37+0!

Tänään ois hyvä päivä Sisun syntyä. On täysaikainen ja päivämääräkin niin suunnattoman hieno! Harmi vaan, ku mulla on ihan muita suunnitelmia ku lähteä pusertamaan vauvaa ulos. :D Meillä on tänään vapaailta miehen kans. Sampo ja Hukka lähtee yökylään ja me mennään ulos syömään ja elokuviin. Huomenna sitten jouluostoksille kahdestaan. Sampon kans ne on aika tuskasia, kun ei se enää viihdy niin hyvin kaupoissa kuin ennen. Ja kun pitää sitten miettiä sen syömisten ja päiväunien mukaan koko päiväohjelma.

En oo tainnut muistaa kirjottaakaan, kun mulla on ollut diabeteshoitajan kans puhe, että jos mun paastoarvot pysyttelee rajan tuntumassa tai ylittyy, niin se laittaa mulle lähetteen äitipolille jo ENNEN laskettua aikaa. :O No, oon nyt mittaillut tehostetusti niitä paastoja ja ne on ollut sellasta 5.4-5.5, kun raja on se 5.5. Täytynee soitella alkuviikosta sille hoitajalle ja kysyä, että mitä tehdään. Noille paastoille en oikein osaa tehdä mitään, ne nousee jos nousee. Aterianjälkeisiä ois paljon helpompi fiksailla, kun niihin nuo syömiset vaikuttaa paljon enemmän. Tuntuu, että paastoarvo on aina parempi, jos on illalla syönyt tosi epäterveellisesti, mutta kun ei sitäkään viitsis aina harrastaa.

Laitoin muuten eilen sähköpostia yhdelle vyöhyketerapeutille, joka harrastaa "kehon valmistamista synnytykseen", mutta se ei kuulemma voi auttaa mua kun mulla on raskausdiabetes. :/ Hoitaa kuulemma vain riskittömiä raskauksia. Antoi se kuitenkin puhelinnumeron jollekin toiselle vyöhyketerapeutti/homeopaatille, jolta vois kysellä sen hoitotavoista. Soitin sille just ja meen sinne nyt sitten ens viikolla kokeilemaan, josko se sais jotain aikaseksi. Kallista lystiä, mutta olkoon... Niinku kuuluu, niin oon aika epätoivonen ja yritän kaikkeni, että tää lähtis syntymään ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vaikkakin ei se enää tässä vaiheessa raskautta tunnu niin kamalalta ajatukselta kuin aiemmin, kun olo alkaa olla jo hivenen kärsimätön. Ei kuitenkaan läheskään yhtä kärsimätön ku Sampoa oottaessa! Nyt on mukana aimo annos kauhua, että miten ihmeessä pärjään kahden lapsen kans... Yhdenkin kans tuntuu välillä olevan pulassa. Varsinkin kun se on tuollanen uhmainen kakara välillä. (Joo, meillä on ollut muutama huono päivä...) Mutta joo, yritetään nyt kuitenkin vältellä sitä käynnistystä.

On vähän erilaista kyllä tämä toisen odottaminen. Sampoa odottaessa pinnasänky oli koottuna monta kuukautta ennen laskettua aikaa, nyt se on edelleen meidän sängyn alla paloissa... Ei oo kyllä aikomustakaan sitä koota ennen ku vasta ihan viime hetkillä. Samoin hoitopöytä on vielä palasina, turvakaukaloa ei oo sovitettu auton takapenkille, vaipat on käymättä läpi... Eilen sentään ostin Huuto.netistä muutaman pienen vaipan lisää meidän vaippavalikoimaan. Synnytyskassi on ommeltu ja pakattu ja vauvalle on kotiutumisvaatteet valittu. Tuttia vielä mietin, että pitäiskö ottaa mukaan. Saako sairaalasta vauvalle tutin, jos sellasta tarvii?? Mulla ei oo mitään käsitystä. Kotimatkalle varmaan ainakin vois olla hyvä ottaa tutti, jos sattuu että tulee rääkyvä lapsi. Vaikka kaipa se nukahtaa kaukaloon, jos yhtään on isoveljeensä tullu. Mutta tämän ipanan aion joka tapauksessa opettaa tutille melko pian, ettei mee yhtä hankalaksi kuin Sampon kans. Sehän suostui tutille vasta reilu kolmikuisena, ja kylläpä muuten elämä helpottui! Ei tarvinnut koko ajan olla tissi suussa. Eikä tarvi ainakaan nyt pelätä sitä tutista vierottamista, Sampolla se onnistui ihan äärettömän helposti.