymässä viimestä kertaa neuvolassa mahan kans. Seuraava kerta on sitten vasta kun vaavi on syntynyt. Terveydenhoitaja laittoi lähetteen äitipolille, ajan pitäis tulla ens viikon alussa.
Rv 39+6
Paino +100g/vko
Turvotus ++
RR 133/81
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Syke 135
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki ihan hyvin siis mahassa. Hiljainen tuo tahtoo olla välillä, saa ihan miettiä, onko se liikkunut koko päivänä. Eilenkin oltiin koko päivä mun vanhempien luona eikä siellä tullut ajateltua noita liikkeitä, niin piti illalla kuulostella tosissaan, että tulee ne vaadittavat kymmenen liikettä tuntiin. Yöllä sitten vaihdeltiin taas asentoa mahassa ja aamullakin se melskas kiitettävästi. Sillä taitaa olla jalat mun selkää vasten enimmäkseen, niin ei ne jalkojen liikkeet niin tunnu. Yöllä heräsin muuten muutaman kerran supistukseen, erikoista! En oo aiemmin ainakaan huomannut, että ois yöllä supistellut. Kivuttomiahan nuokin oli, mutta aiemmin niitä on tullut lähinnä kävellessä tai muuten pystyssä ollessa. Jospa siellä vähitellen tapahtuis jotain. :) Toivoa ainakin sopii!
Me ollaan Sampon kans molemmat flunssassa ja Sampolla on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Kurjaan aikaan sattui, mutta eiköhän me tästä selvitä. Sampo ainakin tuntuu olevan jo ihan suht hyvässä kunnossa.
Vielä loppuun lasketun ajan mahakuva:
Eilen kävin pistäytymässä viimestä kertaa neuvolassa mahan kans. Seuraava kerta on sitten vasta kun vaavi on syntynyt. Terveydenhoitaja laittoi lähetteen äitipolille, ajan pitäis tulla ens viikon alussa.
Rv 39+6
Paino +100g/vko
Turvotus ++
RR 133/81
Pissa puhdas
SF-mitta 35
Syke 135
Liikkeet ++
Raivotarjonta
Kaikki ihan hyvin siis mahassa. Hiljainen tuo tahtoo olla välillä, saa ihan miettiä, onko se liikkunut koko päivänä. Eilenkin oltiin koko päivä mun vanhempien luona eikä siellä tullut ajateltua noita liikkeitä, niin piti illalla kuulostella tosissaan, että tulee ne vaadittavat kymmenen liikettä tuntiin. Yöllä sitten vaihdeltiin taas asentoa mahassa ja aamullakin se melskas kiitettävästi. Sillä taitaa olla jalat mun selkää vasten enimmäkseen, niin ei ne jalkojen liikkeet niin tunnu. Yöllä heräsin muuten muutaman kerran supistukseen, erikoista! En oo aiemmin ainakaan huomannut, että ois yöllä supistellut. Kivuttomiahan nuokin oli, mutta aiemmin niitä on tullut lähinnä kävellessä tai muuten pystyssä ollessa. Jospa siellä vähitellen tapahtuis jotain. :) Toivoa ainakin sopii!
Me ollaan Sampon kans molemmat flunssassa ja Sampolla on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Kurjaan aikaan sattui, mutta eiköhän me tästä selvitä. Sampo ainakin tuntuu olevan jo ihan suht hyvässä kunnossa.
Vielä loppuun lasketun ajan mahakuva:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)