Synnytys

Osaiskohan sitä kirjoittaa jotain synnytyksestä? Siitä on nyt nelisen vuorokautta aikaa...

Keskiviikkona 14.12 (rv 41+5) käytiin tosiaan siellä yliaikaiskontrollissa ja lääkäri pyöritteli taas kohdunsuuta ja irrotteli kalvoja, jos sillä sais synnytyksen käynnistymään. Iltapäivästä alkoikin tuntua kipeähköjä supistuksia, jopa niin paljon, että viriteltiin TENS-laite paikoilleen. Vähitellen ne supistukset kuitenkin laantui ja iltaa kohti loppui kokonaan. Ihan muutamia supistuksia tuli illalla. Siinäpä se, ei käynnistynyt silläkään pyörittelyllä! Yöllä supisteli harvakseltaan, just sillain mukavasti ettei saanut nukuttua kunnolla. Kipeitä ne ei olleet, kiristeli vaan epämukavasti. Aamuviideltä tuli ensimmäinen oikeasti kipeä supistus, niin että siihen piti oikein keskittyä. Seuraava tuli kymmenen minuutin päästä ja sitä seuraava kahdeksan ja sitten neljän ja sittenpä ne tulikin kahden-kolmen minuutin välein. Aika pian otin TENSin avuksi, kun supistukset tuntui olevan ihan varmasti niitä oikeita. Istuskelin jumppapallolla ja konsultoin kätilöystävää Facebookissa (kiitos Riikka! :D) että millon pitää lähteä sairaalaan. Kuuden aikaan herätin Villen ja joskus ennen seitsemää lähdettiin ajelemaan. Autossa supistukset tietty hiipui vähän, tulivat enää neljän minuutin välein. Sairaalaan tullessa ei kohdunsuulla ollut tapahtunut juuri mitään edellispäivään verrattuna, mutta jäin kuitenkin synnyttämään. Mentiin salin puolelle ja kätilö kävi juttelemassa mun toiveista synnytyksen suhteen. En osannut mitään kummempia toivoa, kuin että ilokaasua voisin kokeilla tälläkin kertaa, jos pelkkä TENS ei riitä. Ponnistusasennoista kätilö kyseli, että onko toiveita, mutta en osannut vielä sanoa mitään ja sovittiin, että jutellaan niistä sitten vielä myöhemmin.

Vähitellen supistukset tuli taas kahden minuutin välein, TENSin ja rauhallisen hengittelyn kans selvisin kuitenkin ihan hyvin. Jossain vaiheessa tuntui, että pitää päästä lepäämään hetkeksi ja meninkin sängylle makoilemaan, kohdunsuu auki 6cm. Vähitellen kivut koveni kuitenkin sen verran, että makoileminen ei tuntunut enää hyvältä. Siirryin keinutuoliin ja sain TENSin kaveriksi ilokaasun. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli auki 7cm, parissa tunnissa ei siis paljon mitään edistystä! (Paitsi vauva oli tullut paljon alemmas, kun se aiemmin lillui vielä varsin ylhäällä.) Kätilö kysyi, haluanko että kalvot puhkaistaan, silloin olis varmasti tullut edistystä ripeästi. En kuitenkaan halunnut, ja kätilö sanoikin että olis itse tehnyt saman päätöksen. :) Reilun tunnin päästä tuntui tosi kovaa kipua tai ponnistamisen tarvetta, en oikein itsekään tiennyt mitä. Mies soitti kätilön paikalle ja nousin sängylle tutkimista varten. Heti sängylle päästyä tuli supistus, meni vedet ja lapsi melkein siinä mukana. :D Ei auttanut kuin ponnistaa, en olis voinut pidätelläkään. Ei sitten ehditty puhua niistä ponnistusasennoistakaan... Poika syntyi klo 12.21, 7 tunnin ja 19 minuutin avautumisvaiheen ja 2 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Sain pojan heti rinnalle ja ihmeteltiin siinä sitten toisiamme jonkun aikaa. Istukka syntyi tällä kertaa helposti, mutta vuotoa oli nytkin niin paljon, että sitä piti enemmän seurailla. Vuoto kuitenkin asettui oksitosiinitipalla ja imetyksellä. Poika imikin tehokkaasti molemmat rinnat, ja on siitä asti halunnut asua tissillä...Mulle ei tullut tällä kertaa tikin tikkiä, mahtavaa! Taisin saada niitä tarpeeksi yhden ihmisen synnytysten edestä viime kerralla. (Vertailun vuoksi Sampon synnytyksestä täällä.)

Osastolla oltiin sunnuntai-iltapäivään. Pojalta seurattiin sokereita mun raskausdiabeteksen takia. Pari arvoa oli matalahkoja ja sen takia sai jonkun verran lisämaitoa. Kotona ei kuitenkaan ole tarvinnut enää lisämaitoja, kun maitoa kyllä tulee riittävästi. Tälleen toisella kerralla osastolla sai olla aika rauhassa, ei paljoa neuvottu eikä hötkyilty. Sopii mulle, tuntui tulevan vielä jostain takaraivosta nuo vauvanhoitohommat. Kyllähän tuo oma nelikiloinen näytti sellasten alle kolmikiloisten rinnalla ihan jättiläiseltä, ja muutenkin helppohoitoisemmalta. Että ihan kiva, ettei oo kovin pieni. Oma vointi oli ekana iltana vielä vähän pöhkö, kun verta menetin kuitenkin vähän normaalia enemmän. Hb oli kuitenkin seuraavana päivänä 108, eli ei kovin huono. Vointi kohenikin nopeasti ja lauantaina olo oli jo ihan niinku ei olis koskaan ollutkaan raskaana ja synnyttänyt. Ainoa, mistä tietää synnyttäneensä, on jälkivuoto, joka sekin on jo aivan minimaalista. Oon kyllä superonnellinen tästä olotilasta. Tiedän, mitä se toinenkin ääripää on...

Eilen tosiaan tultiin kotiin. Sampokin on ottanut vauvan mukavasti vastaan. Käy silittämässä päätä ja katsomassa, kun vauva syö. Se ei varmaan oo vielä hoksannut, että vauva jää tänne pitemmäksikin aikaa... Sisu on kyllä jatkanut mahan ulkopuolella mahansisäistä elämäänsä, siis nukkuu päivät ja kukkuu yöt. Tai ainakin nyt kaks yötä on herännyt kahden maissa katselemaan ympärilleen ja vaatimaan tissiä suuhunsa. (Siis ei syödäkseen, vaan ihan huvikseen vaan.) Viime yönä nousin kolmen aikaan olohuoneeseen pojan kans ja pääsin takas nukkumaan puoli viiden aikaan. Sampo heräs joskus kuuden aikaan, mutta onneks mun ei tarvinnut nousta! Nukuttiinkin sitten vaavin kans yli kahdeksaan. Tämä päivä on mennyt sitten itkeskellessä mahavaivoja. Ei vissiin sais äiti syödä joulusuklaita. Ja niitä niin säästeltiin tälle jouluviikolle! Olis pitänyt muistaa Sampon vauva-ajalta, että pikkuvauvan maha ei välttämättä kestä suklaata. No, täytyy syödä muita herkkuja ja säästää nuo suklaat vielä jonnekin tulevaisuuteen. Ehkä kestän tämän takaiskun.

Täytyy vielä loppuun mainita, että se mun uni tummatukkaisesta tytöstä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa! Tällä tyypillä on aivan täysin vaalea tukka, siis melkeen valkonen. :D

Ei vielä tänään!

Mahassa oli kaikki hyvin, vettä edelleen reilusti, napavirtaukset hyvät ja sykkeet mainiot. Lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistämiselle ei ole mitään varsinaista syytä, mutta olis käynnistetty jos olisin halunnut. Kokoa ei tällä kertaa sen kummemmin katsottu, kun viime viikolla mittailtiin, mutta kuulemma ei koon takia kannata tänään käynnistää, kun ei se parissa päivässä kasva niin merkittävästi. Kohdunsuu oli neljä (!) senttiä auki ja kanavaa vielä jäljellä, mutta kuulemma tosi pehmeä. Perjantaina käynnistetään kalvojen puhkaisulla, jos ei sitä ennen synny itsekseen. Katsotaan nyt sitten. :) Tänä aamuna supisteli kipeästi tunnin verran, mutta ne taas hiipui kun nousin ylös. Yksittäisiä kipeitä supistuksia on tullut päivän mittaan, toivottavasti tuo nyt tajuais syntyä viimestään perjantaina aamuyöstä! :)

Jokohan se huomenna syntyy?

Huomenna aamulla on sitten yliaikaiskontrolli. Mitä todennäköisimmin synnytys käynnistetään, en usko että jäädään enää odottelemaan. Itsellä on vähän ristiriitaiset tunteet, toisaalta on ihana että raskaus viimein päättyy ja pääsee näkemään pienen, jota on mahassa kasvattanut niin monta kuukautta, mutta toisaalta olisin niin kovasti toivonut sitä itsestään käynnistyvää synnytystä. Tuntuu niin kovin epäonnistuneelta, kun ei edes synnytystä saa itsekseen käyntiin! Vaikka eipä se äitiys kai siitä olekaan kiinni. Nyt on vaan niin herätellyt toiveita, kun on supistellut ja muutenkin tuntunut siltä, että se synnytys on ihan just käynnistymässä, mutta ei sitten kuitenkaan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan, ensimmäinen supistus tuntui kolme tuntia käynnistyslääkkeen saamisesta.

Oon yrittänyt pakkailla Sampolle tarvittavia kamoja, kun se menee hoitoon. Kurja kyllä jättää se, kun sillä menee tällä hetkellä neljää lääkettä korvatulehduksen takia... (Antibiootti, korvatipat, särkylääke ja maitohappobakteerit.) Koitin äiti kirjottaa sulle hyvät ohjeet! :D Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Sampokin pääsee kotiin nukkumaan illalla.

Vaan eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä yöllä pääsis synnyttämään! Niinhän ne vauvat tapaa syntyä, yöllä just ennen yliaikaiskontrollia. Hehheh.... (Ja tähän joku erittäin ärsyyntynyt hymiö.)

41+3

Nyt alkaa olla jo sellanen lukema, jota en toivonut tällä kertaa kirjottavani. Vaan minkäpä sille mahtaa, ku on tämmönen pitkän kaavan kantaja.

Haluatteko listan, millä ei ainakaan saa synnytystä alkamaan? Ai ette? No kerron silti.

• Vyöhyketerapia
• Kolme S:ää
• Reipas kävely
• Rauhallinen kävely
• Liukkaalla tiellä kävely vetävän ja nykivän koiran kans
• Taaperon kanniskelu
• Lumityöt
• Suunnitelmien tekeminen
• Elokuvissa käynti
• Herkuttelu
• Sohvalla makoilu ja muu rentoutuminen
• Ronski sisätutkimus lääkärin toimesta

No millä tämän synnytyksen sitten saa alkamaan? Toivottavasti käynnistämällä keskiviikkona.

41+0

Tasan kaks vuotta sitten jännättiin, että käynnistetäänkö synnytys vai ei. Käynnistettiinhän se ja samana päivänä musta tuli äiti. Mun pienenpieni esikoisvauvani täyttää tänään jo 2 vuotta! <3 Tänään olis siis hyvä päivä pyöräyttää Sampolle pikkusisko tai -veli. :)

Supistuksia ei oo näkynyt sitten toissapäivän, jolloin supisteli parhaimmillaan neljän minuutin välein. Tai no yksittäisiä supistuksia toki, mutta ei mitään sarjoja. On tuo kohtu kyllä nyt jo herkempi supistamaan, kun aina yöllä kylkeä kääntäessä ja tuolista ylösnoustessa yms supistaa välillä kipeästikin, mutta ne jää aina yhteen tai kahteen.

Tänään meen vielä käymään neuvolassa äitipolin suosituksesta. Mullahan oli verenpaineet taivaissa siellä käydessä, niin haluavat kaiketi sen takia että käyn vielä tarkistuksessa. Kotona mitatessa paineet on ollut kyllä ihan normaalit, niin en osaa huolestua. Siellä oli ehkä jotain pientä jännityksen poikasta ilmassa... Pulssikin oli 112. :D Turvotusta on nyt tullut ihan hulluna, naamakin on turvonnut. :/ Käsiä ei kohta saa enää nyrkkiin ja tänään tuli vastaan se raja, jossa en enää tunge sormuksia sormeen. Yleensähän ne on siis niin löysät, että ne meinaa tippua kun vähän kättä heilauttaa. Jospa tää ennakois vähitellen sitä synnytystä. :)

Nyt se mun synttärisankariesikoinenkin suvaitsee herätä. Lahjansa raukka saa vasta illalla, kun iskäkin on paikalla. Jos olis heränny yhtä aikasin ku yleensä, niin ois saanut jo aamulla, mutta nukkui onnensa ohi. :) Jospa se oiskin sitten hyvällä tuulella, kun on kerrankin nukkunut näin pitkään!

Äitipolilla käyty

Ei käynnistetty. :) Tai olis ne käynnistäny, jos oisin halunnu, mutta kun kaikki näytti olevan ok, niin en halunnu. Vettä oli sopivasti ja istukka toimi. Painoarvio oli tällä hetkellä 3,7-3,8kg. Lääkärin mukaan viikossa ehtii tulla lisää painoa 300g, joten viikon päästä kun käynnistetään, saankin synnyttää yli nelikiloista. :D Kohdunsuu oli nyt samassa tilassa ku Sampoa käynnistettäessä, kahdelle sormelle auki ja kanavaakin jäljellä kai melkeen pari senttiä. Lääkäri teki sellasen astetta ronskimman sisätutkimuksen siinä toivossa, että synnytys sais siitä vähän vauhtia. (Epäilen suuresti!)

Mutta että sellaset kuulumiset.

Tänään äitipolille!

Puolenpäivän aikaan pitäis päästä kuulemaan, mitä mahaan kuuluu. Toivottavasti Sisu on maltillisen kokoinen, ettei tarvi jäädä tänään käynnistelemään. Uskoisin kyllä, että kotiin vielä tullaan. :) Elättelen edelleen toiveita itsekseen käynnistyvästä synnytyksestä, vaikka kaipa se päivä päivältä on epätodennäköisempi. Nyt ei ole supistellutkaan sen jälkeen ku viimeksi kirjotin. :/

No, tänään ainakin kuulee, onko siellä kohdunsuulla tapahtunut mitään. Jos musta ei kuulu iltaan mennessä mitään, niin oon varmaankin jäänyt käynnistykseen, mutta todennäkösesti tuun raportoimaan kuulumiset iltapäivällä.

Vielä täällä! Rv 40+3

Ei oo edelleenkään päästy synnyttämään. Muutamana yönä on kyllä supistellut, viime yönäkin kaks tuntia ihan oikeasti kipeitä supistuksia, mutta kovin epäsäännöllisiä. Ja niinhän ne loppui aamulla. Elättelen kuitenkin toiveita, että ne jotain olis tehnyt ja että pian päästäis ihan tositoimiin. :) (Siis ihan varmasti käynnistetään reilun viikon päästä. :D)

Viikonloppuna mulla oli joku ihme hormonipuuska, sain tehtyä vaikka mitä hommia. Ompelin ja järjestelin ja siivosin. Toissapäivänä tein joulukortitkin! :D Ehkä se on jotain alkukantaista pesänrakennusviettiä, joka mulla tosin nyt kanavoituu noihin tekemättömiin jouluhommiin. Tänään on tarkoitus tehdä piparitaikina, että päästään Sampon kans huomenna leipomaan. Jospa sitä vielä ne ehtis ennen synnytystä. :) Jouluompeluksia on kans vielä tekemättä, mutta kankaatkin on vasta matkalla. Ja uskon kyllä, että ehdin ne tekemään sitten kun Sisu on syntynyt. Onhan mulla täällä mies apuna! (Siis lastenhoitoapuna, ei ompelu-.)

Ei kummempaa raportoitavaa

Edelleen yhdessä koossa, kuten arvata saattoikin. :) Lapsi odottelee varmaan, että saan tehtyä joulukortit ja -lahjat valmiiksi ennen ku putkahtaa maailmaan. Ja minä ku oon aatellut, että hoidan ne hommat sitten ilman mahaa...

Melkein mua jänskättää, että miten se synnytys alkaa. Käynnistys ei jännitä yhtään, jos sinne joudutaan, mutta mikäli tämä suvaitsee tulla itsekseen ulos, niin mulla ei oo mitään käsitystä, missä vaiheessa pitäis lähteä sairaalaan. Tai soittaa lapsenvahtia. :D Tänään olin jo tuntevinani pari ihan oikeaa supistusta, mutta en sitten tiiä, kun se jäi siihen muutamaan. Jospa se kuitenkin tarkottais sitä, ettei tarvis enää viikkoa kauempaa odotella! :) Ylihuomenna on viimeinen neuvola-aika, sitten lähtee lähete äitipolille. Saapa nähdä mitä siellä meinataan, käynnistetäänkö vai odotellaanko vielä. (Toivottavasti kaikki on ok ja odotellaan, ellei oo poksahdettu.)

Täytynee vielä loppuun mainita, että nyt meillä alkais olla valmistakin vauvan tulla. Viime viikolla järjestin makuuhuoneen uusiksi, on sängyt ja hoitopöydät paikoillaan. Vaipatkin on melkein kaikki jo pestynä ja villahousut on lanoliinitettu. Voiskin käydä heittämässä ne loput vaipat koneeseen, niin ois sekin sitten tehty.

Huti tuli!

Ei ihan osunu oma veikkaus nyt oikeaksi! :D Yhdessä kasassa siis edelleen. Viikon päästä olis seuraava täysosumamahdollisuus. Tähdätään nyt sitten siihen.

Ei kai tänne ihmeempiä edes kuulu. Odotellaan, odotellaan. Vointi on edelleen ihan hyvä, ei suurempia vaivoja, onneksi. Eilen illalla kävin reippaalla puolen tunnin lenkillä Hukan kans, olis mennyt pitempikin, mutta ku oli niin kylmä tuuli! Kun ei oikeen oo vaatteita... Ei mulla kyllä taida olla vaatteita sittenkään, kun tää viimein syntyy. :D Ensimmäisenä pitää kai lähteä vaateostoksille. Kiinnostaa ihan älyttömästi lähteä vastasyntyneen kans jouluruuhkaan! Nyt on ilmeisesti odotettavissa RS-virusepidemiakin, niin ei silläkään huvittais. Tai no joka vuosi kai tuo sama epidemia tulee? Ainakin sillon kun Sampo oli pikkuvauva, niin tuosta puhuttiin. Vaikka jäihän se toki vähän sikainfluenssan varjoon. :D

Nyt kun tuo mun veikkaama päivämäärä meni ohi, niin oikeasti odottelen tätä syntyväksi vasta reilusti joulukuun puolella. En oikein jaksa uskoa, että tää tulis itekseen ennen aikojaan.

Mutta nyt on mentävä taas Sampon kans hommiin!

37+0!

Tänään ois hyvä päivä Sisun syntyä. On täysaikainen ja päivämääräkin niin suunnattoman hieno! Harmi vaan, ku mulla on ihan muita suunnitelmia ku lähteä pusertamaan vauvaa ulos. :D Meillä on tänään vapaailta miehen kans. Sampo ja Hukka lähtee yökylään ja me mennään ulos syömään ja elokuviin. Huomenna sitten jouluostoksille kahdestaan. Sampon kans ne on aika tuskasia, kun ei se enää viihdy niin hyvin kaupoissa kuin ennen. Ja kun pitää sitten miettiä sen syömisten ja päiväunien mukaan koko päiväohjelma.

En oo tainnut muistaa kirjottaakaan, kun mulla on ollut diabeteshoitajan kans puhe, että jos mun paastoarvot pysyttelee rajan tuntumassa tai ylittyy, niin se laittaa mulle lähetteen äitipolille jo ENNEN laskettua aikaa. :O No, oon nyt mittaillut tehostetusti niitä paastoja ja ne on ollut sellasta 5.4-5.5, kun raja on se 5.5. Täytynee soitella alkuviikosta sille hoitajalle ja kysyä, että mitä tehdään. Noille paastoille en oikein osaa tehdä mitään, ne nousee jos nousee. Aterianjälkeisiä ois paljon helpompi fiksailla, kun niihin nuo syömiset vaikuttaa paljon enemmän. Tuntuu, että paastoarvo on aina parempi, jos on illalla syönyt tosi epäterveellisesti, mutta kun ei sitäkään viitsis aina harrastaa.

Laitoin muuten eilen sähköpostia yhdelle vyöhyketerapeutille, joka harrastaa "kehon valmistamista synnytykseen", mutta se ei kuulemma voi auttaa mua kun mulla on raskausdiabetes. :/ Hoitaa kuulemma vain riskittömiä raskauksia. Antoi se kuitenkin puhelinnumeron jollekin toiselle vyöhyketerapeutti/homeopaatille, jolta vois kysellä sen hoitotavoista. Soitin sille just ja meen sinne nyt sitten ens viikolla kokeilemaan, josko se sais jotain aikaseksi. Kallista lystiä, mutta olkoon... Niinku kuuluu, niin oon aika epätoivonen ja yritän kaikkeni, että tää lähtis syntymään ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vaikkakin ei se enää tässä vaiheessa raskautta tunnu niin kamalalta ajatukselta kuin aiemmin, kun olo alkaa olla jo hivenen kärsimätön. Ei kuitenkaan läheskään yhtä kärsimätön ku Sampoa oottaessa! Nyt on mukana aimo annos kauhua, että miten ihmeessä pärjään kahden lapsen kans... Yhdenkin kans tuntuu välillä olevan pulassa. Varsinkin kun se on tuollanen uhmainen kakara välillä. (Joo, meillä on ollut muutama huono päivä...) Mutta joo, yritetään nyt kuitenkin vältellä sitä käynnistystä.

On vähän erilaista kyllä tämä toisen odottaminen. Sampoa odottaessa pinnasänky oli koottuna monta kuukautta ennen laskettua aikaa, nyt se on edelleen meidän sängyn alla paloissa... Ei oo kyllä aikomustakaan sitä koota ennen ku vasta ihan viime hetkillä. Samoin hoitopöytä on vielä palasina, turvakaukaloa ei oo sovitettu auton takapenkille, vaipat on käymättä läpi... Eilen sentään ostin Huuto.netistä muutaman pienen vaipan lisää meidän vaippavalikoimaan. Synnytyskassi on ommeltu ja pakattu ja vauvalle on kotiutumisvaatteet valittu. Tuttia vielä mietin, että pitäiskö ottaa mukaan. Saako sairaalasta vauvalle tutin, jos sellasta tarvii?? Mulla ei oo mitään käsitystä. Kotimatkalle varmaan ainakin vois olla hyvä ottaa tutti, jos sattuu että tulee rääkyvä lapsi. Vaikka kaipa se nukahtaa kaukaloon, jos yhtään on isoveljeensä tullu. Mutta tämän ipanan aion joka tapauksessa opettaa tutille melko pian, ettei mee yhtä hankalaksi kuin Sampon kans. Sehän suostui tutille vasta reilu kolmikuisena, ja kylläpä muuten elämä helpottui! Ei tarvinnut koko ajan olla tissi suussa. Eikä tarvi ainakaan nyt pelätä sitä tutista vierottamista, Sampolla se onnistui ihan äärettömän helposti. 

Neuvola rv 36+4

Nyt on taas neuvoloitu. Tästä lähtien käynnit onkin sitten kerran viikkoon... Aikoja varattiin laskettuun aikaan asti, mutta uhkailin kyllä, että sille viimeselle käynnille en varmaan tuu. :D (No ihan varmaan meen ja vielä varataan seuraavakin aika...) Mutta aika surkeeta! Oulussa ei uudelleensynnyttäjille tarjota loppuraskauden lääkärikäyntiä ollenkaan. :/ Ihan tyhmää. Olis ollu aika mielenkiintosta tietää, että mikä tuolla alakerrassa on tilanne. Ei ihan raaskis uteliaisuuden takia lähteä yksityiselle lääkäriasemalle.

Rv 36+4
Paino +368g/vko (Yht. 11,1kg)
RR 132/84
Pissa puhdas
Hb 116
SF-mitta 33,5
Sikiön syke 132
Liikkeet ++
Raivotarjonta

Verenpaine on vähän korkea, kun Sampon mielestä äitiin ei saa koskea - se istui mun sylissä ja karjui kurkku suorana. Onneksi siskokulta tuli neuvolaan odottamaan, että lähdetään kaupungille siitä yhdessä, niin sain Sampon lykättyä sinne odotushuoneeseen leikkimään. Sydänäänten kuuntelusta ei nimittäin olis tullut mitään. Ens viikolla vien Sampon hoitoon, sitä seuraavalla se on pakko ottaa mukaan, kun sillä on samalla kertaa 2-vuotisneuvola. (Siis mitä?!? Ei mun pikkuvauva voi olla vielä kahta vuotta!!)

Meillä oli terveydenhoitajan kans puhetta Sampon synnytyksestä sen verran, että se todettiin aika nopeaksi (reilu 6h) ja että jos tää päättää syntyä ihan itekseen, niin sairaalaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin. Just luin viikonloppuna jostain keskustelupalstalta, kun jollain oli eka käynnistetty ja kestänyt kuutisen tuntia, toinen synnytys oli käynnistynyt itsekseen ja kestänyt jotain pari tuntia ja seuraava sitten alle tunnin. :O Toivottavasti mulla ei ihan NOIN nopeasti mene. Mullahan menee pari tuntia jo siihen, että osaan laittaa ne TENS-laitteen lätkät paikalleen. :D

Ajatukset pyörii kyllä nykyään melkeen pelkästään synnytyksen ympärillä. Tosi kiva, kun tässä kuitenkin on vielä parhaimmillaan reilu viis viikkoa odotusta jäljellä. (Tai ehkä reilu kolme, jos ne haluaa käynnistellä aiemmin.) Yritän kyllä kaikkeni, että tää tulis itsekseen ilman käynnistystä. Se kokoarvion tehnyt lääkäri sanoi, että sillä oli käynyt joku asiakas, jonka kolme ystävää oli saanut synnytyksen käynnistymään akupunktiolla. Se sanoikin, että kannattaa varmaan kokeilla, niin ei tarvis välttämättä lääkkeellistä käynnistystä. Nettikeskustelujen perusteella tuota akupunktiokäynnistelyä tosin tehdään vasta lasketun ajan jälkeen. Täytynee kuitenkin kysellä tarkemmin sieltä mihin sitten meneekään.

Arvaa Sisun syntymäpäivä!

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan, joten on hyvä aika alotella arvausleikkiä. Kisaan pääsee mukaan jättämällä tämän kirjoituksen loppuun kommentin, jossa kertoo oman arvauksensa syntymäpäivästä, kellonajasta, sukupuolesta ja painosta. Kisan ratkaisee tosin se, kuka pääsee lähimmäs oikeaa syntymäaikaa, sukupuoli- ja painoarvaukset on siis ihan vaan mun huviksi. :D Arvauksia voi jättää rv 38+0 asti, 18.11. on siis viimeinen veikkauspäivä.

Annan teille vähän helpostusta arvailuun. Laskettu aika on 2.12, mutta Sampokin meni melkeen kaks viikkoa yli ja syntyi vasta käynnistämällä. Sampo oli syntyessään 49cm ja 3920g. Ja sukupuolesta sitten, ainakin tämmösiä uskomuksia löytyy:

• Jos maha on korkealla, vauva on tyttö, jos matalalla, niin poika. Mulla on tällä kertaa ollut matalammalla ku Samposta, silti ehkä aika korkealla, mutta mahakuvista voitte päätellä ihan itse. (Samposta oli tosi ylhäällä joten se onkin varmaan tyttö??).
• Jos vauvan syke on yli 140, tulee tyttö, jos alle, tulee poika. Nyt on selkeät poikasykkeet, enimmäkseen on ollut siinä 130-135 syke. (Sampolla oli aina yli 140! :D)
• Makeanhimo tarkottaa tyttöä, suolaisenhimo poikaa. Arvatkaa vaan, mitä mun tekee mieli eniten. :D No makeaa, ja niin teki Sampoakin odottaessa.
• Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika. Tämä onkin ensimmäinen, joka piti paikkansa Sampon kohdalla! Nytkin siis mun ikä on parillinen luku ja vuosi pariton, joten poikaa pukkaa.
• Tyttö vie äidiltä kauneuden. No jaa, ei mulla kyllä iho oo kukkinut normaalia enempää, joten poikaa veikkaa kai tämäkin uskomus.
• Klassisin uskomus lienee pahoinvointi. Samposta mulla ei ollut juuri mitään, eikä kyllä tästäkään kuvotusta enempää, joten poikaa lupailee sekin. 
• Tytöstä maha leviää sivulle, poikamaha ei näy takaapäin. Mulla maha ei kyllä oo levinny minnekään, siis poika.
• Karvotus lisääntyy, tulee poika. Mulla on pysynyt ennallaan, joten tyttö.
• Vauva hikkailee usein, tulee tyttö. Tällä on kyllä hikka aika usein, siis tyttö.

Pojalle 5/9, tytölle 4/9. Oma tuntemus vaihtelee, välillä luulen odottavani tyttöä ja välillä poikaa. En oo vielä osannut päättää. :D Jos unista voi jotain päätellä, niin meille tulee tummaihoinen ja kikkaratukkainen tyttö helpon synnytyksen (PLOP!) päätteeksi.

Sitten vain arvailemaan! Voittaja saa maineen ja kunnian lisäksi jotain pientä palkintoakin, kunhan vain päätän mitä. :)

Sairaalakassin pakkausta?

Jahas, kaipa se täytyy itsekin alkaa miettiä vähitellen, mitä sinne sairaalakassiin tunkasee, kun Sandykin oli sellasta tehnyt. Eipä sillä, että tässä mitään kiirettä vielä olis... Eiköhän sitä aikaa oo vielä sellanen 7 viikkoa ennenku sairaalaan tarvii lähteä. :D Onpahan sitten valmiina. Tai no, jos nyt sen listan ainakin tekis.

Mukaan lähtee siis:

• Kamera ja varapattereita
• Kännykkä latureineen
• Hygieniajutut (sis. shampoo, suihkusaippua, deodorantti, hammasharja ja -tahna)
• Hiusvehkeet riippuen siitä, minkälainen on mun hiusmuoti kyseisellä hetkellä
• Omat sisäkengät
• Omia sukkia
• Imetysliivit
• Liivinsuojia
• Mp3-soitin
• Korvatulppia
• Lukemista?

Siinäpä se, kai. Noilla kyllä pärjää. Lisäksi napataan mukaan jotain pientä evästä (miehelle). Juomapuoli ainakin oli ihan hyvin hoidossa sairaalan puolelta viimeksi. Ja onhan siinä lähellä se kahvilakin, jos sattuu virka-aikaan synnytyttämään. Kaukaloon laitan sitten valmiiksi vauvalle kotiintulovaatteet ja omat vaihtovaatteet, jos sattuu, että samoilla vaatteilla ei voi lähteä kotiin ku millä meni synnyttämään. En oo kyllä vielä edes valkannut vauvan kotiutumisvaatteita! :D Sampon vanhoista vaatteista niitä ei voi valita, ku jokaisella lapsella pitää olla ihan omat vaatteet päällä edes sillon, ku tulee sairaalasta kotiin. Muuten kelpaa vanhatkin. Mutta apua, mitä sille pitikään pukea päälle?? Onneks on se kaukalopussi, niin ei tarvi toppakampetta. Riittääkö sisävaatteet ja villahaalari? Riittää varmaan. Pipo ja hanskat ja villasukat. Se Sampon vanha porkkanahaalari pitäis pestä vielä ennen pakkaamista. (Samoin ku kaikki villapöksyt, ne pitää vielä lanoliinittaakin. Huh, siinä onki homma...)

Eipä tänne kai muuta. Eilen käytiin taas siskon kans kaupungilla, meni koko päivä. Jalat oli ihan vähän poikki illalla, mutta nyt en oo ihmeemmin kipeä! Taidetaan siis suunnata reippaalle lenkille Hukkapojan kans! (No niin varmaan. Löntystellään lähikauppaan ja ostetaan karkkia! :D)

31+0

Enää kuus viikkoa täysaikasuuteen! Ja 11 viikkoa todennäkösimpään syntymäajankohtaan...

Alan olla aika kypsä jo tähän raskauteen. Tai kyllähän tämän pelkän raskauden jaksais, mutta jotenkin nyt niin väsyttää touhuta tuon taaperon kans. Lattialta nouseminen alkaa olla välillä aika tuskasta noiden liitoskipujen kans, ja miten muutenkaan voi venkoilevan ja rimpuilevan taaperon pukea? Ja kun tuonne ulos saa jo ihan tosissaan pukea. Odotan innolla talvea... No toisaalta, ei se pukeminen tästä kummemmaksi muutu enää, sitten vain vaihdetaan välikausihaalari toppahaalariin ja kumpparit talvikenkiin (jotka pitäis käydä ostamassa sekä äitille että pojalle).

Mies alkaa vissiin vähitellen hoksata kans, että ei tässä nyt enää ikuisuuksia oo vauvan tuloon. Se eilen multa kyseli, että joko alan olla valmis synnyttämään, kun näytin vissiin vähän vaivaselta. Tulipa sitten iltapalaa laittaessa keskusteltua hetki kivunlievityksestäkin. Sampon synnytyksessähän mulla oli kohdunkaulanpuudute ja ilokaasu, jotka toimikin vallan hyvin, mutta jälkikäteen harmitti hitusen, etten kokeillut ensin pelkkää ilokaasua. Ei sitä itse siinä kipujen keskellä tajunnut, halusin vaan saada ne kivut pois. Nyt täytynee tuo mies valmentaa paremmin, että se voi sitten ehdotella jotain, kun en enää itse tajua. Epiduraali tuntuu nytkin ajatuksenakin tosi epämiellyttävältä, joten toivon ja uskon pärjääväni ilman. Suurin toive edelleen on kyllä se, että tää lähtis syntymään itsekseen. Tällä hetkellä oon vielä ihan valmis kärvistelemään sinne 42+ viikoille, jos kaikki on mahassa ok. Voihan se olla, että sitten LA:n jälkeen mieli muuttuu ja toivon käynnistystä. Ois kyllä kiva, kun sitten vielä muistais, että kyse on kuitenkin vain muutamista päivistä siinä vaiheessa, että siinä ei paljoa voita. Siis olettaen, että istukka näyttää toimivan hyvin. No, sitä ei tarvi vielä miettiä ja siitä keskustellaan sitten yliaikaiskontrollissa lääkärin kans.

Jotain hankintojakin pitäis kai vähitellen tehdä. Makuupussin sain ommeltua eilen, siitä kuva vieressä. Toppahaalari on tulossa, sen ostan käytettynä yhdeltä tutulta. Pieniä vaatteitakin on tulossa vielä muutamat käytettynä, kun oli niin ihania. :) Pitää toivoa, että tälle mahtuu sitten ne 50-kokoset bodyt edes hetken aikaa. Mahtuhan ne Sampollekin muutaman viikon ainakin. No, eipä ollu kalliita, niin ei harmita vaikka jäis käyttämättä. Ostoslistalla on vielä ainakin Aventin sähköinen rintapumppu, josko se olis vähän tehokkaampi ku se manuaalikäyttönen, joka mulla oli aiemmin. Tuttipullon tutit pitäis ostaa ja ne lutkutintutit kans. Mulle tuli toissapäivänä postissa Aventin tutti, jostain sen vissiin sai ilmaseks, mutta en yhtään muista mistä ja miks. Se oli ihan näppärän näköinen, siinä oli sellanen suojus sen imuosan päällä, niin sen voi lykätä vaikka taskuun. Onhan niissä Ainunkin mam-tuteissa se kotelo, mutta sitä ei oikeen taskuun voi tunkea. Että ostelen siis ehkä Aventin tutteja, näyttivät ihan yhtä hyviltä ku mikä tahansa muukin. :) Ja yks pikkuostos ois se vaunukoppa! Unohtuukohan se kuulkaa kokonaan? Kai se pitää viimestään marraskuussa tilailla. Sen pitäis kyllä tulla nopsasti, jos ei sitten just lopu varastosta. Mun tuurilla tietty ihan mahdollista...

Mahassa on ollut kyllä suhteellisen vilkasta viime aikoina. Eilen oli ihan kyljet kipeinä, kun tuo viaton vauveli vähän kääntyili ja vääntyili. Kylkiluut alkaa olla kovilla kohta, jos se tuolta meinaa vielä paljonkin nousta ylemmäs. Sais kasvaa vaihteeksi ulospäinkin, sillä kun tuntuu olevan nyt sellanen "kasvan vain ylös- ja sisäänpäin" -vaihe menossa. Maha ei tunnu kasvavan, mutta olo muuttuu koko ajan ahistavammaksi.

No ei kai tänään tämän enempää. Jospa lähtis törsäämään viimesen kotihoidontuen, tänään on palkkapäivä! Vois käydä vaikka ne tutit ostamassa varastoon.