Mitäs mieltä kanssaodottajat ja muut lukijat on tästä?
Musta on hyvä, että sukupuolinormeja rikotaan. Inhoan mm. vaatekauppojen lastenvaatevalikoiman jakoa, varsinkin vauvakoon jälkeisissä vaatteissa. Mutta tuossa mennään jo liian pitkälle. Tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia, ei sitä voi kieltää. Musta on jo ihan hullua, että hon- ja han- sanoille on pitänyt keksiä sukupuolineutraali sana, ettei sukupuoli vain käy ilmi puheesta. Maailmassa nyt sattuu olemaan kahdenlaisia ihmisiä. Miksi ihmeessä se pitäisi kiertää jotenkin? Tuossahan vaan tavallaan edistetään sellasta ajattelua, että se oma sukupuoli pitäisi jotenkin peittää, että sitä pitäisi hävetä. Eikö olis järkevämpää kunnioittaa molempia sukupuolia sellasena kuin ne on, niin että omasta sukupuolesta voisi olla ylpeä? Tuossa ajattelumallissa tasapäistetään lapset kaikki samaan muottiin, kun ne tähän asti on tasapäistetty kahteen, tyttöihin ja poikiin. Parempi olisi kunnioittaa jokaista lasta yksilönä, joka saa toteuttaa itseään sellaisena kuin on, sukupuolesta riippumatta, kuitenkaan sitä kieltämättä.
Vielä noihin vaatevalikoimiin liittyen valitusta. Taaperoikäisille pojille myydään ihan kamalia vaatteita, ainakin noissa ketjuliikkeissä! Kaikki on harmaata, tummansinistä, monsteria ja RUMAA! Tyttöjen puolella sitten on vaaleanpunaista hörselöä, jota en kyllä pukis tytöllekään. Sitten jos haluaa jotain kivaa värikästä, niin saa maksaa itsensä kipeäksi Metsolan yms vaatteista. Onneksi osaan ommella itse, niin voin sentään vähän halvemmalla saada Sampollekin kivaa vaatetta. Vaikka ei se ompelukaan halpaa ole, kankaat on tosi kalliita. Sampoa on muuten monesti luultu tytöksi, kun sillä on ollut päällä kirkkaanpunaista tai oranssia tai vihreetä. Siitä tulee kyllä varmaan jotenkin kieroutunut, kun sillä on pari vaaleanpunaista tuttiakin...
P.S. Haluaisin kyllä saada meille sen homokirahvikirjan...
Hyvä Veera!!! :D
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi, että liikaa jaotellaan tyttöjen juttuja ja poikien juttuja. On muka miesten työt ja naisten työt, miesten värit ja naisten värit, yms.
VastaaPoistaMutta mutta... jossain se raja silti menee. Miksi ei enää saisi sanoa tyttöjä tytöiksi, poikia pojiksi? Jos minulta kysytään, niin minulla ei olekaan yhtä poikaa ja kahta tyttöä, vaan kolme "ystävää". En jaksa ymmärtää. Ruotsalaiset ovat taas kerran tainneet ampua hiukan yli!
Äärimmäisen hyvästä aiheesta postasit!!
VastaaPoistaHermo menee täälläkin, kun yrittää löytää sukupuolineutreja värejä Tyypille ennenkuin tiedetään onko tyttö vai poika. Ajattelin tehdä tuosta sellaisen vaatepostauksen nyt jo ostetuista vaatteista, meidänkin Tyyppiä luullaan sitten varmaan "sen ns. väärän sukupuolen edustajaksi", koska olen ostanut punaisen hupparitakin (62 cm) punaisen Nasu-bodyn ja turkoosivalkoista väritystä. ;)
Jessus! Liika on liikaa, meidän 60-luvunkin nuorten, tasa-arvoa hillittömästi ajaneiden mielestä.
VastaaPoistaKohtuus kaikessa!
Aika hullua. Jossain välimaastossa olis parempi...
VastaaPoistaMeijän tyttöäkin puhutellaan pojaksi, jos sillä on turkoosia ja vihreetä päällä. Pitäis kai siirtyä niihin barbinvärisiin röyhelöihin, argh :D Oikeestihan me onneksi saadaan Sampolta ihania värikkäitä tätintekemiä!
Kamalaa on minusta myös se, miten äkkiä lapset oppii ympäristöstään tyttö- ja poikavärien erot. Ja sitten vaihtuu lempivärit "oikeaoppisiksi" kuin taikaiskusta :(
Minä luin kans tuon jutun netistä. Kyllähän tuo käy kun lapset ovat pienempiä, vauva ja pieni taapero ei välttämättä vielä täysin ymmärrä eikä välitä ymmärtää sukupuoltaan, mutta jossain vaiheessa lapsi kyllä tulee tietoiseksi sukupuolestaan ja sen eroista. Tytöt ja pojat NYT VAAN SATTUVAT olemaan erillaisia!!! Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Jos pojat joutuvat tukahduttamaan raisun luonteensa, niin miten se vaikuttaa heihin teineinä ja aikuisina? Patoutunutta aggressiota?
VastaaPoistaTytöt ja pojat, naiset ja miehet ovat jostain syystä erillaisia ja minusta on moraalitonta syöttää pienille lapsille ajatuksia homoliitoista, se vain tuntuu jotenkin hirveän luonnonvastaiselta ja väärältä, epämiellyttävältä ja iljettävältä.
Toisaalta minuakin vähän ärsyttää jaottelu tyttöjen ja poikien väreihin. Muistaakseni tuossa sinisessä värissä oli ennen muinoin jokin pahan silmältä suojaava vaikutus ja sininenhän oli kuninkaallisten väri ja poikia/miehiä arvostettiin silloin enemmän, patriarkkaanisessa yhteiskunnassa kun kerran elämme.
Uuuh, pitkä kommentti vaikeasta aiheesta. Mutta on nuo ruotsalaisetkin aika epeleitä kun noin vaahtoavat asiasta!!! Onneksi meillä on vain "hän" nimitys!!!
Karakali, tytöt ja pojat on fyysisesti erilaisia, mutta ei välttämättä psyykkisesti. Poikia on rauhallisia, tutkivia, empaattisia ja tyttöjä on taas tosi raisuja ja meneviä. Toki varmasti suurimmaksi osaksi poikien leikit on villimpiä, mutta mun mielestä poikienkin pitää saada leikkiä nukeilla ja muutenkin "tyttöjen" leikkejä, jos on sen luonteinen. Kaikki pojat ei viihdy villeissä leikeissä. Kaikki pojat ei myöskään suin päin ryntää kohti vaaroja, vaan osa on vähän harkitsevaisempia. Ja tytöt toisinpäin. Tää mua tässä nykyisessä käytännössä ärsyttääkin, että kaikki pojat ängetään siihen villiin muottiin ja tytöt taas hoivaavaan. Varsinkin, kun oma poika ei istu siihen muottiin mitenkään. Sampo on tosi rauhallinen ja harkitsevainen, ainakin toistaseksi. Ja kun vertaa muihin samanikäisiin, niin Sampo miettii aina tosi kauan ennen kuin tekee mitään päätöntä. (Helpottaa äidin elämää huomattavasti!) Itsekään en tunne kunnolla istuneeni siihen tytön muottiin koskaan, leikin kyllä barbeilla ja nukeilla, mutta nekin tais elää villimpää elämää ku muiden tyttöjen nuket... Mun mielestä päiväkodissa ja koulussa painotetaan nykyään liikaa noita tyttöjen ja poikien juttuja, lapset ei saa kasvaa sellasena kuin ne on, vaan niiden pitää olla jo pienenä muottiin sopivia.
VastaaPoistaJa noihin homoliittoihin vielä, ei siinä mun katsannon mukaan oo mitään moraalitonta tai väärää, että lapselle opetetaan suvaitsevaisuutta. Ei se ihmistä tai perhettä pahenna, vaikka siellä olisi kaksi äitiä tai isää. Ja jos lapset oppii vanhemmiltaan perintönä halveksia homoperheitä, niin minkälaisen vastaanoton homoperheiden lapset saa koulussa? Mun mielestä mun tehtävä vanhempana on kertoa ja opettaa lapselle, että on montaa tyyliä elää, ja jokainen niistä on hyväksyttävä, ja että ketään erilaista ei saa halveksua tai kiusata. Pyrin itsekin elämään niin (joskin se on joskus vaikeaa, ihminen kun olen).
Kun eka kertaa luin tuosta sukupuolineutraalista kasvatuksesta, olin vähän kauhuissani. Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia, joten miksi yrittää turhaan häivyttää sukupuoli-identiteettiä pois? Jos sukupuolen korostamisessa ei mennä liian pitkälle, se on täysin normaalia ja hyväksyttävää eikä minun mielestä kasvata lapsia kieroon. Sen sijaan jos pojalta temmataan nuket pois (ne kun kaiketi jossain vaiheessa yleensä aina hetken aikaa kiinnostaa) ja sihistään kuinka poikien ei kuulu nukeilla leikkiä, mennään ojasta allikkoon...
VastaaPoistaTuo lehtijuttu antaa yhdenlaisen kuvan kyseisestä päiväkodista, mutta kun päiväkodin nettisivuja (http://www.sodermalmsforskolor.se/egalia/extern/genuspolicy.htm) tutkii, tulee asiasta minusta aika erilainen kuva. Tuollahan nimenomaan pyritään siihen, että mahdollisimman neutraaleilla väreillä väritetty ympäristö ja kaikille yhtälailla tarjolla olevat kaikenlaiset lelut kannustaisivat lapsia kuuntelemaan itseään ja valitsemaan lelut ja leikit sen mukaan. Ei niin, että kaikki tytöt menevät vaikkapa vaaleanpunaiseen nukkenurkkaukseen ja pojat siniseen autonurkkaukseen. Näin myös esim. juuri ne rauhallisemmat pojat voivat osallistua nukenhoitoon tms., kun se ei ole jo värien puolesta tuomittu tyttöjen jutuksi.
VastaaPoistaJa tuosta kielenkäyttöasiasta: neutripronominia käytetään siis silloin, kun taloon on tulossa vierailulle vaikkapa brandman, palomies, ettei lapsille tulisi etukäteen mielikuvaa, että sitä työtä voi tehdä vain mies.
Tuo ystävä-sanan käyttö kuulostaa suomalaisen korviin hassulta, vaikka ruotsalaiseen kulttuuriin se sopii. Ruotsalainen voi hyvin sanoa vieraalle lapselle vaikka että kom nu lilla vännen, mutta suomalainen ei ehkä kovin vieraalle sanoisi, että tulepa nyt pikkuystävä. Tuolla päiväkodissa sitä sanaa siis käytetään, kun halutaan vaikkapa kutsua lapsijoukkoa - eli sen sijaan että sanottaisiin vaikkapa hyvää huomenta tytöt ja pojat (niinkuin jotkut vanhat opettajat edelleen sanovat Suomessakin...), sanotaan hyvää huomenta ystävät. Päiväkodissa myös korostetaan avunantoa toiselle, sekä sitä, että uskaltaa itse tulla autetuksi. Ja sitä, että kenen tahansa kaveri voi olla, riippumatta esim. sukupuolesta, ja kehen tahansa voi rakastua - itseeään kuunnellen. Siksi noita kirjoja erilaisista perheistä.
En tiedä, minusta tuossa asiassa ei ole kerrassaan mitään vikaa kun asiaan tutustuu, vaikka suomalaisen artikkelin luettuani en vielä ollut ollenkaan varma mitä asiasta ajattelin. Voisin hyvin laittaa oman lapseni tällaiseen päiväkotiin, jos siihen Suomessa olisi mahdollisuus.
Mä en ole ihan vakuuttunut, että tuo sukupuolineutraali kasvatus olisi välttämättä lapsen parhaaksi, jos siinä mennään liiallisuuksiin. Sukupuoli on kuitenkin osa identiteettiä, ja se oudoksuttaa että monet vanhemmat yrittävät ikäänkuin häilyttää sitä pois.
VastaaPoistaMusta on ihan järkevää että lapselle annetaan mahdollisuus leikkiä kaikenlaisilla leluilla ja että lasta kannustetaan esim. sellaiseen harrastukseen josta se itse on kiinnostunut. Neutraalit vaatteetkin on ihan kivoja, joskaan en usko että vaaleanpunaisella prinsessamekolla pilataan kenenkään tytön mahdollisuuksia elämässä.
Erään tutuntuttumme poika halusi olla prinsessa naamiaisissa, ja vanhempien mielestä se oli ihan ookoo. Sai mekon ja leikki mukana. Mutta nämä vanhemmat laittoivat kuvan Facebookiin, ja se on musta todella ajattelematonta poikaa kohtaan, tollasesta voidaan kiusata koulussa vielä vuosienkin jälkeen.
Anonyymi, kiitos kommentista! Täytyy tutustua tuohon sivustoon joskus ajan kanssa. Nyt tuo koko homma kuulostaa järkevämmältä. Tuo ystävä-sanan käyttökin on ihan ok tuollaissa yhteyksissä, mutta jos sillä kokonaan korvataan tyttö- ja poika-sanat, niin se on aika outoa. Ja se neutripronomini, ehkä sekin on tuollasessa yhteydessä ok. Mutta jää siihen sanaan silti vielä se brandMAN. Minähän oon ekalta koulutukseltani perämies, ja voi että, ette uskokaan, kuinka paljon mua otti päähän, kun sitä nimitystä väänneltiin ties miksi perähenkilöksi ja peränaiseksi, kun se nyt vaan on se nimitys se perämies. Ei se nimitys musta miestä tee, tai ammatista pelkästään miesten ammattia. Vaikkakin se käsitys on edelleen tiukassa tuolla merimaailmassa. Mutta en usko, että asenteet siellä muuttuu ennenkuin ne vanhat merimiehet jää eläkkeelle, oli nimitys mikä tahansa.
VastaaPoistaMutta joo, kyllä minäkin kaipaan Suomeen vähän sukupuolineutraalimpaa päiväkoti- ja kouluympäristöä, kunhan asiassa ei mennä liiallisuuksiin.
x-Haikaranpelätin, oon sun kans ihan samaa mieltä, että että sitä sukupuolta ei saa piilotella. Poika on poika, se on selvä, mutta niistä perinteisistä sukupuolijaoista haluaisin eroon. Ja toki tyttö saa käyttää vaaleanpunaista, mutta niin saa poikakin, jos haluaa. Ei ne värit oo niin vakavia asioita, että niillä lapsi pilattais! Mutta kyllä mua joskus ihmetyttää vanhemmat, joiden tytöt on kokonaan ja aina vaaleanpunaisissa ja pojat vastaavasti sinisissä. Eikö se käy jo tylsäksi??
Me vanhemmat tehdään taatusti virheitä monessa asiassa, ja toisten mielestä ne virheet on erilaisia ku toisten. Mun mielestä se kuvan laitto FB:iin ei kuulosta mitenkään kamalalta, tai no, riippuu vähän minkäikäinen lapsi on kyseessä (oli kuva minkälainen tahansa).
Hyvä aihe! Asia on ehkä viety Ruotsin maalla pikkusen liian pitkälle. Muuten mulla ei oo mitään sitä vastaan, että lapsia puetaan sukupuolineutraaleihin väreihin, ja kyllä meillä on pojalla myös nukke leluna.
VastaaPoistaMutta pojat ja tytöt on erilaisia, poikia kiinnostaa enemmän mekaaniset lelut ja tyttöjä kotileikit, kasvatuksesta riippumatta! Tämän väitteen perustan kirjaan Älykäs Eläin (Jussi Viitala, 2010). Kirjan mukaan tutkija Melissa Hines on havainnut samanlaisen käytöksen myös vervettiapinoilla! Urospoikaset leikkivät mieluummin autoilla, palloilla ja naaraat nukeilla ja pehmoleluilla. Niitä tuskin on kukaan koulinut käyttämään tietynlaisia leluja. Eli pojilla ja tytöillä tai yleisemmin urospoikasilla ja naaraspoikasilla on erilaisia sukupuoleen sidottuja synnynnäisiä käyttäytymismalleja sisäänrakennettuna. Aika hurjaa, vai mitä?
Viggolino, mielenkiintoisen kuuloinen kirja! Pitää laittaa muistiin. :) En väitäkään, etteikö tytöissä ja pojissa ole eroja, kyllähän omaakin poikaa kiinnostaa kummasti autot... Mutta se, että oletetaan poikien olevan villejä ja hurjapäitä ja tyttöjen taas rauhallisia ja kilttejä, on väärin. Kun minä näen joka päivä omasta lapsestani, ettei se ole sellainen, minkälainen pojan "pitäisi" olla. Mutta hyvä niin, ei jokaisen tarvi olla samanlainen. :) Saa nähdä tuleeko tästä toisesta yhtä rauhallinen vai onko se perinyt luonnetta äitiltään...
VastaaPoistaMä tiiän mitä sä Veera tarkotit :) Mutta pitipä laittaa tuo juttu, ku olin siitä vasta lukenu..
VastaaPoistaMuuten musta kyllä tuntuu, että lapsissa on noita temperamenttieroja, jotka vaikuttaa siihen käyttäytymiseen (rauhallinen vs. rämäpää). Ei munkaan mielestä pitäis yleistää, että pojat on hurjapäitä ja tytöt kilttejä, kun ei se sukupuoli voi määritellä niitä luonteenpiirteitä. Mut kyllä sä tiiät, ollaan varmaan aika samaa mieltä asiasta.