Rv 32+6 ja vaivanen olo

En enää ikinä lähde kaupungille! Ainakaan tämän mahan kans, tai ainakaan en kävele niin paljo ku eilen. On nimittäin ihan sikamaisen hakattu olo. Selkä on poikki, liitokset on hajalla, väsyttää, kun ei saanut säryiltä nukuttua. Ja arvatkaa vaan, onko taapero nukkunut hyvin ja nyt virkeänä? Taaperon omin sanoin: Kyllä! :/ Onneks se nyt just tällä hetkellä leikkii itsekseen tuolla omassa huoneessaan. Harvinaista nykyään. Tuntuu, että sitä pitää koko ajan viihdyttää, ettei kitise. Ehkä sillä on hyvä mieli, kun mumma oli illalla hoitamassa ja laittoi nukkumaan. Aamullakin ensimmäisenä se kysyi missä mumma on. Että terveisiä vaan mummalle!

Mitähän muuta tänne kuuluis? Diabeteshoitajalle soittelin tällä viikolla ja sain taas kovasti kehuja hyvin hoidetusta rd:sta.:D Sitähän siis hoidetaan syömällä karkkia ja herkkuja... Mulla ei nouse nuo sokerit millään, vaikka söisin mitä, joten en kauheasti jaksa huolehtia. Aamuarvotkin on ollut ihan järkiään alle 5, kun se raja-arvo kotimittauksissa on 5.5. Ja tuo paastoarvohan oli se, josta jäin kiinni. Toinen kokoarvioultrakin varattiin, se on jo kolmen viikon päästä! Vähän jänskättää, onko Sisu pysynyt käyrillänsä. Aika outoa kyllä, jos on ottanut jonkun kasvupyrähdyksen, kun nuo sokerit on ollut ihan mallillaan kuitenkin. Samalla kai tehdään joku synnytystapa-arvio taas, kai siinä vähän keskustellaan edellisestäkin synnytyksestä. Mielenkiintosta kyllä saada kuulla, onko tuolla alakerrassa tapahtunut mitään, kun kuitenkin aika paljon jo supistelee. Toki sellasia kivuttomia, jotka ei varmaan mitään saa aikaseksi, mutta kyllä niitä vaan eilenkin kävellessä tuli koko ajan. Sampoa odottaessa ei ollut mitään, joten tää vähän herättelee toiveita...

Sandyn blogissa oli joku aika sitten juttua rinta- ja kantoreppujen eroista. Tuli vaan mieleen, kun näin fb:ssa tämän kuvan:

En voi sille mitään, että mun mielestä tuo vasemmanpuolimmainen näyttää aika karmivalta... Ei mulla siis mitään oo sitä vastaan, että toiset kantaa noilla rintarepuilla, mutta itse en lastani tuommoseen laittais. Tuli vain mieleen, kun noista oli puhetta.

Monessa kanssaodottajan blogissa on viime aikoina pohdittu blogin jatkoa synnytyksen jälkeen. Tämä mun blogi on alunperinkin ihan puhdas odotusblogi ja sellaiseksi se saa jäädäkin, en aio tätä jatkaa enää kun Sisu syntyy. Mulla on suunnitelmissa uus blogi, josta tulee molempien lasten (ja mun!) yhteinen, kun kahta erillistä on niin vaivalloista päivittää. :D Kuulumiset on kuitenkin jotakuinkin samat molemmilla. Jos on kiinnostusta saada kutsua, niin voipi laittaa sähköpostia. Laitan kyllä varmaan vielä erillisen ilmotuksen tänne, kun oon blogin saanut aikaseksi.

Nyt pitää kai lähteä lyllertämään Hukan kans ulos. Ehkä.