Eipä nuolasta...

...ennen ku tipahtaa. Tai siis ei pitäis mennä näillä viikoilla vielä kehumaan, että mahassa on rauhallinen tapaus. Oon nyt kaks yötä valvonut, kun tuo ihmisen alku on melskannut mahassa niin kovaa. Huoooh! Varmaan se Sampokin heilu yöllä, mutta silloin nukuin niin sikeästi, etten siihen herännyt. Nyt kai nuo hormonit on jo valmiiksi niin pinnassa, että havahtuu pienemmästäkin. Onneksi Sampo nukkuu nyt omassa huoneessaan, niin en herää senkin kääntyilemisiin. Muuten en kyllä nukkuis yhtään.

Mulle on alkanut tulla sellasia kauhumuistivälähdyksiä vauva-ajalta. Niinku esim. äsken, kun katsoin huvin vuoksi videon vauvan kylvetyksestä. Se napatynkä! Se on karmiva! Sen putsaaminen oli kaikista kamalinta koko vastasyntyneen hoidossa. Kaikki kakkavaipat ja puklut ja kaikki kestää, mutta se tynkä... (Tähän kohtaan kylmiä väreitä.) Toinen muistivälähdys tuli viime yönä, kun olin just nukahtanut ja Sampo alkoi itkemään. Mikään ei oo niin ärsyttävää, kuin herätä just nukahtamisen jälkeen. Kauhua herättää siis ajatus siitä, että tää kakkospainos on samanlainen yöheräilijä kuin Sampokin, että tunnin välein pitäis antaa tissiä. Ja nyt ei kuitenkaan oo samanlaista mahdollisuutta vain makoilla vauvan kanssa, kun on tuo isompi riiviö vahdittavana. Oon kyllä yrittänyt lähettää sellasia yleismaailmallisia toiveita vähän joka suuntaan, että saatais parempi nukkuja aikaseks tällä kertaa. Toiveissa on myös, että tää oppis syömään myös pullosta, että saisin ehkä joskus hengähtää hetken ja vaikka nukkua kokonaisen yön.

Toiveista tuli mieleen. Oon lähetellyt niitä yleismaailmallisia toiveita myös sen suhteen, että saisin tällä kertaa vauvan vierihoitoon heti synnytyksen jälkeen. Ja että synnytystä ei tarvis käynnistää. Ja että ei tarvis kärvistellä joulukuun puoleen väliin asti. Mutta aina kai saa toivoa. Epäilen, että ainakin tuo viimenen jää toteutumatta, mutta kunhan tuo eka toteutus, niin oisin tosi tyytyväinen. Meidän historiaa tietämättömille tiedoksi, että Sampohan oli viikon teholla syntymänsä jälkeen, vaikka sillä ei mitään isompaa häikkää ollutkaan. Oon edelleen ihan varma siitä, että sitä ei ois luokiteltu mitenkään huonoksi vauvaksi, jos se ois ollu alusta asti mun vieressä. Syy sinne teholle joutumiseen oli siis kuiva ja kuoriutuva iho, lääkärit halus varmistaa ettei se ole infektoitunut. Sitten kun se oli siellä teholla, niin se ei suostunut syömään pullosta tarpeeksi isoja määriä (no onpa kumma! Ne määrät oli ihan järjettömiä!), niin se ei päässyt kotiin. Sitten siellä oli yks maailman ärsyttävin hoitaja, joka pakkosyötti ruiskulla ne maidot Sampolle ja pukluhan siitä seuras - no mitä sitten? No kun se puklailee, niin sitä pitää seurata! (Mun käsityksen mukaan vauvat puklaa, jos ne syö liikaa...) Niin ja miten se iho? No lapsi oli yliaikanen, niin sen iho oli vähän kärsinyt lapsivedestä, mikä on ihan normaalia. Huomaako, että oon edelleen vähän katkera siitä Sampon sairaala-ajasta? Ymmärrän kyllä, että siellä ajatellaan lapsen parasta, mutta mun mielestä se ei tässä täysin toteutunut. Äitinä katson asiaa tietenkin täysin eri kantilta kuin hoitajat. Mutta kummasti Sampon tilanne "koheni", kun hoitaja vaihtui inhimillisempään. Seuraavana päivänä oltiinkin sitten jo kotona.

No se siitä vuodatuksesta. Tosiaan toivon, että tällä kertaa kaikki menee niinku pitää ja päästään yhtä aikaa kotiin. Ainakaan en anna viedä vauvaa osastolle huonon ihon takia, kun tiedän sen olevan sukuvika.

Mitähän muuta mun piti kirjottaa? Alotin tämän kirjotuksen jo kolme ja puoli tuntia sitten, kun mun taaperoiseni oli mukamas menossa päikkäreille. Eihän se suostunut nukkumaan, kun nukahti bussissa minuutiksi ennen lounasta. Nyt se nukahti viimein, kolmannella yrittämällä. Yleensä se heräilee näihin aikoihin tai vähän aikasemmin.

Veinpä tänään ne Kelan paperit käsittelyyn. Päätettiin nyt kuitenkin ottaa se äitiysavustus rahana, kun ei meillä ihan oikeasti ole mitään käyttöä niille tavaroille. Vaatteitakin on taatusti tarpeeksi ja itseni tuntien tiedän, että tuun niitä vielä jokusen ostamaan ja tekemään. Äitiysloman päätin aloittaa varhennettuna, se alkaa mulla siis 4.10 jo! Eipä se elämä siitä juuri muuten muutu, kuin että tulot kasvaa kohisten. :D Katseltiin samalla sitä isäkuukauden sijaintia kalenterissa ja todettiin, että sehän tulee mukavasti siihen kesäloman jatkoksi. Samposta ei edes ajateltu koko isäkuukautta, mikä nyt jälkikäteen vähän harmittaa. Ens kesänä me kuitenkin ajateltiin lomailla vähän pitempään. Onhan se aika ainutlaatuista saada viettää kahden kuukauden kesäloma!

Nyt meen syömään, kun se lapsi nukkuu. Oon syöny tänään vaan salmiakkia. (PAHA, PAHA ÄITI! Puolustukseksi sanottakoon, että mun verenpaine on ollut matalalla ja meinasin pyörtyä kaupungilla. En ois muuten ostanu...)